Tyypin 1 diabetes on insuliininpuutostauti, joka johtuu insuliinia tuottavien haiman beta-solujen tuhoutumisesta. Suomessa tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on korkein maailmassa. Taudin ilmaantuvuus on koko ajan kasvussa paitsi Suomessa myös maailmanlaajuisesti vaihdellen suuresti maantieteellisesti läheisilläkin alueilla. Tyypin 1 diabetekseen sairastumiseen liittyy geneettinen alttius, mutta ympäristötekijöillä on merkittävä rooli taudin synnyssä. Ympäristötekijöistä ravinto ja infektiot, erityisesti enterovirusinfektiot, on yhdistetty tyypin 1 diabeteksen syntyyn useissa tutkimuksissa.

Tässä väitöskirjassa on tutkittu enterovirusinfektioiden esiintyvyyttä väestössä suhteessa tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuteen sekä äidin raskaudenaikaisen enterovirusinfektion osuutta myöhemmin lapsella kehittyvään diabetekseen. Väitöskirjatyön löydösten mukaan enterovirusinfektiot eivät ole yleisempiä korkean tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden maissa vaan diabeteksen ilmaantuvuuden ja enterovirusinfektioiden välillä näyttää olevan käänteinen korrelaatio. Tulosten mukaan äidin raskaudenaikainen enterovirusinfektio ei ole suuri riskitekijä lapselle myöhemmin kehittyvään diabetekseen. Sen sijaan vähäinen enterovirusinfektioiden määrä väestössä ja siten vähentynyt äitien tarjoama eväsimmuniteetin määrä sikiölle ja imeväiselle voivat voi altistaa lapset enterovirusinfektion indusoimalle tyypin 1 diabetekselle.

Väitöskirjan ensimmäisessä ja toisessa osatyössä tutkittiin tapaus-verrokki ­aineistoissa onko äidin raskaudenaikaisen enterovirusinfektio riskitekijä tyypin 1 diabetekselle syntyvällä lapsella. Äideistä raskauden aikana kerätyistä verinäytteistä analysoitiin enterovirusinfektion indusoimia vasta-aineita ja tutkittiin enterovirusgenomin esiintyvyyttä. Enterovirusinfektioiden esiintyvyydessä ei havaittu suuria eroja tapaus- ja verrokkiäitien välillä, mutta pieni viite alkuraskauden enterovirusinfektioiden ylimäärästä diabetekseen sairastuvien lasten äideillä oli nähtävissä. Tulosten mukaan raskaudenaikainen enterovirusinfektio ei ole suuri riskitekijä tyypin 1 diabetekselle syntyvällä lapsella, mutta sillä voi olla osuutta pienellä osalla tapauksista.

Väitöskirjan kolmannessa, neljännessä ja viidennessä osatyössä tutkittiin onko enterovirusinfektioiden esiintyvyydellä ja tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuudella yhteyttä väestötasolla. Enterovirusinfektioiden epidemiologiaa tutkittiin analysoimalla enterovirusvasta-aineita viimeisen 20 vuoden aikana Suomessa ja Ruotsissa kerätyistä seeruminäytteistä sekä eri maista, joissa on suuret erot diabeteksen ilmaantuvuudessa. Enterovirusinfektiot olivat huomattavasti yleisempiä maissa, joissa on matala tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus (Venäjän Karjala, Eesti, Liettua, Saksa, Unkari, Israel) verrattuna korkean ilmaantuvuuden maihin (Suomi ja Ruotsi). Lisäksi enterovirusinfektiot ovat vähentyneet Suomessa ja Ruotsissa viimeisen 20 vuoden aikana, kun taas tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus lisääntyi tasaisesti samana aikana.

Väitöstutkimuksen havainnot johtivat uuden hypoteesin kehittämiseen (nk. poliohypoteesi). Hypoteesin mukaan vähäinen enterovirusten esiintyminen väestössä voi altistaa lapset enterovirusinfektion mahdollisille komplikaatioille kuten tyypin 1 diabetekselle. Hypoteesin mukaan enterovirusinfektio voi toimia sekä suojaavana että altistavana tekijänä diabetekselle riippuen infektion ajoituksesta, yksilön edeltävästä immuniteetista ja muusta alttiudesta.