Kaksi vuotta sitten punertui Kollaan likainen, tuhansien kranaattien möyrimä ja mustaama lumi suomalaisen soturin sydänverestä. Pieni urhea joukko piti puolensa suunnatonta ylivoimaa vastaan. Kollaa kesti! Ei kukaan silloin tiennyt edessä olevasta pakkorauhasta, ei uudesta sodasta, vuonna -42 jonka valkea lumi nyt kimaltelee kevät-talven auringon kirkkaassa valossa.