kello; herätyskello; musiikkiherättäjä; Junghans; pöytäkello
kello; herätyskello; musiikkiherättäjä; Junghans; pöytäkello
Junghans -merkkinen musiikkiherättäjä. Kellon kuorirunko on pystysuuntaisen suorakaiteen muotoinen ja kromattu. Ylä- ja alareunassa on leveät, ulkonevat koristelistat. Kullattu lasisarja muodostaa helminauhamaisen kehyksen. Kuoren päällä on messinkikahva.
Valkoinen kellotaulu on suorakaiteen muotoinen ja siinä on soikeassa kehässä paksut vaakasuorat arabialaiset tuntinumerot 1-12, minuutti-indeksit ja ulkokehällä pienet vaakasuorat arabialaiset iltapäivätunnit 13-24. Kello 12:n kohdalla on pikkusekuntinäyttö, jossa on indeksit ja mustat säteittäiset arabialaiset tuntinumerot. Kello 6:n kohdalla on herätysnäyttö, johon on merkitty vaakasuorat arabialaiset tuntinumerot 1-12 sekä indeksit puolen tunnin välein. Osoittimet ovat mustat.
Kellossa on Junghansin koneistomalli W67.
1861 Erhard Junghans ja hänen lankonsa perustivat Saksan Lauterbachiin tehtaan joka valmistaa kello-osia. Tehtaan nimeksi tuli Zeller & Junghans, myöhemmin pelkkä Junghans. Ensimmäinen varsinainen kello valmistui 1866. Vuonna 1903 Junghans on maailman suurin kellovalmistaja. Yhtiössä oli tuolloin työntekijöitä n. 3000 ja se tuotti yli kolme miljoonaa kelloa vuodessa. Tässä vaiheessa yhtiöllä oli jo tehtaita ja tytäryhtiöitä ympäri Saksaa ja muuta Eurooppaa, pääpaino kuitenkin Schrambergissa. 1930-luvulla Junghans aloitti rannekellojen valmistuksen. Kvartsirannekellojen valmistus alkoi 1970-luvun alussa. Tänä päivänä Junghans on keskittynyt valmistamaan automaatti- ja kvartsikoneistolla varustettuja rannekelloja.
Aineistotyyppi |
---|
Esine |
Organisaatio |
Suomen Kellomuseo |
Kokoelma |
Esinekokoelma |
Tunniste |
3006: |
Merkinnät |
Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: kellotaulu ja koneiston takapohja (Merkinnän sijainti)Kuvaus: Tähti, jonka sisällä kirjain "J"- (Merkinnän kuvaus)Tyyppi: tuotemerkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: koneiston takapohja (Merkinnän sijainti)Sisältö: W67 (Merkinnän sisältö)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: koneiston takapohja (Merkinnän sijainti)Sisältö: 404 (Merkinnän sisältö)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: koneiston takapohja (Merkinnän sijainti)Sisältö: F - S (Merkinnän sisältö)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: koneiston takapohja (Merkinnän sijainti)Sisältö: W - T (Merkinnän sisältö)Kuvaus: Merkinnät ja nuoli. (Merkinnän kuvaus)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: koneiston takapohja (Merkinnän sijainti)Sisältö: M - A (Merkinnän sisältö)Kuvaus: Merkinnät ja nuoli. (Merkinnän kuvaus)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: kuori (Merkinnän sijainti)Sisältö: S.B (Merkinnän sisältö) |
Valmistus |
1920 - 1935, 1920-luvun loppu teollinen tuote Junghans, valmistaja |
Käyttö |
Herätyskellot Ajatus herätyskellosta on eräällä tavalla mekaanisen kellon perusajatus. Ensimmäiset mekaaniset ajanmittauslaitteet asennettiin luostareihin ja ne ilmoittivat äänimerkillä rukoushetket ja siten ”herättivät” luostarin asukkaat toimimaan oikealla hetkellä. Lattiakelloissa on herätysmekanismia käytetty 1700-luvun alusta lähtien ja ranskalaisista pöytäpendyyleistä kehitettiin 1800-luvun puolivälissä herätysmekanismilla varustettu pöytäkello. Nykymielessä herätyskelloja alettiin käyttää vasta 1900-luvun alussa. Herätyskellojen massatuotanto käynnistyi Saksassa, ja herätyskelloista suunniteltiin sekä matka- että yöpöytäversioita. Herätyskelloissa ei ole heiluria vaan liipotin, joten niitä voidaan siirtää paikasta toiseen käynnin häiriintymättä. Herätyskello on rannekellon jälkeen maailman levinnein kellotyyppi, jota miltei jokainen ihminen tarvitsee päivittäin. Nykyisin herätyskellon rinnalle on tullut matkapuhelimen herätyskello-toiminto, jonka symbolissa vanhanajan herätyskellon kuva ”mikkihiirimäisine” tiukukorvineen on säilynyt. Musiikkiherättäjät 1900, 1900-luku Musiikkiherättäjissä soittorasiasta tuttu rumpukoneisto, joka näppäilee metallisia kieliä herättäen pirinän sijaan herkällä melodialla. Yleensä Suomeen tuoduissa musiikkiherättäjissä melodiat olivat hengellisiä- tai kansansävelmiä. Porilaisten marssi oli myös suosittu. Junghansin musiikkiherättäjässä 1920-luvun lopulta on melodiana ”Pas d’Espagne”, joka on nopea seuratanssi. 24 tunnin ajannäyttö Juna-aikatauluissa saattoi 1900-luvun alussa olla merkintä "6.9 j.p.p." eli yhdeksän minuuttia yli kuuden jälkeen puolenpäivän tai sama aika saattoi olla merkittynä 6.09 i.p. Vakiintumaton merkintäkäytäntö ja se, että sama merkintä saattoi tarkoittaa aamua tai iltaa johti helposti väärinkäsityksiin. Ratkaisuksi tuli 24 tunnin aikajärjestelmä ja 24 tunnin kellotaulu. Muutoksen jälkeen sama aika ilmaistiin 18.09. Suomessa vuonna 1928 tehty siirtyminen 24 tunnin aikajärjestelmään kuitenkin hämmensi ihmisiä. Vuosikymmenen lopulla myyntiin tuli 24 tunnin jaolla olevia kelloja, mutta niiden suosio jäi lyhyeksi. Ajanluku uuden mallisesta kellotaulusta oli vaikeaa, sillä tuntiosoittimen paikka oli toinen ja nopea kellonluku johti helposti virheeseen. Iltapäivätunnit voitiin liittää kellotauluun myös siirtokuvana. |
Näyttelyt |
Aika koneita! Suomen Kellomuseon perusnäyttely näyttelykeskus WeeGeellä 1.6.2006 alkaen. |
Aiheet |
Luokitus |
esine (aineistotyyppi)
koneet (pääluokka)
punnitus-, mittaus- ja tallennuslaitteet (alaluokka)
numerot, luvut ja mitat (pääluokka)
ajanmääritys (alaluokka)
kello (yleisnimi)
|