Vanhempien minäpystyvyysuskomukset voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla perheen elämään ja lasten saamaan kasvatukseen ja tukeen. Erityislapsiperheillä vanhempien minäpystyvyys voi muodostua vieläkin merkittävämmäksi arjen hyvinvointia ja toimintaa määrittäväksi tekijäksi. Tämä tutkielma on toteutettu yhteistyössä Erityislasten Omaiset ELO Ry:n kanssa. Tavoitteena oli tutkia erityislasten vanhempien minäpystyvyyskäsityksiä vanhemmuuden arjessa.

Päätutkimuskysymys oli: Millainen on erityislasten vanhempien käsitys minäpystyvyydestään vanhemmuuden arjessa? Sille määriteltiin myös kolme täsmentävää alatutkimuskysymystä, joihin vastattiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa tuottaneella sähköisellä kyselyllä. Aineisto koostui 61 erityislapsen vanhemman vastauksesta (n=61). Määrällisessä analyysissa käytettiin kuvailevia- ja monimuuttujamenetelmiä. Tutkimusaineistoa analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja menetelminä käytettiin faktorianalyysia, summamuuttujia, boxplot-kuviota ja ryhmittelyanalyysia. Tutkimuksen laadullinen osuus toteutettiin fenomenografisen tutkimusotteen keinoin.

Fenomenografisen analyysin keskeisenä tuloksena muodostettiin kolme kuvauskategoriaa, jotka olivat seuraavat: (1) Onnistunut arki: Vanhemmuutta ja arkea tukevat tekijät, (2) Arjen haasteet: Vanhemmuutta ja arkea haastavat tekijät ja (3) ELOlta saatu ja toivottu tuki arkeen ja vanhemmuuteen.

Faktorianalyysin avulla muodostettiin kyselylomakkeen väittämistä neljä summamuuttujaa: Aiemmat epäonnistumisen ja onnistumisen kokemukset, Mallioppiminen ja muilta saatu tuki, Ympäristöltä saatu palaute sekä Tunteet ja tuntemukset. Jaottelu pohjautui Banduran (1977) minäpystyvyyden lähteiden osa-alueisiin. Boxplot-kuvan avulla kuvattiin vastausten jakautumista koko aineistossa neljässä faktorianalyysin avulla muodostetussa summamuuttujassa. Tämän jälkeen ryhmittelyanalyysi jakoi erityislasten vanhemmat heidän vastaustensa perusteella kolmeen ryhmään: (1) ”Matala pystyvyys ja arki koetan ajoittain hallitsemattomaksi”(n=18), (2) ”Keskivahva pystyvyys ja arki koetaan melko hallittavaksi” (n=26) ja (3) ”Vahva arjen hallinta ja oma pystyvyys” (n=17).

Tulosten yhteenvetona voitiin todeta, että erityislasten vanhempien käsitykset minäpystyvyydestään ovat hyvät. Arki onnistumisineen ja haasteineen vaikuttaa oleellisesti vanhempien minäpystyvyyteen. Laadullisen ja määrällisen analyysin yhteenvetona muodostui synteesi erityslasten vanhempien minäpystyvyyden kannalta keskeisimmistä osa-alueista: vanhempaan itseensä liittyvät tekijät, erityislapseen liittyvät tekijät sekä ympäristöön liittyvät tekijät.

Tutkimus tuottaa uutta tietoa erityislasten vanhempien minäpystyvyydestä ja auttaa ymmärtämään siihen liittyvien tekijöiden vaikutuksia. Monipuolinen tarkastelu tuo eväitä vanhemmuuden tukemiseen ja erityislapsiperheen arjen ymmärtämiseen uusista näkökulmista.