Tarkastelen opinnäytetyössäni suomalaisen progressiivisen rockin syntyä ja kehitystä vuosina 1967-74. Tarkoituksenani on selvittää tyylisuunnan keskeisimmät piirteet Suomessa kyseisellä ajanjaksolla. Aineistomateriaalia olen kerännyt haastatteluilla ja aikakauden musiikkilehtiä tutkimalla. Keskeisimmät lehtiartikkelit on poimittu Suosikki ja Musa –lehdistä. Yksi olennaisimmista osista tutkimuksessani ovat musiikkiäänitteet, joita kertyi kaiken kaikkiaan runsaat 30 cd-levyä.

Tutkittavaa aihetta lähestyn alkuun Englannista käsin, jossa tyylisuunta syntyi 1960-luvun puolivälin jälkeen. Lähtökohtia progressiivisen rockin synnylle olivat psykedelia ja siihen tiiviisti liittynyt englantilainen vastakulttuuri. Psykedeelinen musiikki fragmentoitui 1960-luvun lopulla ja synnytti uusia genrejä, joista progressiivisen rockin voidaan nähdä olevan yksi haarautuma. Tärkeänä taustatekijänä tyylisuunnan synnylle näen myös Beatles-yhtyeen ja erityisesti heidän albuminsa Sergeant Pepper’s Lonely Hearts Club Band (1967), joka innosti suomalaisiakin musiikintekijöitä monella eri tasolla.

Kuvailen työssäni tyylisuunnan keskeisiä piirteitä, jotka olen poiminut lähinnä englantilaisten yhtyeiden ja artistien musiikista sekä lukemani kirjallisuuden perusteella. Tätä kautta lähestyn suomalaista tyylisuuntaa ja tutkin, missä määrin kyseessä olevia piirteitä maamme progressiivisessa rockissa esiintyy. Progressiivinen rock on terminä varsin hankala määritellä, mikä johtuu sekä koko musiikkityylin joustavuudesta että sen sisältämien tyylien monimuotoisuudesta. Tämän vuoksi kuvailenkin työssäni myös muita musiikkityylejä ja niiden erityispiirteitä, jotta progressiivinen rock omana genrenään jatkuvasti kirkastuisi lukijalle.

Työssäni käy ilmi, että suomalaisen progressiivisen rockin alku on ollut hyvin samantapainen kuin Englannissa. Se lähti liikkeelle bluespohjaisesta musiikista, jossa olivat painottuneita pitkät instrumentaaliset jaksot. Keskeinen hahmo suomalaisen progressiivisen rockin alkuaikojen taustalla oli Henrik Otto Donner. Tärkeimmät tyylisuuntaa edustaneet yhtyeet olivat puolestaan Wigwam ja Tasavallan Presidentti.

Äänitemateriaalin analyysi todistaa, että erityisen suomalainen piirre kyseessä olevassa musiikkityylissä on puhaltimien keskeisyys: niitä esiintyy miltei kaikissa aikakauden julkaisuissa. Puhaltimet lienevät tulleen musiikkiin lähinnä jazzmuusikoiden piiristä, jotka siirtyivät progressiivisen rockin pariin 1960-luvun loppupuolella. Tätä kautta myös jazzvaikutteet ovat keskeisiä monien tyylisuuntaa edustaneiden yhtyeiden ja artistien kohdalla.