Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää päihdehuollon kuntouttavien asumispalvelujen asiakkaiden kokemuksia päihdekuntoutuksesta päihdehuollon asumispalvelujen järjestelmässä. Tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää päihdehuollon palvelun ja asiakkaan kohtaamista asumispalvelukontekstissa; tutkia päihdekuntoutuksen merkityksellisyyttä asiakkaan elämässä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen tapaus-tutkimuksen periaatteita käyttäen asiakasnäkökulmasta eräässä pohjoissuomalaisessa päihdekuntoutusta ja asumispalveluja tuottavassa hoitolaitoksessa.

Pro gradu -tutkimukseni toteutin sekä teorialähtöisesti että aineistopohjaisesti. Teorialähtöisesti analysoin sekä systeemin puhetta että päihdehuollon asumispalvelujen tarjoajan professionaalisen toiminnan - päihdekuntoutuksen ja sosiaalityön - puhetta kohtaamisen tilanteissa palvelun käyttäjien kanssa. Aineistolähtöisesti analysoin päihdehuollon asumispalvelujen käyttäjien ja palvelujen tuottajien kohtaamista palvelun käyttäjien tuottamien merkitysten kautta. Tapaustutkimukseni kohteena oli neljä merkittävän pohjoissuomalaisen päihdehuollon kuntoutus- ja asumispalveluja tuottavan hoitolaitoksen entistä tai nykyistä asiakasta. Aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastatteluja, dialogisia keskusteluja kyseisen päihdehuollon asumis- ja kuntoutuspalveluja tuottavan laitoksen sosiaalityöntekijän kanssa. Lisäksi hyödynsin omaa opettajan roolista nousevaa kokemuksellista tietoa sosionomi (AMK) opiskelijoiden harjoittelun ohjauksesta ja kirjallisista raporteista kyseisestä päihdehuollon yksiköstä.

Tutkimuksen keskeisimmistä tuloksista kävi ilmi, että päihdehuollon asumispalvelujen asiakkaat tarvitsevat moniammatillista professionaalista toimintaa päihderiippuvuudesta toipumisen tueksi. Asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen haltuunotto näyttäytyy sosiaalityön tehtävänä, jotta päihdekuntoutuksen tärkeä osa-alue – sosiaalinen kuntoutus – ei liudennu näkymättömiin. Medikalisaatio rapauttaa asiakkaan oikeuksia saada laadukasta kokonaisvaltaista päihdekuntoutusta, sillä asiakkaiden toiveet hyvästä, laadukkaasta hoidosta paikantuvat pitkälti sosiaalityön tehtäviin valtaistumisesta, kuntoutumisesta ja emansipaatiosta. Hyvinvointipolitiikka ja päihdepalvelujärjestelmän toteutus kunnissa asettavat omat reunaehtonsa asiakkaiden saamiin palveluihin ja sitä kautta myös niiden laatuun. Järjestelmän pirstaleisuus ja jatkuva palvelujen kilpailuttaminen eivät tuo pysyvyyttä, vastuunjakoa tai riittävää professionaalista osaamista päihdehuollon kentälle ja se näyttäytyy asiakkaille päihdekuntoutusjatkumon katkeamisena sekä ”kierrätyksenä” palvelujärjestelmässä, jolloin oikeastaan kukaan ei ota koordinoimisvastuuta asiakkaan päihdekuntoutuksen suhteen.

Tutkimuksen tarkoitus on antaa aineksia päihdekuntoutuksen asumispalvelujen kehittäjille ja päihdetyön tekijöille työn sisällölliseen ja mahdollisesti rakenteelliseen toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen.