1970-luvulla Suomeen rakennettiin verrattain nopeasti yli 12 000 asuinkerrostaloa. Elementtirakenteiset kerrostalot suunniteltiin ja pystytettiin pääosin rakennustuotannon tavoitteleman tehokkuuden ehdoilla, mikä on heijastunut rakennetun ympäristön heikkoon laatuun. Viiden vuosikymmenen aikana rakennuksiin kerätty korjausvelan määrä tulee asuntokannan säilyttämiseksi maksaa tulevina vuosina takaisin. Täydennysrakentaminen on yksi vaihtoehto laajojen ja kalliiden peruskorjauksien rahoittamiseen.

Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin vanhan rakennuskannan täydennysrakentamista tilaelementeillä toteutettavilla lisäkerroksilla. Täydennysrakentaminen ja olemassa olevan rakennuskannan korjaaminen on kestävä vaihtoehto kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja asuntokannan monipuolistamiseen.

Työn konseptisuunnitelmassa esitettiin sarjatuotettujen kerrostalojen lisäkerrosrakentamiseen neljää tilaelementtityyppiä. Kahden esimerkkitapauksen kautta tutkittiin, miten näillä tilaelementeillä voidaan rakentaa lisäkerroksia ja monipuolistaa 1970-luvun sarjatuotettuja kerrostaloja. Tilaelementtirakenteiden kantavana lähtökohtana käytettiin massiivipuisia CLT-rakenteita, joihin työssä sovellettiin Stora Enson moduulijärjestelmää. Konseptisuunnitelmassa mainitut kerrostalot ovat työssä mukana esimerkkitapauksina, eivätkä ne ole sidoksissa työn sisältöön.

Opinnäytetyössä havaittiin, että erilaisiin vanhoihin kerrostaloihin voidaan rakentaa lisäkerroksia käyttämällä neljää eri kokoista tilaelementtiä. Kokonaan paikalla tapahtuvaan rakentamiseen verrattuna tilaelementtihankkeessa lopputulos saavutetaan lyhyemmällä työmaa-ajalla, mikä on merkittävää täydennettäessä asuttua ympäristöä. Kahden esimerkkitapauksen kautta kuitenkin huomattiin, että kaikki aikakauden talot eivät sovi ominaisuuksiensa ja tilaratkaisujensa puolesta yhtä helposti lisäkerrosrakennettaviksi.