Kuvilla on nykypäivänä suuri rooli viestin välittäjänä. Tämä on havaittavissa myös oppimateriaalien kohdalla. Esimerkiksi oppikirjoissa on nykyään paljon isoja ja värikkäitä kuvia. Tämä herättää kysymyksen, miten näitä kuvia voi hyödyntää opetuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää saksan oppikirjojen kuvadidaktiikkaa käytännön opetustyön kannalta paremmaksi. Kuvadidaktiikalla tarkoitetaan kuvien avulla oppimista ja opettamista.

Tutkielman teoriaosassa perustellaan aluksi tutkimusaiheen tärkeys ja määritellään tarvittavat termit. Tärkeimmän teoreettisen pohjan tutkimukselle luo osio, jossa käsitellään kuvien käyttöä oppitunnilla. Kuvien käytön avulla voidaan saavuttaa monia kielen oppimisen tavoitteita, esimerkiksi kehittää viestintä- ja mediaosaamista. Lukiolaisten kokemukset ja tiedot luovat hyvän pohjan kuvien monipuoliselle hyödyntämiselle. Oppikirjan kuvia valittaessa voidaan kiinnittää huomioita erilaisiin kuvien valintakriteereihin, jotka vaikuttavat kuvien käyttötarkoitukseen. Kuvien käyttöä oppitunnilla helpottavat erilaiset kuviin liittyvät viittaukset, jotka paljastavat kuvan oppimistarkoituksen. Teoriaosassa luetellaan esimerkkinä lista mahdollisista kuviin liittyvistä käsittelyvinkeistä.

Empiirisessä osassa paneudutaan kuvadidaktiikkaan yhden tapauksen, lukion oppikirjan Panorama Deutsch 4-6, avulla. Kuvatyyppi, johon tutkielmassa keskitytään, on valokuva. Kuvadidaktiikkaa lähestytään kolmesta eri perspektiivistä: oppikirja-analyysin, käytännön opetustyön ja oppikirjailijan näkökulmasta. Tutkielman aineisto muodostuu oppikirjan lisäksi kolmesta litteroidusta haastattelusta. Empiirisessä tutkimuksessa oli neljä vaihetta. Ensiksi analysoitiin oppikirjan Panorama Deutsch 4-6 kuvadidaktiikkaa. Sen jälkeen oli ryhmähaastattelu abiturienteille, jotka olivat käyttäneet oppikirjaa edellisenä lukuvuonna. Myös heidän opettajaansa haastateltiin. Viimeisenä oli oppikirjailijan yksilöhaastattelu. Haastatteluissa pyrittiin selvittämään mikä on nykyinen käsitys kuvadidaktiikasta, miten valokuvia voidaan hyödyntää oppitunnilla ja kuinka valokuvien ominaisuudet vastaisivat paremmin oppitunnin tarpeita.

Analyysiosion alussa esitellään tuloksia, jotka vaikuttivat tutkimusaineiston tulkintaan.  Oppikirja-analyysin avulla pystyttiin jaottelemaan oppikirjan Panorama Deutsch 4-6 valokuvat kuvaryhmiin. Niiden hyödyntäminen selkeytti muita analyysivaiheita. Lisäksi pystyttiin diskurssianalyysin keinoin todistamaan, että opiskelijat kokivat epävarmuutta ryhmähaastattelutilanteessa.

Pohjan kuvadidaktiikan kehittämiselle loivat saksan oppikirjojen kuvadidaktiikassa sekä oppitunneilla toteutettavassa kuvadidaktiikassa löytyvät puutteet. Tekstikirjan Panorama Deutsch 4-6 valokuviin ei ole missään oppikirjan osassa viittauksia, jotka kehottaisivat tarkastelemaan tai hyödyntämään valokuvia. Oppikirjailija mainitsi useita syitä sille, miksi kuvadidaktiikkaa ei ole huomioitu riittävästi Panorama Deutsch 4-6:ssa. Vastausten muodosta pystyttiin päättelemään, että ongelmat voivat koskea myös muita saksan oppikirjoja. Käsitystä kuvadidaktiikan nykyisestä asemasta täydentävät oppilaiden ja opettajan kommentit, joiden mukaan oppikirjan Panorama Deutsch 4-6 valokuvia ei juurikaan käytetty oppitunnilla. Oppilaat ja opettaja eivät haastatteluissa myöskään ottaneet esille tarvetta kuviin liittyviin käsittelyvinkkeihin. Voitiin päätellä, että totuttuja toimintatapoja ei muuteta koulussa helposti.

Aiemman tutkimuksen tukemana pystyttiin todistamaan, että kuvadidaktiikan puutteet ovat yhteydessä mediakasvatuksen ongelmiin. Niihin tarttumalla voidaan kehittää myös saksan oppikirjojen kuvadidaktiikkaa. Media- ja kuvadidaktiikka jäävät liian vähäiselle huomiolle lukio-opetuksessa. Jotta media- ja kuvadidaktiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa, täytyy kuvien kanssa työskentelyyn opastaa systemaattisesti. Tämä edellyttää, että oppikirjoissa on ohjeita kuvien hyödyntämiseen.

Opettajien jatkokoulutukset ja mediakasvatuksen riittävä huomioiminen opettajankoulutuksessa lisäävät tietoisuutta kuvamedioiden käytön hyödyistä ja mahdollisuuksista. Opettajien ja oppikirjailijoiden tietoisuus vähentäisi saksan oppikirjoista ja käytännön kuvadidaktiikasta löytyviä puutteita. Saksan oppikirjojen kuvadidaktiikkaa voitaisiin parantaa monelta osin myös paneutumalla ongelmiin, jotka johtuvat siitä, että valokuvia ei enää ota palkattu valokuvaaja oppikirjailijan toiveiden mukaan. Taustalla ovat vähäiset saksanopiskelijamäärät ja siitä johtuvat vähentyneet investoinnit saksan oppikirjoihin. Tähän puuttuminen ei kuitenkaan ole helpoin tie oppikirjojen kuvadidaktiikan parantamiselle.

Niin oppikirjailija kuin muutkin haastatellut esittivät paljon hyödyntämiskelpoisia ajatuksia oppikirjojen kuvadidaktiikan kehittämiseksi. Oppikirjojen kuva- ja mediadidaktiikan parantamisen lähtökohdat luodaan ennen kaikkea käytännön opetuksessa. Opettajan ja oppilaiden ajatukset kuvien käyttötavoista sekä oppikirjojen kuviin liittyvistä toiveista voisi hyödyntää oppikirjojen teossa.

Asiasanat:kuvadidaktiikka, kuva, valokuva, mediakasvatus, visualisoituminen