objektin historia:
Eva-tytön leikit 1950-luvulla

Eva syntyi iltatähtenä töölöläiseen, ruotsinkieliseen perheeseen Helsingissä vuonna 1948. Hänellä oli kolme huomattavasti vanhempaa veljeä – nuorinkin veljistä oli häntä kahdeksan vuotta vanhempi. Tämä nuorin veli oli leikkisä ja hänen kanssaan juostiin pihalle ulkoleikkeihin, leikittiin ”intiaaneja” ja piilosta. Veljien peruna Eva sai myös hienon puisen puhelimen, joka oli kokenut kovia veljien leikeissä 1930–1940-luvuilla. Eva ei käynyt leikkikoulua, vaan vietti lapsuutensa kotona. Naapurustossa riitti kavereita, joiden kanssa saatettiin leikkiä vaikkapa lääkärileikkiä. Evan vanhemmat olivat kumpikin ammatiltaan lääkäreitä, mikä varmaankin toi totuutta leikkeihin.

Kotona Eva leikki paljon yksin: ”Oma mielikuvitus ja kotileikit olivat kaikki kaikessa,” hän muisteli. Hänellä oli lastenhoitaja, jonka kanssa hän jakoi asuinhuoneen ja jolta hän oppi suomen kielen. Jaetussa huoneessa Evalla oli oma nurkkaus, jonka hän valaisi merkitsevästi pienellä lampulla. Valaisimen jalustana oli valkoinen saippuakuppi, varsi oli punainen ja varjostin kukallista muovia. Perheessä oli myös kotiapulainen, jonka myötä Eva tutustui keittiön puuhiin. Niiden inspiroimana Evakin innostui kotileikeistä, varsinkin kun häntä ei oikeiden kotiaskareiden ääreen päästetty. Leikki täydentyi omalla vahvalla mielikuvituksella.

Eva otti kotileikeissä äidin roolin. Hän hoivasi nukkeja – vauvanukke Tomia, Pariisin-nukke Simonea ja lettipäistä saksalaista Greteliä, laittoi ruokaa kaveripiirin hienoimmalla hellalla, pesi vaatteita punaisella pesurummulla, mankeloi Brion punaisella mankelilla, silitti vaatteita painavalla silitysraudalla juuri sopivankokoisen silityslaudan päällä, siivosi rikat harjalla ja sinisellä rikkalapiolla sankoon ja tamppasi matot tukevalla ronttinkipiiskalla. Ruoanlaittoa varten Evalla oli peltinen hella, joka lämpeni aivan oikeasti, kun sisälle laitettiin spriibrikettejä. Peltinen vuoka ja paistomuotit, uuninpelti ja kaulin muistuttavat vieläkin leivontapäivistä: niissä on muovailuvahataikinan jäämiä. Ainesmäärät mitattiin saksalaisella, punaisella vaa’alla. Ruoan valmistuttua katettiin pöytään vaaleanpunainen, valkokorvainen muoviastiasto. Eva muistaa, kuinka sai astiaston joululahjaksi: Paketti oli pienen tytön silmissä niin iso! Kokokäsitys lienee syntynyt paketin suuresta merkityksestä lahjansaajalle. Leluja hän sai myös syntymäpäivälahjaksi ja tuliaisiksi ulkomaanmatkoilta vanhemmiltaan.

Eva luki paljon kirjoja. Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu ja Melukylän lapset, Elsa Beskowin kirjat ja Janssonin Muumit veivät hänet kutkuttaviin mielikuvitusmaailmoihin. Kun kesäisin lähdettiin maalle Porvoon saaristoon, Eva saattoi leikkiä kauppaleikkiä kettukoristeisen kolikkopussin kera tai tehdä oikeita käpylehmiä. Evalla oli myös muovinen lehmälelu. Kun lehmän utareet täyttää vedellä ja ryhtyy pumppaamaan hännästä, jo suihkuaa ”maito” ämpäriin. Punakeltainen, hauskasti päätään nyökkivä kilpikonna kuului myös eläinleluihin. Kun Eva syksyn tullessa 1950-luvulla lähti kouluun, saivat nuketkin pienet koulureput, punaisen valkopilkkuisen ja ruskean salkkumaisen. Jälkimmäisen sisään ekaluokkalainen Eva on taiteillut puukehyksisen liitutaulun ja signeerannut sen arvokkaasti ”Eva I kl”.

Museoon lahjoitettujen lelujen joukossa on myös punainen, peltinen diabolo, joka on kuulunut Evan äidille 1910-luvun lapsuudessa.