Pitkänomainen taskukellon vetoavain jonka yläosassa on avaimen läpi kulkeva tanko, joka muodostaa kaksi kahvaa. Vetoavaimet olivat kellojen välttämättömiä lisävarusteita, joita valmistettiin laajalti 1500-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Sekä miehet että naiset käyttivät kellojen vetoavaimia koruina. Miehet kiinnittivät vetoavaimen tyypillisesti ketjuun tai kellonperiin. Kellonperät kiinnitettiin puolestaan taskukelloon, jota kannettiin joko housujen tai liivin taskussa niin, että ketjussa roikkuva vetoavain jäi näkyville. Naiset kiinnittivät vetoavaimen vyötäröllä roikkuvaan ketjuun, johon kuuluivat talouden tärkeät avaimet tai jota käytettiin korun tapaan, jolloin ketjuun saattoi olla kiinnitettynä myös kello.