kello; rannekello; automaattirannekello; Harwood
kello; rannekello; automaattirannekello; Harwood
Harwood-merkkinen kultakuorinen automaattirannekello. Lasisarjan alaosaa koristaa poikittainen pyällys. Kuorirunko on sileä ja siinä on kiinteät lenkit rannekkeelle. Kellossa on painotakakuori. Messinkinen kuorirengas on hopeoitu ja aurinkohiottu. Vaalean hopeanvärisessä, segmenttipyöröhiotussa taulussa on mustat vaakasuorat arabialaiset tuntinumerot ja minuutti-indeksit. Osoittimet ovat sinistettyä terästä. Kellotaulun yhteydessä on käyntivaranäyttö. Kellossa on sveitsiläinen ankkurikäynti. Aukileikatulla kaksoismetalliliipottimella on 2 puolaa, 18 painoruuvia ja tasospiraali. Ankkuri ja käyntiratas ovat terästä. Rukkauslaitteessa on rukkasaapas, rukkaosoitin ja rukka-asteikko A - R, F - S. Koneisto on 13-kivinen, ja siinä on 6 siltaa. Koneisto on hopeoitu ja tiheästi aurinkohiottu. Kellossa on vasara-automaattiveto. Osoitinsiirto tapahtuu lasisarjaa pyörittämällä.
Tallennettuna:
| Aineistotyyppi |
|---|
| Esine |
| Organisaatio |
| Suomen Kellomuseo |
| Kokoelma |
|
Esinekokoelma |
| Tunniste |
|
1520: |
| Mitat |
|
halkaisija, suurin 29.80 mm (kuoret) pituus, suurin 36.50 mm (kuoret) paksuus 11.00 mm (kuoret) leveys 17.00 mm (ranneke) |
| Merkinnät |
|
Tyyppi: omistus (Merkinnän tyyppi)Tekniikka: kaiverrus (Merkinnän tekniikka)Sijainti: takakuoren ulkopinta (Merkinnän sijainti)Sisältö: TOINI TELLERVOLLE 19 20/5 51 (Merkinnän sisältö)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: takakuoren sisäpinta (Merkinnän sijainti)Sisältö: 6 (Merkinnän sisältö)Tyyppi: leima (Merkinnän tyyppi)Sijainti: takakuoren sisäpinta (Merkinnän sijainti)Sisältö: 375 (Merkinnän sisältö)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: takakuoren sisäpinta (Merkinnän sijainti)Sisältö: GS (Merkinnän sisältö)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: takakuoren sisäpinta (Merkinnän sijainti)Sisältö: 11288 (Merkinnän sisältö)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: takakuoren sisäpinta (Merkinnän sijainti)Sisältö: U (Merkinnän sisältö)Tyyppi: leima (Merkinnän tyyppi)Sijainti: kuorirunko (Merkinnän sijainti)Sisältö: 6.375 (Merkinnän sisältö)Tyyppi: tuotemerkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: kellotaulu (Merkinnän sijainti)Sisältö: HARWOOD (Merkinnän sisältö)Tyyppi: tuotemerkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: roottori (Merkinnän sijainti)Sisältö: HARWOOD SELF WINDING WATCH CO LTD (Merkinnän sisältö)Tyyppi: tuotemerkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: automaattikoneiston silta (Merkinnän sijainti)Sisältö: PATENT No 106583 (Merkinnän sisältö)Tyyppi: valmistusmaa (Merkinnän tyyppi)Sijainti: jousikotelon silta (Merkinnän sijainti)Sisältö: SWISS (Merkinnän sisältö)Tyyppi: merkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: liipotinsilta (Merkinnän sijainti)Sisältö: A - R
F - S (Merkinnän sisältö)Tyyppi: tuotemerkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: koneisto (Merkinnän sijainti)Sisältö: 15 JEWELS (Merkinnän sisältö)Tyyppi: tuotemerkintä (Merkinnän tyyppi)Sijainti: koneisto (Merkinnän sijainti)Sisältö: 2 ADJ. (Merkinnän sisältö) |
| Valmistus |
|
Vuoden 1923 jälkeen teollinen tuote metalli (kuoret) kulta (kuoret) Harwood Self Winding Watch Co, valmistaja |
| Käyttö |
|
Automaattirannekellot Ranskalainen Louis Perrelet rakensi automaattivetoisen taskukellon jo 1770-luvulla. Kello toimi roottori -periaattella. Samalla periaatteella toimivia kelloja valmisti myös Abraham Louis Breguet noin vuonna 1800. Automaattivetoiset taskukellot jäivät kuitenkin harvinaisiksi. Automaattivetoisia rannekelloja alettiin valmistaa teollisesti vuonna 1922, jolloin Ranskassa esiteltiin System Leroy. Tunnetumpi on kuitenkin englantilaisen John Harwoodin vuonna 1923 patentoima automaatti. Harwood oli saanut idean itsensä vetävästä kellosta katsellessaan lapsia keinumassa. Harwood -automaattirannekelloja valmistettiin jo vuoteen 1926 mennessä yli 100 000 kappaletta. Sekä System Leroy ja Harwood olivat vasara -periaatteella toimivia. Roottoriperiaate ”keksittiin” tavallaan uudelleen vuonna 1931, jolloin Rolex esitteli uuden automaattirannekellonsa. Ensimmäiset automaattirannekellot olivat melko epävarmoja, koska kello jaksoi käydä vain erittäin vilkkaan ihmisen kädessä. Automaattirannekellot yleistyivät vasta 1950-luvulla. Rannekellot toisen maailmansodan jälkeen 1945 - 1999, Vuoden 1945 jälkeen Rannekellon luotettavuutta lisäsi huomattavasti kaksi olennaista parannusta: vesitiiviys ja iskusuojaus. Ne keksittiin jo 1920-luvulla ja kehittyivät ratkaisevasti 1930-luvulla. Massatuotantoon vesitiiviit ja iskusuojatut kellot tulivat toisen maailmansodan aikana. 1930-luvun aikana rannekellon vakiintuneeseen perusratkaisuun tehtiin vain pieniä parannuksia. Kellot ohenivat ja uusia materiaaleja sekä tuotantoratkaisuja otettiin käyttöön. Parannusten johdosta vuorokautinen käyntivirhe putosi rannekelloissa 1960-luvulle tultaessa alle 10 sekunnin. 1950-luvulla muodikkaassa miesten kellossa oli pyöreä kellotaulu. Se oli väriltään vaalea ja merkinnöiltään selkeä. Ajan suosituimpia kellomerkkejä Suomessa olivat Omega, Roamer, Zenith ja tietysti Leijona. |
| Näyttelyt |
|
Aika koneita! Suomen Kellomuseon perusnäyttely näyttelykeskus WeeGeellä 1.6.2006 alkaen. Suomen Kellomuseon perusnäyttely Kellovasarassa 1989-2006 |
| Aiheet |
| Luokitus |
|
esine (aineistotyyppi)
vaatetus (pääluokka)
asusteet (alaluokka)
koneet (pääluokka)
punnitus-, mittaus- ja tallennuslaitteet (alaluokka)
numerot, luvut ja mitat (pääluokka)
ajanmääritys (alaluokka)
kello (yleisnimi)
|