Vuonna 2007 säädettiin ensimmäisen kerran erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevasta kunnasta eli kriisikunnasta ja sen arviointimenettelystä eli kriisikuntamenettelystä. Valtiovarainministeriö nimeää kunnan kriisikunnaksi, kun peruskunnan talouden tunnuslukujen raja-arvot eli kriisikuntakriteerit ovat täyttyneet. Tämän jälkeen päätetään kriisikuntamenettelyn käynnistämisestä. Tätä kriisikuntamenettelyä käytettiin vuoteen 2016 saakka, kunnes kuntalain uudistuksen yhteydessä se uudistettiin. Kuntalain ja kriisikuntamenettelyn uudistuksen taustalla oli ensisijaisesti kuntien toimintaympäristön muutokset ja Euroopan unionin säännökset, joissa muun muassa edellytettiin julkisen talouden tarkastelua kokonaisuutena. Uudessa kriisikuntamenettelyssä kriisikuntakriteerit katsotaan peruskunnan sijaan painotetusti kuntakonsernin talouden tunnusluvuista. Tämän lisäksi kriisikuntakriteerit kiristyivät alijäämän kattamisvelvollisuuden osalta ja tunnuslukukriteereitä muutettiin hieman. Uutta kriisikuntamenettelyä sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2017.

Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä vanhasta ja uudesta kriisikuntamenettelystä, niiden kriisikuntakriteereistä ja näiden perusteella määriteltävistä kriisikunnista. Tutkimuksessa pyrin selvittämään kuinka hyvin vanhan ja uuden kriisikuntamenettelyn kriisikuntakriteerit mittaavat kunnan talouden tilaa ja ovatko ne luotettavia kuvastamaan kriisikuntaa sekä onko uuteen kriisikuntamenettelyyn siirtyminen ollut kokonaisuudessaan hyvä. Tutkimus on luonteeltaan monimenetelmällinen, jossa yhdistyy niin käsitteellisteoreettinen kuin empiirinen tutkimus laadullisesta ja määrällisestä näkökulmasta. Käsitteellisteoreettisessa osuudessa sovitan aikaisempaa kirjallisuutta ja virallislähteitä aiheeseen sekä empiirisessä osuudessa käsittelen kahta tilastoaineistoa ja vertailen niiden toteutumista. Tilastoaineistot muodostuvat Manner-Suomen kunnista, joita vuoden 2017 kuntajaon mukaan on 295. Ensimmäisessä aineistossa tarkastellaan uusien kriisikuntakriteereiden täyttymistä ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja toisessa aineistossa, kuinka vanhat kriisikuntakriteerit olisivat täyttyneet sen sijaan. Lopuksi vertailen näiden toteutumia keskenään.

Niin uudessa kuin vanhassa kriisikuntamenettelyssä kaikki kriisikuntakriteerit kuvastavat vain kunnan rahaprosessia, jolloin toiminnan tuloksellisuuteen tai toimintaympäristön muutoksiin ei kohdistu mitään mittareita. Näin ollen kriisikuntakriteerit eivät myöskään kerro tarkempaa syytä, miksi kunnan talous ei ole tasapainossa tai miksi kunnan talous muuttuu nopeasti ylijäämäisestä alijäämäiseksi tai toisinpäin. Niin uudet kuin vanhatkaan kriisikuntakriteerit eivät puutu heikkenevään talouteen ajoissa, vaan vasta kun kunta on kriisikunta. Uuden kriisikuntamenettelyn kriisikuntakriteereissä on tehty enimmäkseen hyviä ratkaisuja, mutta huonojakin löytyy. Hyvistä ratkaisuista esimerkiksi kuntakonsernitarkasteluun siirtyminen havaitsi enemmän kriisikuntia kertyneen alijäämän perusteella kuin mitä vanha kriisikuntamenettely olisi havainnut. Tunnuslukukriteereissä kuitenkin löytyi epäkohtia, jotka kyseenalaistavat niiden luotettavuutta kriisikunnan kuvaajana.