Tutkimus käsittelee kouluviihtyvyyttä sukupuolen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisista eri tekijöistä poikien ja tyttöjen kouluviihtyvyys koostuu. Tutkimuskysymyksinä ovat, miten oppilaat tällä hetkellä viihtyvät, millaiset tekijät säätelevät kouluviihtyvyyttä ja voisiko sukupuolisensitiivisellä pedagogialla olla merkitystä kouluviihtyvyyden lisäämisessä.

Tutkimus toteutettiin syksyllä 2012 kantahämäläisessä hieman yli 300 oppilaan alakoulussa. Kohderyhmänä olivat kyseisen koulun kuudesluokkalaiset, jotka kaikki osallistuivat tutkimukseen. Yhteensä tutkimukseen osallistui 48 kuudesluokka-laista, 23 tyttöä ja 25 poikaa. Pienen intervention kohteena olivat 6c-luokan oppilaat, joita on 16.

Tapaustutkimuksessa käytettiin mixed methods – lähestymistapaa, jonka mukaisesti kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusotetta yhdistettiin aineiston hankin-nassa, analysoinnissa ja tulkinnassa. Tutkimusaineisto koostui pääasiassa kahden kyselylomakkeen avulla hankitusta aineistosta, mutta myös pienen intervention antamaa informaatiota hyödynnettiin. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisesti tilastollisin mene-telmin sekä kvalitatiivisesti sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulosten mukaan koulussa viihtyminen ei ole aivan kansallista ta-soa. Suuri osa, noin 65 prosenttia, pitää koulusta jonkin verran. Paljon koulusta pitää vain 12,5 prosenttia oppilaista. Noin neljännes (25,5 %) käy koulussa useimmiten mielellään ja kouluasenteen arvioi olevan hyvä noin 75 prosenttia oppilaista. Näistä kol-mesta kysymyksestä muodostettiin summamuuttuja, jonka avulla tarkasteltiin myös kouluviihtyvyystekijöitä. Summamuuttujan mukaan kuudesluokkalaisten kouluviihtyvyys saa keskimääräisesti arvosanan 2,67 asteikolla 1-5, mikä tarkoittanee kohtalaista kouluviihtyvyyttä. Poikien ja tyttöjen kesken ei ollut kouluviihtyvyyden määrällä eroa.

Kyseisen koulun kuudesluokkalaisten kouluviihtyvyyttä säätelevät tekijät voidaan jakaa kolmen pääteeman alle. Näin ollen kouluviihtyvyyttä eniten säätelevät sosiaaliset vuorovaikutussuhteet, pedagogiset käytännöt sekä oppilaan omat ja koulun muut aineelliset tekijät. Vuorovaikutussuhteista merkittäviä ovat kaverisuhteet, opettaja-oppilassuhde, luokkahenki sekä kodin tuki. Pedagogisiin käytäntöihin kuuluvat oppi-tunnit, opetusmenetelmät ja tiettyjen aineiden tarjoama pedagogiikka. Oppilaan omiin sekä koulun aineellisiin tekijöihin lukeutuvat vireystila, tyytyväisyys itseen, onnistumi-nen ja mukava elämä koulun ulkopuolella sekä koulun tilat ja kouluruokailu. Tyttöjen ja poikien kohdalla on hyvin pitkälle kyse samoista tekijöistä. Kuitenkin on nähtävissä, että tyttöjen ja poikien kouluviihtyvyyttä säätelee myös erilaiset tekijät. Eroavaisuuksia voidaan nähdä kaverien, opiskelutahdin, taideaineiden ja liikunnan, koulun tilojen vai-kutuksessa sekä oman asenteen vaikutuksella.

Pienen intervention jälkeen tehdyn kyselyn mukaan merkittävää muutosta kouluviihtyvyydessä ei tapahtunut. Sukupuolisensitiivisestä kokeilusta saadut kokemukset kuitenkin antavat osviittaa sille, että tyttö- ja poikapedagogiikkaa kannattaisi koulu-viihtymisen lisäämiseksi kokeilla. Myös jatkotutkimusta sukupuolisensitiivisen pedagogiikan vaikutuksesta kouluviihtyvyyteen suositellaan.

Avainsanat: kouluviihtyvyys, sukupuolisensitiivisyys, pedagogiikka