Haku

SEIKKAILUPEDAGOGINEN HARRASTERYHMÄ LASTENSUOJELUN ASIAKKAILLE

QR-koodi

SEIKKAILUPEDAGOGINEN HARRASTERYHMÄ LASTENSUOJELUN ASIAKKAILLE

Rautiainen, Ilari & Räty, Roosa. Seikkailupedagoginen harrasteryhmä lastensuojelun asiakkaille. Helsinki, syksy 2016, 53s., 4 liitettä. Diakonia -ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).

Tämä opinnäytetyö on toiminnallisin menetelmin toteutettu produktio, jonka tavoitteena on tukea lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten harrastuneisuutta ja ryhmätyötaitojen kehittymistä toiminnallisen ryhmän kautta. Järjestimme yhteistyössä Helsingin kaupungin lastensuojelun kanssa viisi-osaisen bofferointi-ryhmän lastensuojelun avo- ja sijaishuollon asiakkaille. Bofferointi on kamppailulaji jossa käytetään pehmustettuja miekkoja, kilpiä ja muita keskiaikaisia aseita. Lajissa korostuu yhdessä tekeminen enemmän kuin fyysinen osaaminen.

Teoreettisina lähtökohtina opinnäytetyössä ovat lastensuojelu, seikkailupeda-gogiikka sekä ryhmätoiminta. Opinnäytetyössä kerrotaan pääpiirteittäin lastensuojelun sisällöstä, tarkoituksesta ja tavoitteista sekä avaamme avo- ja sijais-huollon termejä. Seikkailupedagogia -käsitteen taustoja ja seikkailullisen toiminnan mahdollisuuksia sosiaalialalla käsitellään. Seikkailupedagogisessa toiminnassa on olennaista ryhmä ja sen vaikutus yksilöön. Ryhmätoiminnan käsitettä tarkastellaan ryhmän merkityksen, ryhmän kehityksen sekä ryhmänohjaamisen näkökulmista.

Opinnäytetyön käytännöntoteutus tapahtui kesällä 2016 ja toimintaan osallistui yhteensä kuusi 12–17-vuotiasta lasta ja nuorta. Ryhmänohjauskerroilla käytiin läpi bofferoinnin perusteita, kuten tekniikkaa, sääntöjä ja välineiden käyttöä. Jokaiselle ryhmänohjauskerralla kerrattiin säännöt ja tehtiin erilaisia boffaus-harjoitteita siten, että osallistujien taidot kehittyivät ryhmän edetessä. Palautteen ja omien havaintojen mukaan osallistuneet lapset ja nuoret olivat innostuneita toiminnasta ja tunnelma oli mukava ja avoin. Loppua kohden osallistujat myös ottivat enemmän kontaktia toisiinsa ja ryhmässä syntyi spontaania keskustelua ja yhdessä oleminen oli luontevaa. Jokaisen ryhmänohjauskerran jälkeen vietettiin yhteinen hetki välipalaa syöden, joka tuntui olevan lapsille ja nuorille erityisen tärkeä.

Avainsanat: elämyspedagogiikka, seikkailukasvatus, lastensuojelu, ryhmäto-minta, toiminnallisuus  

Tallennettuna: