Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää vakuutusoikeudessa tapahtuvan muutoksenhaun eri mahdollisuuksia sekä oikeusturvan toteutumista muutoksenhaussa. Tarkoituksena on selvittää millä edellytyksillä ja mistä asioista vakuutusoikeuteen voi valittaa, kuinka vakuutusoikeus käsittelee sille saapunutta asiaa ja mitkä ovat muutoksenhakijan oikeudet käsittelyn eri vaiheissa. Oikeusturvan toteutumista tarkastellaan siltä osin, mitä Suomen perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttävät vakuutusoikeuden toiminnalta. Keskeinen tarkastelun kohde on se, täyttävätkö tällä hetkellä voimassaoleva lainsäädäntö sekä vakuutusoikeuden käytännön toiminta sille asetetut vaatimukset. Lisäksi tutkielmassa käsitellään ylimääräistä muutoksenhakua siltä osin kuin muutosta voidaan hakea vakuutusoikeuden päätöksiin.

Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioita käsittelevä erityistuomioistuin. Toimeentuloturvan kaksiportaisessa muutoksenhakujärjestelmässä vakuutusoikeus on viimesijainen muutoksenhakuelin. Toimeentuloturvan muutoksenhakua koskevaan lainsäädäntöön on 2000-luvulla tehty useita uudistuksia. Vakuutusoikeuden kannalta merkittävin uudistus on ollut vuonna 2003 voimaantullut täysin uusi vakuutusoikeuslaki. Lakia valmisteltaessa kiinnitettiin huomioita erityisesti päätöksenteon sujuvuuden varmistamiseen sekä muutoksenhakijan oikeusturvan toteutumiseen.

Sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin että eduskunnan oikeusasiamies ovat havainneet puutteita vakuutusoikeuden toiminnassa liittyen muutoksenhakijan oikeusturvaan. Ongelmia ovat aiheuttaneet etenkin päätösten puutteelliset perustelut ja lääketieteellinen arviointi, jota ei kaikilta osin voida pitää muutoksenhakijan kannalta riittävän avoimena. Koska asian varsinainen käsittely on vakuutusoikeudessa kirjallista, on päätöksen perusteluihin kiinnitettävä huomiota koska se miten päätökseen on päädytty, välittyy asianosaiselle ainoastaan päätöksen perustelujen välityksellä.

Vakuutusoikeutta koskeva lainsäädäntö vastaa yksittäisiä ongelmia lukuunottamatta perus- ja ihmisoikeuksien sille asettamia vaatimuksia. Merkittävin ongelma on päätöksenteon hitaus. Eduskunnan oikeusasiamies on toistuvasti kiinnittänyt huomiota pitkiin käsittelyaikoihin vakuutusoikeudessa. Käsittelyaikojen venyminen johtuu käsiteltävien asioiden monimutkaistumisesta sekä resurssien riittämättömyydestä. Muutoksenhakijan oikeusturvalle asetettujen vaatimusten lisääntyminen on osaltaan lisännyt tarvittavien työtuntien määrää, ja keskimääräinen käsittelyaika vakuutusoikeudessa on 2000-luvun aikana noussut uudistuksista huolimatta 12 kuukaudesta lähelle 16 kuukautta.