Tämän tutkimuksen kohteena ovat varanto-oikeudet eli aineetonta varallisuutta koskevat oikeudet T&K-yhteisprojekteissa, joissa varantoja tuotetaan informaatiohyödykkeitä varten. Projektitoiminta yleensä ja erityisesti erilaiset yhteishankkeet ovat varsin laajasti käytössä tutkimuksen kohdeympäristössä eli tieto- ja viestintäalalla. Yhteistyö on monesti intensiivistä juuri varhaisessa T&K-vaiheessa, jolloin riskit ja tarvittavat investoinnit uuteen osaamiseen ovat suuria, mutta samalla luodaan monia tärkeitä tulevaisuuden liiketoiminnan mahdollisuuksia. Siksi verkostot realisoituvat usein yhteishankkeina, joissa myös julkinen valta on mukana sponsorina. Suomessa julkisrahoittajat kuten Tekes vaikuttavat paitsi kansallisten innovaatiostrategioiden kautta, myös hankkeiden sisältöä, rahoitusta ja osanottajia koskevilla päätöksillä ja ohjauksella. Sekä yksityiset toimijat että julkiset T&K-organisaatiot puolestaan toteuttavat ja hallinnoivat projekteja niin, että niillä on yhteistyön ohella omat erityiset varallisuuden luontia ja hyödyntämistä koskevat intressinsä.

Varsinkin varallisuus- ja sopimusoikeus muodostavat tälle tutkimukselle laajahkon juridisen kentän ja ICT-oikeudella on tutkimuksen kontekstissa oma tunnistettavissa oleva roolinsa. Silti tai ehkä siksi ei ole ollut olemassa esitystä T&K-yhteishankkeissa informaatiohyödykkeitä varten tuotettuja varantoja koskevista oikeuksista niiden sääntelyn kehittämiseksi. Lähimmäksi tullee sopimusoikeus, jossa on sekä rikas tutkimusperinne että varsin laaja sopimustoiminnan käytäntöjen arsenaali. Silti esimerkiksi sopimusten sovittelua ja erilaisia vaihtoehtoisia konfliktien ratkaisumenettelyjä ei ole tutkittu yhteishankkeissa. Myöskään yhteishankkeiden sopimusmalleja ei ole olemassa ja esimerkiksi IT-alan uusimmat suomalaiset mallisopimukset vuodelta 2010 liittyvät tilaajan ja toimittajan suhteeseen. ICT-alan immateriaalioikeuden tutkimukset taas painottuvat paljolti oikeuksien hankkimiseen ja hyödyntämiseen.

Silti on saatavilla T&K-yhteisprojektien aineistoja, jos niiden analysointiin haluaa tutkijana paneutua. Tässä tutkimuksessa tehdyn varanto-oikeuksien jäsennyksen ja analyysin sekä siihen perustuvan sääntelyn hahmottamisen lähtökohta on nimenomaan mainittu seikka. Oikeudenalakohtaisen erittelyn asemesta sen perustaksi otetaan myös metodisesti ns. uuden varallisuusoikeuden mukainen dynaaminen käsitys varallisuudesta eli yhteistyö ja varallisuus ajallisesti etenevänä prosessina, kun varantoja eli tulevaisuuden tuotto-odotuksia sisältäviä varallisuusarvoisia etuuksia tuotetaan yhteisprojektissa. Sen keskeisiä elementtejä ovat toimintaympäristö, esikilpailullinen T&K-työ tutkimuksen empiirisessä kohteessa eli ICT-alalla, sekä yhteisprojektin muodostama kokonaisjärjestely ja siinä toimivien intressitahojen varallisuutta koskevat juridiset asemat eli riskipositiot. Tutkimuksessa tehdään niihin perustuen varantooikeuksien analyysi sekä sääntelyn hahmottaminen sisällöllisessä, ajallisessa ja henkilöllisessä ulottuvuudessa. Tutkimuksen aineistona käytetään ennen muuta kotimaisia T&K-yhteisprojekteja ja sen laadullista metodia voi luonnehtia empiiris-analyyttiseksi.

Sääntelyä nivoo mainittujen näkökulmien ohella yhteen innovaatiovastuun käsite, jolla korostetaan eri intressitahojen toiminnan järjestämistä T&K-yhteishankkeissa. Samalla jäsennetään varallisuutta koskevien oikeudellisesti merkittävien tilanteiden hallintaa projekteissa. Tähän otetaan hankkeiden toteuttajien roolia ja yhteisöllisiä mahdollisuuksia korostava näkökulma, johon rahoittaja- ja hallinnoijakeskeisyydestä tulisi siirtyä sääntelyssä. Toisaalta olisi tärkeää kehittää T&K-yhteishankkeiden yleisiä sopimusehtoja ja -käytänteitä sekä niiden toteuttamista tukevia avoimia informaatioympäristöjä. Varallisuuden hankkiminen ja hyödyntäminen immateriaalioikeudellisesta näkökulmasta, samoin kuin varanto-oikeuksien kilpailuoikeudellinen tarkastelu nousevat esiin tärkeinä jatkotutkimuskohteina.