Elintarvikevälitteiset epidemiat ovat maailmanlaajuinen kansanterveysongelma, etenkin kehittyvissä maissa kuten Vietnamissa. Epidemioiden havaitsemis-ja seurantajärjestelmät sekä valmiudet niiden torjuntaan ja ehkäisyyn ovat näissä maissa puutteellisia: tutkittua näyttöä epidemioiden ja tautitapausten määrästä sekä niiden terveydenhuoltojärjestelmälle ja yhteiskunnalle aiheuttamasta taakasta on vähän. Vietnamissa ilmoitetaan vuosittain virallisesti noin 200 ruokaepidemiaa, 6000 tautitapausta ja 50 kuolemaa. Todellisuudessa nämä luvut ovat huomattavasti suurempia koska puutteellinen seurantajärjestelmä havaitsee vain pienen osan tautitapauksista, laboratorioilla ei ole valmiuksia taudinmääritykseen eikä valtaosaa epidemioiden aiheuttajista kyetä jäljittämään. Vaikka elintarviketurvallisuuden tulisi kattaa koko tuotantoketjun monitoroinnin ja riskikohtien identifioinnin pellolta pöytään, puutteelliset resurssit rajoittavat tämän toteutumista.

Väitöskirjatutkimuksen tavoite oli ruokaepidemioiden epidemiologisen seurannan ja torjunnan vahvistaminen elintarviketurvallisuuden parantamiseksi Etelä-Vietnamissa. Tutkimus koostuu neljästä ruokaepidemiasta, joiden selvityksestä päätutkija vastasi toimiessaan Vietnamin Kansanterveyslaitoksessa ja kenttäepidemiologian koulutusohjelmassa. Useat epidemiat liittyivät suurien vientiteollisuusyhtiöiden henkilökunnan joukkoruokaloihin. Hyödyntämällä useita epidemiologisia tutkimusasetelmia näissä tutkimuksissa tunnistettiin laajojen ruokaepidemioiden lähteitä, välittäjäelintarvikkeita sekä riskitekijöitä. Lisäksi tutkittiin elintarviketyöntekijöiden ruokaturvallisuuteen liittyviä tietoja, asenteita ja käytäntöjä. Suurien teollisuuslaitosten ruokaloissa todetuilla epidemioilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, mm. sairauspoissaolojen kautta. Tutkimuksen tulokset tuottivat tietoa Etelä-Vietnamin kansanterveysviranomaisille tartuntatautien seurantajärjestelmien kehittämistarpeista, epidemiologisten ja laboratoriovalmiuksien vahvistamistarpeista sekä elintarviketyöntekijöiden koulutuksen sisällöstä. Tutkimuksen kansainväliset yhteistyötahot olivat Vietnamin Kansanterveyslaitos (Institute of Public Health), Ho Chi Minh City ja Maailman terveysjärjestö (WHO), Hanoi, Vietnam sekä Tampereen yliopiston Terveystieteiden yksikkö.