Katsauksessa tarkastellaan kauniiden metsämaisemien arvostuksen muuntumista Suomessa viimeisen 200 vuoden aikana. Romantiikan tyylisuuntauksen ollessa vallitsevana 1700-luvun lopulla Suomessa matkailevat ulkomaalaiset kiinnittivät huomiota ennen kaikkea luonnontilaisiin aarnimetsiin. Viime vuosisadan puolimaissa vallassa ollut tyylisuunta muotoili vuorostaan klassisen suomalaisen kansallismaiseman: kesäisen metsä- ja järvipanoraaman, joka henki ihmisen ja luonnon välistä sopusointua. §§ Sata vuotta sitten vallinnut kansallisromanttinen tyylisuunta suosi jälleen luonnontilaisia salomaita. Myös talviset metsät saivat omat kuvaajansa. I maailmansodan jälkeen vallitsevaksi noussut ”uusasiallinen” tyylisuunta suosi puolestaan suoria linjoja sekä luonnossa että rakennetussa ympäristössä. Tällä hetkellä, 1900-luvun lopussa, on palattu jälleen romantiikalle tyypillisiin maisemaihanteisiin: pehmeästi kaareileviin linjoihin, luonnontilaisen luonnon ihailuun jne. Tämä tarjoaa osaltaan selityksen viime aikojen kiivaalle ympäristö- ja metsäkeskustelulle.

Katsaus