Lasten kuntoutuspalveluiden kehittämiseksi on viime vuosina tehty useita tutkimuksia tavoitteena mm. tukea lapsen osallisuutta kuntoutuksessa sekä vahvistaa kuntoutuksen linkittymistä lapsen arkeen. Tällä hetkellä suomalaisia paljon puhututtanut sote- ja maakuntauudistus tekee tuloaan, johon liittyen myös lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalveluita kehitettään sosiaali- ja terveysministeriön toimesta Lapsi ja perhepalveluiden(LAPE) muutosohjelmassa. Muutosohjelmalla tavoitteena on kehittää palveluita nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmiksi, ennaltaehkäisevimmiksi sekä vaikuttavimmiksi (Pulkkinen 2018, 19).

Opinnäytetyössämme tarkoituksena oli selvittää erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien kokemuksia ja toiveita kuntoutuspalveluista Pohjois-Savon alueella. Kartoitimme mm. millaisia kuntoutuspalveluita erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat Pohjois-Savon alueella, minkälaisia vaikutuksia vanhemmat kokevat palveluilla olevan lapsen kehityksen ja perheen yhteisen hyvinvoinnin kannalta sekä, mitä mieltä he ovat palveluiden toimivuudesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kuntoutuspalveluista, mitä kuntoutuspalveluiden suunnittelijat voivat hyödyntää palveluiden kehittämisessä. Näin perheiden ääni saataisiin niiden suunnitteluvaiheessa kuuluviin ja tulevaisuudessa palvelut palvelisivat kohderyhmäänsä paremmin heidän tarpeidensa mukaan. Vastaavanlaista tutkimusta Pohjois-Savon alueella ei ole aiemmin tehty, mutta kuntoutuspalveluiden toimivuutta on tarkasteltu yleisesti koko Suomessa mm. Lapsivaltuutetun toimiston toimesta.

Opinnäytetyön tilaajana toimi Pohjois-Savon YTRY (nykyinen Mukana-verkosto), joka on pitkäaikaissairaiden sekä vammaisten lasten perheiden asialla toimiva yhteistyöverkosto. Opinnäytetyön toteutimme pääasiassa kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä, johon yhdistimme kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineiston keräsimme erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille suunnatulla sähköisellä ja paperisella kyselyllä, jota jaoimme kohderyhmälle eri puolille Pohjois-Savon aluetta. Vastauksia kyselyymme saimme 50.

Tutkimustuloksista ilmeni, että kuntoutuspalveluihin ollaan pääosin tyytyväisiä. Eniten vanhemmat kaipasivat tukea ja tietoa lapsen erityisen tuen tarpeesta ja sairaudesta sekä opastusta kuntoutuspalveluiden pariin pääsemisestä. Lisäksi kuntoutuspalveluiden hajanaisuus osoittautui vastausten perusteella merkittäväksi kehittämisen kohteeksi. Palveluiden toimivuuksissa oli myös paikkakuntakohtaisia eroja. Positiivisina asioina kuntoutuspalveluiden osalta nousi ammattilaisten hyvä työskentely, jonka avulla lapsen kehitys edistyy päivä kerrallaan.

Opinnäytetyössämme tutkimusotos jäi suppeaksi, jonka vuoksi jatkotutkimukset aiheestamme ovat tarpeellisia. Teimme tutkimuksen vanhempien kokemuksista ja näkemyksistä, jatkotutkimuksen voi tehdä esimerkiksi lapsen näkökulmasta. Lisäksi tutkimusotosta voidaan laajentaa muualle Suomeen, jolloin pystytään kartoittamaan paremmin alueellisia eroja ja näin yhtenäistämään palveluiden toimintaa.