Tutkimus käsittelee suomalaisen lehdistön ulkomaan uutisoinnin erityispiirteitä 1950-luvulla siirtomaasotien kontekstissa. Aihetta lähestyn käsittelemällä neljän suomalaisen sanomalehden, Aamulehden, Helsingin Sanomien, Savon Sanomien ja Vapaa Sanan, uutisointia vuoden ajalta Algerian itsenäisyyssodan alkuvaiheesta.

Yhä enenevässä määrin alkoi syntyä alueellisia ykköslehtiä, jotka keräsivät entistä suurempia lukijoiden joukkoja niiden voittaessa kilpailijoitaan. Aseena tässä kilpailussa lehdet käyttivät paitsi sitoutumattomuuden linjauksiaan, myös kasvavaa ulkomaan uutisten palstaa. Helsingin olympialaisten jälkeen Suomi oli paremmin yhteyksissä ulkomaailmaan kuin ennen ja myös ulkomaan uutisten tarjonta kasvoi. Kuitenkaan tähän kehitykseen suomalaiset eivät ehtineet vastata 1950-luvulla, ja valtaosa ulkomaan uutisista tutkituissa lehdissä tuli ulkomaalaisilta tietotoimistoilta, pääosin UP:lta Algerian tapauksessa. Tällöin lehtien erikoissopimuksilla näiden uutistoimistojen kanssa pystyttiin kilpailemaan paremman tarjonnan avulla ja esimerkiksi Helsingin Sanomilla oli varsin kattavasti ulkomaan uutisten välityssopimuksia eri tietotoimistojen kanssa.

Tarkastelin sitä, miten ja millaisiin asioihin ulkomaan uutisoinnissa kiinnitettiin huomiota ja tutkimuskohteenani oli Algeria. Algeria oli virallisesti manner-Ranskaa, ja se oli sisäministeriön alaisuudessa, toisin kuin sen muut siirtomaat. Algerian naapurimaat Marokko ja Tunisia olivat Ranskan protektoraatteja ja siten ulkoministeriön valvonnassa. Suomalainen lehdistö ei kuitenkaan pääsääntöisesti nähnyt Algerian olleen osana Ranskaa, vaan kirjoitti Algerian sodan alusta ikään kuin Indokiinan 1954 tapahtumat saisivat jatkoa sen toisessa siirtomaassa. Lehdet eivät kuitenkaan nähneet 1.11.1954 alkaneita väkivaltaisuuksia minään laajamittaisena sotana, vaan näkökanta ja sanavalinnat muuttuivat täksi vuoden 1955 aikana.

Suomalaiset lehdet eivät varsinaisten uutisten osalta poikenneet juurikaan toisistaan, sillä usein tapahtumien uutiset tulivat samoista lähteistä lehdille. Tämä näkyi paitsi lähes sanatarkasti samoina uutisina eri lehdissä, myös siinä, kuinka algerialaiset siviilit loistivat poissaolollaan uutisissa. Lehdissä oli myös jotain valokuvia, mikä on osoitus siitä, että ne pitivät tapahtumia merkittävinä. Valokuvat kuvasivat lähes yksinomaan ranskalaisia sotilasviranomaisia niiden kohteina. Lehdet kuitenkin ottivat pääkirjoituksissaan ja erinäisissä kolumneissa sekä artikkeleissa kantaa Algerian tapahtumiin ja olivatkin varsin kriittisiä Ranskan toimia kohtaan.

Asiasanat:Algeria, dekolonisaatio, lehdistö, Ranska, ulkomaanuutisointi