Hyvä fyysinen toimintakyky on keskeinen iäkkäiden itsenäiseen elämään vaikuttava tekijä. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen lisää avun tarvetta ja altistaa laitoshoidolle. Usein myös iäkkäiden kaatumisten taustalla on fyysiseen toimintakykyyn liittyviä tekijöitä, kuten alentunut alaraajojen lihasvoima sekä heikentynyt kehon tasapaino ja liikkumiskyky. Lisäksi luuston heikkeneminen lisää iäkkään riskiä saada kaatumistilanteissa luunmurtuma.

Väitöskirja perustuu UKK-instituutissa tehtyyn Ikäihmisten liikuntatutkimukseen. Tutkimuksessa arvioitiin kahden eri liikuntaharjoitteluohjelman sekä näiden yhdistelmän vaikutuksia kotona asuvien iäkkäiden naisten kaatumisten ja murtumien riskitekijöihin. Lisäksi arvioitiin harjoitusohjelmien soveltuvuutta iäkkäille naisille sekä tarkasteltiin saavutettujen harjoitusvaikutusten pysyvyyttä.

Sataneljäkymmentäyhdeksän 70 78-vuotiasta tamperelaisnaista satunnaistettiin neljään ryhmään: voimaharjoittelu-, tasapaino-hyppelyharjoittelu-, yhdistetty harjoittelu- (voima + tasapaino-hyppelyharjoittelu) ja verrokkiryhmä. Harjoitusryhmäläiset harjoittelivat ohjatusti kolme kertaa viikossa 12 kuukauden ajan. Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa, heti intervention päätyttyä ja vielä vuosi intervention päättymisen jälkeen.

Harjoittelu soveltui hyvin naisille. Intervention päätyttyä kaikki harjoitteluryhmät olivat hyötyneet harjoittelusta verrokkeihin verrattuna. Eniten hyötyivät yhdistettyä harjoittelua tehneet. Yhdistetty voima- ja tasapaino-hyppelyharjoittelu paransi naisten alaraajojen lihasvoimaa ja kehon dynaamista tasapainoa sekä itsearvioitua fyysistä toimintakykyä. Lisäksi aktiivisesti harjoitelleiden naisten sääriluun lujuus parani. Vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen noin puolet harjoittelun avulla saavutetuista hyödyistä oli nähtävissä dynaamisessa tasapainossa ja luun lujuudessa. Muu harjoittelun avulla saavutettu hyöty oli kuitenkin menetetty.

Vähintäänkin kohtuullisesti rasittavan voimaharjoittelun ja tasapaino-hyppelyharjoittelun todettiin olevan turvallisia ja käyttökelpoisia harjoitusmuotoja kotona asuville suhteellisen terveille iäkkäille naisille. Etenkin voima-, tasapaino- ja hyppelyharjoitteita yhdistävä harjoittelu ehkäisi naisten fyysisen toimintakyvyn ja luun lujuuden heikkenemistä. Vaikka joitakin harjoitusvaikutuksia oli nähtävissä vielä vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen, tutkimus viittasi siihen, että iäkkäillä liikuntaharjoittelun jatkaminen on tarpeellista fyysisen toimintakyvyn säilyttämiseksi.

The thesis is based on the randomized, controlled KAAMU exercise intervention study of the UKK Institute, Tampere, Finland. The purpose of the study was to evaluate the effects of two exercise programs and their combination on multiple risk factors for falls and fall-related fractures in home-dwelling older women. The feasibility of the exercise programs and maintenance of the training effects after cessation of the exercise intervention were also assessed.

One hundred and forty-nine women aged 70 to 78 years were randomly assigned to the four groups: 1) a resistance training group (RES), 2) a balance-jumping training group (BAL), 3) a combination group doing resistance and balance-jumping training (COMB), and 4) a control group (CON). The supervised training was three times a week for 12 months.

Measurements were conducted at baseline, immediately after the intervention (12 months) and one year after the end of the intervention (24 months).

Training compliance with the programs was found to be good. No severe adverse events were reported and no differences in the numbers of monthly reported health problems were found between exercisers and controls.

After the end of the intervention at 12 months, isometric lower limb extension force was 13-14% higher in the RES and COMB groups (p=.001), and the dynamic balance 6-8% better in the BAL and COMB (p At 24 months, about half of the exercise-induced gains in dynamic balance and the tibial shaft BSI were seen in the COMB compared to CON (p=.005 and .065 respectively). The other beneficial effects had been lost. In conclusion, high-to-moderate intensity resistance and balance-jumping training were safe and feasible exercise modalities for relatively healthy older women. Twelve-month resistance and balance-jumping training, especially in combination, prevented functional decline by improving muscle performance and dynamic balance as well as self-rated physical functioning. A positive effect found in the structure of the loaded tibia suggested that training could also prevent bone fragility. Some exercise-induced benefits were partially maintained one year after the cessation of the exercise intervention. However, to maintain the gains achieved, especially in muscle force and self-rated physical functioning, continued training seemed necessary.