Pajaosa, mitoiltaan 4 x 4 m, on hirsinen, pitkänurkkainen rakennus, jossa kaksi ikkunaa. Ikkunoitten pielet on vahvistettu följareilla, koska alunperin aittana toimineeseen rakennukseen on ikkunareiät puhkaistu myöhemmin. Oviseinustan ikkunanurkka on myöskin varustettu följareilla. Päätykolmiot ovat hirsisalvosta ylös asti. Eteisestä pajaan johtavan oven yläpuolella on vinnille johtava isohko aukko. Tilke hirsien välissä on seinäsammalta.
Pajan eteisen seinät on tehty sahaamalla kantatun pelkan kelteestä. Kelteen sahaamaton puoli on veistetty karkeasti kirveellä laudan muotoon.
Rakennuksen katto on pärekatto, jossa lautainen, uusittu katonalunen on kiinnitetty lehterinomaisesti veistettyihin "kattotuoleihin", jotka on kiinnitetty harjavuolteeseen ja molempien lappeitten puolivälissä oleviin lapevuolteisiin.
Vuolteet ulottuvat ainoastaan hirsiosan yli, paitsi "harivuolle", joka on jatkettu yli eteisen. Eteisen lattia on paksu, tapitettu lankkulattia, joka on kulunut niin, että tapit ovat puhjenneet näkyviin. Itse pajassa on kuparitöitten tekoon soveltuva ahjo "traakiuunein". Pajassa on lisäksi taydellinen kuparisepän työvälineistö, valmiita kupariesineitä, sekä puolivalmisteita. Pajan eteisessä on ahjon vierestä poljettava, käsityönä tehty keskipakopuhallin.
Rakennus on siirretty museoalueelle v. 1996 ja osittain korjattu tarkalleen alkuperäiseen muotoonsa. Alkuperältään rakennus on ollut aitta, sitten se on palvellut asuinrakennuksena, kunnes se1800 -luvun lopulla muutettiin kuparisepän pajaksi Juho Waltasen toimesta.
Ahjon esinenumero on 7550:2 ja puhaltimen 7550:3.