Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa 1990-luvun vaihteessa toteutetun pääomatulojen verotuksen uudistamisen vaikutuksia kansantalouteen ja kotitalouksien hyvinvointiin.

Verouudistuksen vaikutukset investointeihin ja yritysten markkina-arvoon ovat yritysten käyttäytymistä kuvaavien teorioiden näkökulmasta mahdollisesti hyvin suuret. Samalla ne ovat kuitenkin sikäli epäselvät, että lopputulos riippuu olennaisesti yritysten reaktioista verotuksen luomiin voitonjako- ja investointikannusteisiin. Tutkimuksessa osoitetaan, että jos rahoituspolitiikkaa muutetaan suosimaan osingonjakoa ja osakeanteja, kuten uudistuksen tarkoitus oli, pääomakustannukset alenevat ja pääomakantaa voidaan kasvattaa. Myös yritysten osakemarkkina-arvo nousee jonkin verran.

Jos toisaalta yritykset pysyvät aiemmassa politiikassaan ja rahoittavat investoinnit pidätetyillä voitoilla, pääomakanta ei juuri muutu, mutta yritysten arvo ja uudistuksen aikaan osakkeita omistaneiden varallisuus maksimoituvat. Yritysten arvon nousun taustalla on osinkojen verotuksen keveneminen, joka nostaa heti osakkeiden arvoa. Kustannus tästä koituu tulevien sukupolvien maksettavaksi alhaisempien verotulojen muodossa. Toistaiseksi ei tiedetä missä määrin yritykset kumpaakin politiikkaa noudattavat pitkällä aikavälillä.

Toinen keskeinen elementti verouudistuksessa oli kotitalouksien säästämisen verotuksen kiristyminen. Tämä on tutkimuksen mukaan erityisen ongelmallista, koska samaan aikaan kotitalouksien varallisuuden arvo nousi. Kun todellinen varallisuus on paljon suurempi kuin mitä on haluttua säästämiskannusteiden näkökulmasta, kulutusta lisätään voimakkaasti. Säästäminen ei silloin enää riitä investointien rahoitukseen ja kansantalous velkaantuu ulkomaille. Velkaantuminen puolestaan heikentää tulevien sukupolvien hyvinvointia velanhoitomenojen muodossa.

Johtopäätös tutkimuksesta onkin, että pääomatulojen verouudistus, sillä tavoin kuin se on tässä tutkimuksessa käsitelty, toteutettiin tavalla joka pitkällä aikavälillä heikentää hyvinvointia. Lopputulos johtuu ennenkaikkea säästämisen vähenemisestä, mutta sitä heikentää edelleen se, jos yritykset eivät siirrä investointien rahoitustaan pidätetyistä voitoista enemmän osakeantien suuntaan.

On korostettava sitä, että tässä tutkimuksessa tarkasteltiin verouudistusta vain veroasteiden muutosten kautta. Mukaan ei voitu ottaa niitä mahdollisesti hyvinkin suuria tehokkuusvoittoja, joita syntyi verotuksen yksinkertaistumisesta ja yhtenäistymisestä. Tutkimusvälineenä käytettiin ETLAssa rakennettua yleisen tasapainon numeerista mallia (FOG).

Tutkimustulokset osoittavat muun muassa sen, että verouudistuksia suunniteltaessa on otettava huomioon huolellisemmin talouden toimijoiden reaktiot verotuksen aiheuttamiin kannusteisiin. Tutkimusvälineen kehittäminen edelleen olisi tarpeen, jotta saataisiin luotettavammin arvioitua määrällisiä vaikutuksia. Mielenkiintoisena lisätutkimuksen aiheena on verouudistuksen kanssa samaan aikaan toteutetun rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen vaikutusten ottaminen mukaan analyysiin.