valmistusaika 1880-luku
Tekniikka: käsityö
Materiaali: tuppi: puu
Materiaali: metalli/rauta

Veitsenpää ja tuppi on tehty sitkeästä puusta, vaan ettei se kumminkaan halkeilisi kuivaessa, niin siksi tarvittava puukappale pannaan muutamiksi päiviksi eläinten aituukseen lantaan ja siinä se vielä enämmän sitkeytyy jotta se ei ollenkaan halkea. Veitsen sija tuppeen tehdään polttamalla, kun ensin on vähän reijän alkua kolottamalla tehty ja siten tekee veitsi itselleen sopivan reijän.

The handle of the knife and the cover is made from tough wood, and to prevent it from cracking when it dries, the piece of wood is placed for a few days in an animal shelter in manure and there it becomes even tougher so that it will not crack at all. The hole for the knife in the sheath is made by burning it, after the hole has been started, the knife itself can be used to shape the hole in the sheath.

ndongalaiset

Pääluettelo: Omuele on ndongalaisella miehellä aina vyöllä ja useimmiten vaimoilla ja lapsillakin. Ei mitään muuta asetta käytä ndongalainen niin moneen tehtävään kuin veistänsä. Se on sota- ja tappeluase ja jota hän osaakin miekkailun tapaisesti käyttää. Kun ndongalainen on oikein vihassa, niin hän ei tee suurta melua, vaan sieppaa veitsen tupesta ja ryntää vihollistansa vastaan. Veistä käyttää ndongalainen syödessä jos on lihaa, nimit. siten, että hän pitäen lihapalaa kädellä ja hampailla ja välillä leikkaa senverran kuin suupalaksi tarvitsee. Veistä hän käyttää kaikissa veistoksissa ja leikkuissa ja ollen sen teräväkärkisen, niin sillä hän kaivaa jaloistansa ja käsistänsä puikot ja orjantappurapiikit. Usein on miehellä 2 veistä, iso ja pieni

edellinen on näkyvissä ja jälkimmäinen piilossa esiverhonsa sisällä. Veistäessä ndongalainen ani harvoin veistää itsestänsä ulospäin, vaan itsehensä päin. Jos on esim. pitkä keppi veistettävänä, niin hän istuen maassa pitää yhtä kepinpäätä jalkansa isonvarpaan välillä ja [toista] vasemmassa kädessä ja se käypi vallan luonnikkaasti.

An Omwele is always hanging from belt of a Ndonga man’s belt and in most cases also from those of women and children as well. No other weapon is used by a Ndonga person in so many tasks as their knife.”
“Often a man has 2 knives, a big one and a small one

the first is visible and the second hidden inside a fabric. When carving, a Ndonga person rarely cuts away from his body, instead he does it towards himself. If there is, as an example, a long stick to be carved, he will by sitting on the ground hold one end of the stick between his big toe and [the other] in his left hand and that works well.

A traditional knife could only be carried by a man. It was mainly used during huntring trips for killing and skinning animals or for everyday use. The knife could also be used in self-defence. Slaves would normally simply hang their knife from their belt. However people with family would normally receive a pouch (okwa humbata Omukonda woshipika) as a present from a relative which they could place the knife in. The crescent shape at the tip of the wooden sheaf was called Omatui.