Tässä tutkielmassa tarkastellaan ohjatun suunnittelemisen vaikutusta koululaisten tekemien kirjoitelmien kertomusrakenteisiin. Tutkimusaineisto (71 kirjoitelmaa, 33 kirjoitelman suunnitelmaa) on kerätty tamperelaisista kouluista kevätlukukausina 2006 ja 2009. Kirjoitelmien aiheena on ollut unelmapäivä. Tutkielma on osa koulukirjoittamisen tutkimusprojektia, joka aloitettiin Tampereen yliopiston suomen kielen oppiaineessa vuonna 2006.

Tutkielman lähtökohtana on ollut prosessikirjoittamiseen liittyvä käsitys siitä, että tekstin suunnitteleminen auttaa sisällön keksimisessä, parantaa tekstin koherenssia ja monipuolistaa sen sisältöjä. Sisältöjen monipuolisuutta on lähestytty William Labovin kertomusrakennemallin mukaisten sisältökokonaisuuksien ja niiden käsitteistämisen näkökulmista. Tutkittavia sisältökokonaisuuksia ovat olleet kertomuksen abstrakti, orientoiva jakso, käsitteellisten maailmojen runsaus ja kerrotun evaluoiminen. Kertomusten tapahtumista koostuvan juonen osuutta on tutkittu tarkstelemalla lauseiden tilannetyyppejä sekä episodeja erottavia ajanilmauksia. Menetelmänä on ollut verrata toisiinsa tekstejä, joita on opettajan ohjauksessa suunniteltu ja tekstejä, joita ei ole ohjatusti suunniteltu lainkaan. Lisäksi on verrattu tyttöjen ja poikien sekä viides- ja seitsemäsluokkalaisten tekstejä toisiinsa sekä tarkasteltu heidän suunnitelmantekotapojaan.

Suunnitelmien teettäminen pidentää tekstiä ja parantaa sen koherenssia. Koherenssi näkyy teksteissä asiaan pääsemisen ripeytenä, modusten hallitsemisena ja sarjamaisen rakenteen vähyytenä. Myös orientoivia jaksoja kirjoitetaan runsaammin sekä yksittäiseen tilannetyyppiin ja aikakehykseen juututaan vähemmän. Toisaalta taas kerrotun evaluointia on suunnitelmat tehneillä vähiten. Suunnitellut tekstit ovat siis hallittuja mutta niissä on verrokkitekstejä vähemmän subjektiivista otetta. Viides ja seitsemäs luokka eroavat toisistaan abstraktien yleisyydessä, käsitteellisten maailmojen runsaudessa, lauseiden tilannetyyppien moninaisuudessa, episodien määrässä sekä episodeja erottavien ajanilmausten määrässä siten, että seitsemäsluokkalaiset eivät ole hyötyneet suunnittelemisesta mutta viidesluokkalaiset ovat. Suunnittelemisen myönteiset vaikutukset ovatkin voimakkaimmat viidennen luokan aineistossa. Tytöt ovat poikia tuotteliaampia niin tekstien kuin suunnitelmienkin tekijöinä. Suunnittelemisella on enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia valmiiden tekstien hallittuuteen ja monipuolisuuteen.

Asiasanat: koulu, kirjoitusprosessi, käsitteistäminen, kertomus