Tämä opinnäytetyö käsitteli liikkeen ja tanssin yhdistämistä lauluäänen koulutukseen. Tässä työssä tarkasteltiin, kuinka liike, kehollisuus ja laulu ovat yhteydessä toisiinsa ja kuinka liikettä voidaan käyttää hyväksi laulutunnilla lauluäänen ja ilmaisun vapauttamisessa.

Tutkielman luonne oli fenomenologinen. Aihetta tutkittiin haastattelemalla kolmea laulunopettajaa heidän kokemuksistaan liikkeen ja tanssin käytöstä laulutunneilla. Tutkimuksessa käsiteltiin myös liikkeen ja tanssin kokonaisvaltaista terapeuttista vaikutusta teoriatiedon pohjalta, erityisesti Irmgard Bartenieffin ajatuksia tarkastellen.

Kaikki haastatellut opettajat kokivat, että liikkeestä ja tanssista oli hyötyä pitämillään oppitunneilla. Liikettä ja tanssia pohdittiin syvällisesti ja filosofisesti olemisena ja sisäisen ilmaisemisena, hengityksenä ja elämänä. Laulu värähtelynä koettiin jo itsessään liikkeeksi. Liike koettiin terapeuttiseksi ja parantavaksi voimaksi sekä lauluääntä ja ihmistä kokonaisvaltaisesti vapauttavaksi elementiksi

Haastateltavat käyttivät työssään vapaata liikettä ja improvisaatiota. Liike koettiin hyväksi ”harhauttavaksi” elementiksi laulutunneilla. Liikkeen myötä saatettiin päästä käsiksi myös kehoon varastoituneisiin tunteisiin.

Haastateltujen opettajien mukaan oppilaat, joiden kanssa he tekivät liikkellisiä harjoituksia, olivat positiivisesti asennoituneita, läsnäolevia, vapautuneita ja rentoja. Heidän suhtautumisensa lauluun helpottui ja heidän rohkeutensa, itsetuntonsa ja ilmaisunsa kasvoi.