Myöhempi kuolleisuus ja sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet nuoruusiän syövän jälkeen Suomessa

Kehittyneiden hoitojen myötä suurin osa lapsuudessa ja nuoruusiässä syöpään sairastuneista selviää taudistaan, mutta heille voi ilmaantua muita terveysongelmia syöpähoitojen myöhäisvaikutuksina. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien ilmaantumista ja kuolleisuutta nuoruusiässä syövän sairastaneilla. Hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) avulla analysoitiin alle 35-vuotiaana syöpädiagnoosin saaneiden ja syövästä 5 vuotta selviytyneiden (N=13,860) henkilöiden sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia verrattuna sisaruksiin. Lisäksi verrattiin syöpää sairastaneiden kuolinsyitä sekä heidän kardiovaskulaarilääkkeiden ja metabolisen oireyhtymän lääkkeiden ostomääriä sisarusten ja väestön ostomääriin. Nämä tiedot poimittiin kuolinsyyrekisteristä ja KELAn lääkeostorekisteristä.

Lapsuudessa tai nuoruusiässä syöpää sairastaneilla todettiin sisaruksia korkeampi vaara sairastua sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksiin. Korkein vaarasuhde koski kardiomyopatiaa/ sydämen vajaatoimintaa. Yli viisi vuotta syövän jälkeen selviytyneiden todettiin menehtyvän ikätovereitaan todennäköisemmin ennenaikaisesti. Syövän lisäksi kuolinsyynä oli verrokkeja useammin sydän- ja verisuonisairaudet. Lisäksi lapsuudessa ja nuoruudessa syövän sairastaneilla todettiin suuremmat vaarasuhteet kardiovaskulaarilääkkeiden ja metabolisen oireyhtymän lääkkeiden ostoihin verrattuna sisaruksiin. Vaarasuhteet tutkimuksen kohteena oleviin sairauksiin olivat selkeästi riippuvaisia syövän diagnoosityypistä ja sairastumisiästä.

Tulokset vahvistavat kansainvälistä käsitystä siitä, että nuorena syövän sairastaneet tarvitsevat systemaattisempaa, yksilöllistä ja monesti elinikäistä myöhäisvaikutusseurantaa. Erityisesti nuorena aikuisena syövän sairastaneille ei ole luotu tarkkoja suosituksia siitä, miten myöhäisvaikutusseuranta on syytä toteuttaa. Optimaalisella pitkäaikaisneuvonnalla sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet voitaisiin havaita mahdollisimman varhain ja osa sairastavuudesta pystyttäisiin jopa estämään.