Tutkimus ”Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa” on kasvatustieteen alaan sijoittuva suomalaisen päivähoito-organisaation pedagogista johtajuutta käsittelevä narratiivinen tutkimus. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä varhaiskasvatuksen pedagogisen johtajuuden ilmiöstä sekä tuottaa tietoa sen toteuttamisesta ja kehittämistarpeista. Tutkimus on kiinteästi sidoksissa vuosina 2010–2012 toteutettuun Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön kehittämishankkeeseen nimeltä ”Verkostoista voimaa pedagogiseen johtamiseen – laatua ja työhyvinvointia varhaiskasvatukseen”. Tutkija toimi sekä kehittämishankkeen projektikoordinaattorina ja kouluttajana että objektiivisuuteen pyrkivänä väitöskirjatutkijana.

Tutkimusaineisto koostui varhaiskasvatuksen pedagogiikan vastuuhenkilöiden tuottamista päiväkirjoista, heidän haastatteluistaan, puolistrukturoiduista kyselyistä ja hankkeen kehittämistehtävistä. Tutkimusaineisto toimi myös hankkeeseen osallistuneiden henkilöiden johtajuuden kehittämisen välineenä. Tutkimushenkilöt, 105 pedagogisen johtajuuden vastuuhenkilöä seitsemästä suomalaisesta kunnasta, kuuluivat useisiin eri ammattiryhmiin, joita olivat vastaava lastentarhanopettaja, päiväkodinjohtaja, päivähoidon ohjaaja, aluejohtaja, kiertävä erityislastentarhanopettaja, suunnittelija ja varhaiskasvatuksen johtaja.

Tutkimuksen teoreettisessa taustassa perehdytään varhaiskasvatukseen ja sen pedagogiikkaan suomalaisessa päivähoidossa huomioiden historiallinen kehitys ja ajankohtaiset hallinnolliset muutokset johtajuudessa. Johtajuuden olemusta avataan johtajuustutkimuksen eri näkökulmien kautta tarkentaen jaettuun johtajuuteen ja tutkimuksen pääteemaan, pedagogiseen johtajuuteen. Tutkimuksen teoriatausta rakentui empirian ja teorian vuoropuhelussa. Pedagogista johtajuutta tarkastellaan arvojen, kontekstuaalisen johtajuusmallin, organisaatiokulttuurin, ammatillisuuden ja substanssin hallinnan kautta. Metodologisesti tutkimusta voi luonnehtia narratiiviseksi sen tiedonkäsityksen ja analyysimenetelmien vuoksi. Päiväkirjojen analysointi tapahtui rakenteellisen narratiivisen analyysin (Labov 1997; Labov & Waletzky 1997) ja narratiivisen juonirakenneanalyysin (Propp 1984) avulla. Muiden aineiston osien analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä.

Tutkimustulokset osoittavat pedagogisen johtajuuden rakentuvan osatekijöiden varaan, joita ovat arvo, kontekstuaalisuus, organisaation kulttuuri, johtajan ammatillisuus ja substanssin hallinta. Pedagogisen johtajuuden toimivuus tai ”umpikuja”-tarinat tuottivat kuvausta pedagogisen johtajuuden onnistumisen edellytyksistä. Keskeisiksi voimavaroiksi pedagogiselle johtajuudelle nousevat riittävät aineelliset ja henkilöstöresurssit toiminnalle, organisaation ylätason luottamus sekä henkilöstöjohtamisen ja pedagogiikan johtamisen taidot. Pedagoginen johtajuus näyttäytyy laajana varhaiskasvatuksen arvostuksen ja aseman, laadukkaan varhaiskasvatuksen sekä lapsen aseman puolesta puhumisena. Pedagoginen johtajuus on varhaiskasvatuksen voimavara ja parhaimmillaan jaettua vastuuta laadukkaasta varhaiskasvatuksesta kontekstin eri tasoilla.