Käsittelen tutkimuksessani oulankalaisen Marina Takalon (1890­-1970) kalevalamittaisia lauluja. Takalon perinnerepertuaariin kuului runsaasti vanhakantaista lauluperinnettä, kuten runolaulua, itkuja ja vienankarjalaisia joikuja. Takalon perinnetietoa on tallennettu 1950-luvun loppupuolelta asti usean eri tutkijan toimesta. Lähimmin Marina Takaloon tutustui uskontotieteilijä Juha Pentikäinen, joka tapasi hänet ensi kertaa vuonna 1959 ja haastatteli Takaloa lähes kymmenen vuoden ajan. Pentikäinen julkaisi Takalon haastattelujen pohjalta tutkimuksen Marina Takalon uskonto (1971). Koska Pentikäinen tutki Takalon uskonnollista maailmankuvaa, hän ei käsitellyt lauluaineistoa muuten kuin yhtenä tutkimusongelmaansa tukevana tekijänä muiden perinne-elementtien ohella. Pentikäisen tutkimuksen jälkeen Marina Takalosta on vain hajanaisia mainintoja runolauluperinnettä käsittelevässä kirjallisuudessa.

Tämän tutkimuksen ensisijainen aineisto perustuu Juha Pentikäisen vuosina 1960­-1963 sekä Erkki Ala-Könnin vuonna 1963 tekemiin haastatteluihin. Pentikäisen haastattelut ovat arkistoituna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunouden äänitearkistoon, kun taas Ala-Könnin taltioinnit ovat Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistossa.

Säestyksettömän runolauluperinteen tutkimushistoria viittaa kahteen eri tieteentraditioon: kansanrunouden tutkimukseen eli nykyiseen folkloristiikkaan sekä vertailevan musiikkitieteen kautta etnomusikologiaksi kehittyneeseen tieteenalaan. Historiallisen arkistoaineiston avulla yritän tavoittaa ne raamit, jotka Marina Takalo on perinteestä tulkinnut, tallentanut mieleensä ja toistanut kymmeninä arkistoesityksinä.

Tutkimuskysymykseni kuuluu: Miten Marina Takalon kalevalamittainen laulurepertuaari toteutuu musiikillisina esityksinä? Tutkimuskysymys voidaan jakaa edelleen neljäksi tarkentavaksi kysymykseksi.

Ensimmäinen tarkentava kysymys nousee laulujen luokittelusta. Onko laulujen sävelmillä ja perinnelajeilla yhteyttä? Erottuvatko perinteiset tai Takalon itsensä nimeämät laululajit myös sävelmiensä puolesta omiksi luokikseen? Voidaanko laulut toisaalta luokitella musiikillisten rakennepiirteidensä mukaan?

Toisen tarkentavan kysymyksen yhteydessä tarkastelen esitysten välistä ja esitysten sisäistä muuntelua. Kolmas tarkentava kysymys liittyy tekstin ja melodian yhteisvaikutukseen. Miten teksteissä esiintyvä metrinen rakenne ja melodia toteutuvat yhdessä? Neljännen tarkentavan kysymyksen kohdalla pohdin yleisemmin Takalon laulua ja sen tyyliä sekä Takalon laulajaprofiilin suhdetta muihin vienalaisiin runolaulajiin.

Asiasanat: Runolaulu, kalevalamittainen laulu, Oulanka, Vienan Karjala