Lisääntymisterveyden parissa työskentelevät tutkijat, terveysalan ammattilaiset ja terveysohjelmien suunnittelijat, sekä päätöksentekijät ovat viime aikoina tulleet yhä tietoisemmisksi siitä, että miehet ovat avainasemassa lisääntymisterveyden edistämiseen tähtäävissä terveysohjelmissa. Miesten jättäminen tämän aluueen (mm. perhesuunnitteluohjelmien) ulkopuolelle johtaa siihen, että toivottuja tuloksia ei saavuteta.

Tämä tutkimus toteutettiin maaseutualueella Madhya Pradeshin osavaltiossa Keski-Intiassa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miesten erityistarpeita perhesuunnittelu- ja lisääntymisterveysohjelmissa patriarkaalisessa ja patrilineaarisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa selvittiin syitä, jotka estävät miehitä parantamaan omaasa ja kumppaninsa lisääntymisterveyttä.

Tutkimuksessa käytettiin monitahoista lähestymistapaa, jossa yhdistyivät laadulliset ryhmäkeskustelut ja syvähaastattelut sekä tieto, asenne ja käytäntö (KAP) haastattelulomakeella tehdyt poikkileikkaustutkimukset. Ensisijaisina tutkimuskohteina olivat miehet, jotka olivat naimisissa 18-45-vuotiaiden naisten kanssa, sekä naimattomat 17-22-vuotiaat miehet. Toisena kohdetyhmänä olivat henkilöt, joilla oli olennaisesti vaikutusvaltaa pariskuntien perhesuunnittelu- ja lisääntymisterveysvalintoihin esim. anopit ja terveydenhuollon ammattilaiset Intian maaseudulla.

Tämä väitöskirja on koostuu neljästä osatyöstä. Ensimmäisessä osatyössä analysoitiin miesten käyttämiä käsitteitä, tietoa, näkemyksiä perhesuunnittelusta yleensä ja erityisesti liittyen naisten sterilisaatioon. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä ryhmäkeskustelusta ja KAP poikkileikkaustutkimuksesta (n =793), jossa haastateltiin naimisissa olevia miehiä. Toisessa osatyössä haastatteluissa keskityttiin perheen keskinäisiin suhteisiin ja kommunikaatioon, sekä siihen miten nämä vaikuttavat ehkäisymenetelmän valintaan ja käytön ajoitukseen. Syvähaastattelut tehtiin 60 perheessä siten, että samanaikaisesti hasstateltiin miehiä, heidän 15-45-vuotiaita vaimojaan, sekä anoppeja (miehen äiti). Kolmas osatyössä arvioitiiin lisääntymisterveystiedon ja palveluiden saatavuutta 17-22-vuotiaiden naimattomien miesten parissa. Aineisto koostui neljästä ryhmäkeskustelusta sekä KAP- poikkileikkaustutkimuksesta (n= 316). Neljäs osatyö kartoitti terveystyöntekijöiden asenteita, vuorovaikutustaitoja ja motivaatiota osallistaa miehet olemassa olevissa lisääntymisterveysohjelmissa. Yhteensä 52 syvähaastattelua tehtiin maaseudulla toimivan terveydenhoitohenkilöstön keskuudessa.

Intian maaseudulla asuvat miehet ovat kiinnostuneita lisääntymisterveydestä ja motivoituneita käyttämään mm. perhesuunnittelupalveluita jos niiden saatavuutta parannettaisiin. Miehet tarvitsevat lisää tietoa lisääntymisterveydestä ja palvelujen saatavuutta on parannettava erityisesti huomioiden miesten tarpeet ja asema perheen päätöksentekijänä.

Tutkimustulokset osoittavat, että miesten näkemysten mukaan termi perhesuunnittelu (family planning) tarkoittaa naisen sterilisaatiota, joka on myös suosituin ja parhaiten tunnettu ehkäisymenetelmä miesten keskuudessa. Miehet liittivät muut tiedossaan olevat raskauden ehkäisymenetelmät vain raskauksien suunnitelmalliseen ajoittamiseen (child spacing). Perheissä anopeilla (miehen äiti) on vahva vaikutus naisten sterilisaation puolustajana. Anopin mielipiteen vaikutus muiden ehkäisymenetelmien käytössä on vähäisempi.

Nuorilla naimattomilla miehillä ei ole riittävästi tietoa ehkäisymenetelmistä ja ehkäisymenetelmien saatavuus (kondomit) oli erityisen huono tässä ryhmässä.

Intian valtion perheiden hyvinvointiin tähtäävät ohjelmat eivät huomioi riittävässä määrin miehiä. Julkisella sektorilla toimivaa terveydenhoitohenkilöstöllä ei ole riittävästi koulutusta ja keinoja osallistaa miehiä perhesuunnitteluohjelmissa. Terveyssektorilla tarvitaan lisää ohjausta, koulutusta ja tukea miesten osallistamiseksi lisääntymisterveysohjelmissa Intiassa ja vastaavissa maissa.