Musiikkiliiketoiminnan alalla on käynnissä rakennemuutos. Äänitemyynnistä saatavat tulot ovat laskeneet, ja musiikintekijät joutuvat löytämään toisenlaisia keinoja korvatakseen tästä koituneita tulomenetyksiä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mistä osa-alueista itsenäisen musiikintekijän tulorakenne koostuu nykyään, kun yksi rakennemuutoksen merkitävimmistä tekijöistä, digitalisaatio, on muokannut sitä.

Monet musiikkiteollisuuden tärkeät tahot, kuten Teosto ja IFPI, ovat tehneet viime vuosina useita tutkimuksia ja haastatteluita musiikkiliiketoiminnasta. Hyödyntämällä näitä tutkimuksia ja haastatteluita tässä työssä pyrittiin muodostamaan kokonaiskuva itsenäisen musiikintekijän tulorakenteesta ja siihen kohdistuneista muutoksista. Tämän vuoksi opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen tutkimus.

Merkittävintä tulorakenteen muutoksessa on se, etteivät perinteiset tulomuodot ole kadonneet mihinkään. Yhä edelleen keikkailu, äänitemyynti ja merchandise- eli oheistuotemyynti ovat tärkeitä tulonansaintamuotoja musiikintekijälle. Myöskään eri tahojen myöntämät tukirahat eivät ole kokeneet radikaalia muutosta. Sen sijaan suoratoistopalveluiden yleistyminen on aiheuttanut haasteita tekijänoikeusrojaltien keräämiselle ja tilittämiselle. Näkyvin muutos musiikintekijän tulorakenteessa on kuitenkin se, että tulonmuodostus on entistä pirstaloituneempaa.

Vaikka digitalisaation aiheuttaman ansaintalogiikan pirstaloituneisuus tuottaa haasteita musiikintekijöille ja on yksi merkittävimmistä tekijöistä äänitemyynnin laskussa, se on tuonut myös uudenlaisia mahdollisuuksia. Perinteisten tulomuotojen rinnalle on tullut uudenlaisia tapoja hakea rahoitusta esimerkiksi joukkorahoituskampanjalla eli crowdfunding-kampanjalla. Lisäksi yhteydenpito fanien ja artistien välillä on helpottunut merkittävästi sosiaalisen median avulla. Samalla se on kyseenalaistanut levy-yhtiöiden yksinvaltiutta ja tarjonnut itsenäisille musiikintekijöille mahdollisuuden saada toimeentulonsa omalla taiteellaan.