Eteisvärinä altistaa hoitamattomana aivoinfarktille ja muille tromboembolisille komplikaatioille. Ennusteen kannalta eteisvärinäpotilaiden tärkein hoito on asianmukaisesti toteutettu antikoagulaatiohoito (AK-hoito), jonka avulla aivoinfarktin ilmaantumista voidaan estää jopa 60-70 %. Kliinisessä työssä eteisvärinäpotilaiden AK-hoidon tarve arvioidaan tromboemboliariskin arviointiin kehitetyn CHA2DS2VASc-pisteytyksen sekä vuotoriskin arviointiin kehitetyn HAS-BLED-pisteytyksen avulla.

Aikaisemmin tehdyissä suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on ollut näyttöä siitä, että AK-hoito on alikäytetty eteisvärinäpotilailla. Suomalaisessa laajassa FinFib-tutkimuksessa jopa 29 % suuren tromboemboliariskin eteisvärinäpotilaista jäi ilman asianmukaista hoitoa.

Tässä tutkimuksessa selvitimme, kuinka asianmukaisesti AK-hoito toteutui Tays Ensiapu Acutassa asioivilla potilailla, joiden käynnin päädiagnoosi oli eteisvärinä. Tutkimuksessa selvitimme myös, oliko hoidontarpeen arvioinnissa käytetty CHA2DS2VASc- ja HAS-BLED-pisteytyksiä sekä erosiko hoito perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Lisäksi selvitimme, mitä antikoaguloivaa lääkettä eteisvärinään yleensä määrättiin, aloitettiinko varfariinin rinnalla siltahoito asianmukaisesti ja oliko varfariinia käyttävien potilaiden AK-hoito hoitotasapainossa. Tiedot potilaista kerättiin Uranus-potilastietojärjestelmästä.

Tutkimuksessa 87 %:lla suuren riskin eteisvärinäpotilaista oli AK-hoito ensiapukäynniltä lähtiessään. AK-hoito aloitettiin melko usein myös keskisuuren riskin potilaille. Pienen tromboemboliariskin potilaalle ei tule aloittaa AK-hoitoa, ellei jokin muu sairaus sitä vaadi. Tässä tutkimuksessa kuitenkin 3 %:lle hoito aloitettiin ilman perusteltua syytä. Tutkimuksessa selvisi, että riskitekijöitä huomioitiin usein AK-hoidon tarpeen arvioinnissa, mutta riskipisteet laskettiin kuitenkin harvoin; CHA2DS2VASc-pisteet 19 % ja HAS-BLED-pisteet 3 % käynneistä. Erikoissairaanhoidossa pisteet laskettiin hieman useammin kuin perusterveydenhuollossa. AK-hoidoksi aloitettiin usein (87 %) varfariinilääkitys. Tutkimuksessa 57 % varfariinia jo aikaisemmin käyttäneistä potilaista oli lääkityksen suhteen hoitotasapainossa (tromboplastiiniaika; INR 2-3) ensiapukäynnillä. Merkittävä löydös tutkimuksessa oli se, että vain 53 %:lle rytminsiirtoon joutuneesta potilaasta aloitettiin varfariinin rinnalla siltahoito pienimolekulaarisella hepariinilla, vaikka trombiriski rytminsiirron jälkeen on suuri.

Jotta eteisvärinäpotilaiden AK-hoito toteutuisi jatkossa vielä asianmukaisemmin, tulisi AK-hoidon tarpeen arvioinnissa käyttää systemaattisemmin riskipisteytystä.