Suomessa julkaistun kirjallisuuden ja sen akateemisen tutkimuksen jyrkkä jako arvokirjallisuuteen ja kioskikirjallisuuteen on pitkään perustunut alan sisäiseen verkottumiseen. Tätä osoittaa muun muassa se, että kotimaisen arvokirjallisuuden kaksi suurinta kustantajaa on jo vuosikymmeniä huolehtinut kioskikirjallisuuden jakelusta ja myynnistä omistamiensa R-kioskien välityksellä. Tutkimuksen pääkysymys onkin, miten tällainen jakamisen työstä syntyvä työnjako, jota on kutsuttu myös hyvä veli -verkostoksi ja rakenteelliseksi korruptioksi, on toteutettu kirjallisuuden vaihtuvissa ja jatkuvasti uusiutuvissa käytännöissä.

Vastausta on aikaisemmin haettu useista portinvartijateorioista. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on sellainen porttimalli, joka liittoutuessaan kuuden muun toimintamallin kesken muodostaa aikaisemmille portinvartijateorioille vaihtoehtoisen käsitteellisen perustan. Teoriaa rakentavan malliperheen jokainen jäsen on kytkeytynyt sekä perheen toisiin malleihin että empiiriseen dataan. Esimerkkiaineistona on Suomessa kustannettu ja käsikirjoitettu kioskilukemisto Jerry Cotton ja sarjan toimintaympäristöön läheisesti liittyvät tekstit.

Tutkimuksen pääteesi on, että aina kun tekstejä asemoidaan, järjestetään ja nimetään yleisiin ja yhteisiin arvojärjestyksiin kytkeytyneiksi julkisiksi teksteiksi, toiminta tapahtuu prosessia synnyttävän, ohjeistavan ja ylläpitävän portinvartijatoiminnan avulla ja ehdoilla. Teesin perustelemiseksi on tutkimuksessa kehitelty toimintamallit, jotka perustuvat toimijoiden ja toiminnan käännöksiin, muotoiluun ja muuhun rajatyöhön, arvojärjestyksiin, kompromisseihin, päätöksenteon ja yhteistyön keskittymiseen tiettyihin rajakohteisiin ja toimijoiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksessa osoitetaan yksityiskohtaisesti, miten tällainen kompromissi- ja koordinaatiolaitteisto refleksiivisesti rakentaa sekä itseään että kohteitaan.

Toimintamallien taustalla on pragmaattinen sosiologia, joka näkee portinvartijat enemmän tekoina kuin olioina, pikemminkin verbeinä kuin substantiiveina. Mallien avulla on perehdytty Jerry Cotton -sarjan moniin rajakohteisiin, joiden liitoksista ja ketjuista sarjan toimijaverkko on rakentunut. Merkittäväksi portinvartijaksi on tutkimuksessa nostettu sarjan yhden numeron korjausteksti ja sen välitysrooli käsikirjoitustekstin kääntymisessä julkiseksi tekstiksi.

Tutkimus osoittaa omalta osaltaan, että kapitalismin nykyinen järjestys edellyttää rahan, ihmisten, tekstien ja teknisten artefaktien jatkuvaa verkottumista ja suhteiden solmimista. Portinvartijoiden voi katsoa toimivan argumentteina, joihin perustuen verkostoja sekä niiden välisiä liitoksia nykyään varsin kattavasti asemoidaan tiettyyn aikaan ja paikkaan, nimetään ja järjestetään.