Haku

Moninaisuus yhtenäisyydessä. Peruskoulu muutosten ristipaineissa

QR-koodi

Moninaisuus yhtenäisyydessä. Peruskoulu muutosten ristipaineissa

Suomalainen peruskoulu on käännekohdassa. Kunnissa on omaksuttu liike-elämästä peräisin olevia asiakaslähtöisyyteen perustuvia johtamis- ja hallintomalleja. Koulua ajatellaan palvelun tuottajana, ja vanhempia sekä oppilaita asiakkaina.

Miten yhteiskunnallinen muutos ja uusi hallinnan logiikka muokkaavat koulua? FM Helena Rajakaltion väitöstutkimus Moninaisuus yhtenäisyydessä peruskoulu muutosten ristipaineissa kertoo suomalaisen peruskoulun todellisuudesta julkisen sektorin rakenteellisten muutosten ja koulu-uudistusten ristipaineissa, ja siitä kuinka koulu niistä selviytyy. Tutkimuksessa yhdistyy kasvatusteoreettinen ja käytännön hyödyllisyyttä painottava toimintatutkimus. Tutkimuksessa on seurattu vuoden 2004 perusopetuksen uudistuksen toteutumista. Haastattelu- ja kyselyaineiston pohjalta on tutkittu, miten uudistuksen viestit ja opettajien tulkinnat kohtaavat koulun arjessa ja kuinka uudistus muokkaa opetus- ja kasvatustyötä sekä millaiseksi toimintakulttuuri muotoutuu.

Koulun arkielämässä hallinnolliset paineet ja kasvatukselliset pyrkimykset ovat ristiriidassa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yksilökeskeisyyden ja asiakaslähtöisyyden soveltaminen sopii huonosti koulukontekstiin, sillä koulun tehtävät ja uudentyylisen hallinnan logiikan vaatimukset eivät ole samansuuntaisia, vaan voivat olla toisiinsa nähden hyvinkin ristiriitaiset. Ristipaineisilla tehtäväkentillä opettajat joutuvat yhteen sovittamaan yksittäisiin oppilaisiin ja koko luokan edistymiseen liittyvät huolenaiheet resurssien puutteeseen ja tunteeseen riittämättömyydestä. Samaan aikaan osa oppilaiden vanhemmista odottaa koululta yhä enemmän ja toisaalla vaikeuksissa olevista perheistä tulevat oppilaat ovat jatkuvassa syrjäytymisvaarassa.

Tutkimustulosten perusteella koulun muutoksen toteuttaminen edellyttää työorganisaation rakenteellisia muutoksia, jotta syntyy perusta toimijuudelle ja vuorovaikutukselle, jotka puolestaan voivat tuottaa opetusta kehittäviä kokeiluja ja uusia toimintatapoja. Pedagoginen johtaminen kytkee koulun kehittämisen kasvatusteoreettiseen perustaan ja estää koulutuksen kentille työntyvän managerialistisen otteen leviämistä suomalaiseen koulumaailmaan. Muutosprosessi on jännitteinen, johon vaikuttavat kehittämistä rakentavat ja hajottavat tekijät. Tutkimuksessa yhteen liittäviä tekijöitä olivat pedagoginen johtaminen, yhteinen visio, jaettu johtajuus, tiimimäinen työskentely ja dialogisuus. Kouluyhteisöä hajottavat ajankäytön ongelmat, hallintologiikka sekä opettajaryhmien väliset jännitteet. Opettajien erilainen suhtautumistapa uudistukseen liittyy toisaalta ammatilliseen identiteettiin ja työorientaatioon, toisaalta uudistuksen rakenteellisiin tekijöihin, kuten opettajankoulutukseen: kaksijakoiseen opettajajärjestelmään, koulutuspolitiikkaan, opettajien virkaehtosopimukseen ja koulun institutionaaliseen järjestykseen. Koulun arkitodellisuudessa on enemmän kyse taidosta elää erilaisuuden ja ristipaineiden keskellä kuin yhtenäisyyskulttuurissa. Tutkimuksen kuluessa osoittautui, että koulu pystyy muuntamaan ulkopuolelta tulleen uudistuksen koulun omaksi kehittämistoiminnaksi. Tutkimus on pikemmin kertomus siitä, miten koulu muokkasi uudistusta kuin siitä, miten uudistus muokkasi koulua.

Tallennettuna: