Iäkkäiden määrä kasvaa, mikä aiheuttaa muistisairauksien yleistymisen, omaishoitajien lisääntyneen tuen tarpeen, sekä laitospaikkojen tarpeen kasvun. Muistisairauksiin liittyy erilaisia muutoksia käyttäytymisessä, joita kutsutaan käytösoireiksi. Muistisairaiden iäkkäiden käytösoireiden ilmaantumista tai lisääntymistä iltapäivällä ja illalla kutsutaan iltarusko-oireiluksi. Iltarusko-oireiluun liittyviä käytösoireita koetaan usein haastaviksi kohdata ja lieventää ja ne saattavat kuormittaa muistisairaan iäkkään itsensä lisäksi myös esimerkiksi palvelutalojen hoivahenkilökuntaa. Käytösoireiden ensisijaisena hoitomuotona tulisi käyttää lääkkeettömiä hoitomuotoja, sillä käytösoireiden lääkehoitoihin liittyy usein haittavaikutuksia.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää, millaisiin muistisairautta sairastavan iäkkään iltarusko-oireisiin voidaan vaikuttaa lääkkeettömillä hoitomuodoilla, miten lääkkeettömät hoitomuodot vaikuttavat muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireiluun liittyviin käytösoireisiin, sekä mitä hoitomuotoja hoivahenkilökunnan on tutkittua, perusteltua ja mahdollista toteuttaa ja käyttää, esimerkiksi palvelutaloissa ja tehostetussa palveluasumisessa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteeksi muodostui tutkimustiedon kerääminen ja jalkauttaminen Folkhälsanin vanhuspalveluiden kehittämiseksi.

Tutkimuksellinen kehittämistyö tehtiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja siihen valittiin yhteensä yksitoista tutkimusta ennalta määrättyjen mukaanotto- ja poissulkukriteereiden mukaisesti. Kuusi tutkimuksista on järjestelmällisiä katsauksia ja viisi on asiantuntijoiden näkemyksiä/ narratiivisia tekstejä. Tutkimusten metodologinen laatu arvioitiin, jonka jälkeen tehtiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkimustuloksista nousi esille, että Iltarusko-oireiluun liittyvien käytösoireiden lieventämisessä musiikki ja musiikki-interventiot, mielekkäät aktiviteetit, liikunta, valoterapia ja aromaterapia, sekä hieronta ja kosketus näyttäytyivät tehokkaimpina. Eri käytösoireille löytyi omat lääkkeettömät hoitosuositukset. Lääkkeettömien hoitomuotojen lisäksi, tärkeäksi osoittautui myös mm. hyvän vuorokausirytmin ylläpitäminen, tyydyttämättömien tarpeiden huomioiminen, sekä yksinäisyyden ja tylsistymisen ennaltaehkäiseminen. Valoterapialla ja fyysisellä aktiivisuudella oli kohtalaisen tehokkaita vaikutuksia uneen ja nukkumiseen liittyvissä ongelmissa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää palvelutaloissa tarkasteltaessa lääkkeettömiä hoitovaihtoehtoja ja tehtäessä lääkkeettömiä hoitomuotoja koskevia linjauksia. Jatkossa olisi mielenkiintoista selventää iltarusko-oireilun diagnosointia, sekä selvittää, voiko lääkkeettömillä menetelmillä vähentää esimerkiksi antipsykoottien käyttöä.