Kusum
Bhagat and the Demons (englanninkielinen nimi)
Bhagat et les démons (ranskankielinen nimi)
Bhagat (työnimi)
Bhagat ja demonit (työnimi)
Medicine Man (työnimi)
Finna-arvio
Kusum
Kusum on dokumenttielokuva hengistä, sairaudesta ja parantumisesta. Kusum on 14-vuotias tavallinen intialainen koulutyttö, kunnes hän sairastuu. Parantajan Bhagatin mukaan pahat henget ovat käyneet perheen kimppuun. Perhe kokeilee länsimaista lääketiedettä, mutta päätyy Bhagatin harjoittamaan perinteiseen henkiparannukseen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Esiintyjät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
1.4. - 14.5., 12. - 25.10.1999 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Jos haluaa länsimaisesta joulusähläyksestä kunnolla irti, kannattaa mennä katsomaan Jouko Aaltosen kotimaista dokumenttia Kusum", Markus Määttänen (Aamulehti 22.12.2000) avasi. "Se muistuttaa kaavoihin kangistunutta siitä, miten erilaisia todellisuuksia maailmasta löytyy ja kuinka ne ovat tavoitettavissa Suomestakin, jos vain kiinnostusta ja rohkeutta riittää. [- -] Aaltonen jättää elokuvansa avoimeksi sekä lääketieteellisille että uskonnollisille tulkinnoille. Mahtavaa, että Suomessa tehdään näin hienoja dokumentteja." Perttu Häkkisen (Aktivist 31/2000) mielestä "pitkän päivätyön dokumenttien parissa tehneen Aaltosen ammattitaito vakuuttaa jo alkumetreillä. Tapahtumien sarja kulkee sulavasti eteenpäin vailla minkäänlaista sekavuutta tai turhaa dramatisointia. Kuvastoltaan dokumentti on eksoottisen hämmentävä ja alinomaan toistuvien manauskohtausten transsimainen ilmapiiri tarttuu herkästi katsojaan. Kusumia voi erehtyä katsomaan fiktiona; niin kiehtovaa on sen kuvallinen kieli. Rakenteessa, joka sisältää selkeän synopsiksen alkuineen ja loppuineen, on havaittavissa hyvin tarinallinen ote. [- -] Teemallisen ja kerronnallisen moniulotteisuutensa vuoksi Kusumia voi katsoa monella tapaa: dokumenttina, kuvakirjana, elokuvana tai vaikkapa sairaskertomuksena. Kaikilla tavoilla se näyttää ja kuulostaa hyvältä. Äänimaisemaan on panostettu, ja loputtomat mantrat luovat parhaan mahdollisen soundtrackin perheen kamppailulle henkien kanssa." Anssi Juntto (Kaleva 13.1.2000) korosti elokuvan tapahtumien olleen todellisia: "Siksi elokuvan visuaalinen loisto tuntuu uskomattomalta. Kuvaaja Marita Hällfors on onnistunut sommittelemaan kuvansa kerrassaan upeasti. Kaiken lisäksi teos on kuvattu oikealle filmille, joten kuvan laatu ja värien kylläisyys ovat ansaitsemaansa tasoa. Aaltosen elokuva ei paljoa selittele, mutta ajatuksia se herättää. Onko Kusumin sairaudessa todellakin kysymys jumalista ja hengistä, vai ihan samoista ongelmista, joita meillä länsimaissa psykoterapian nimissä ratkotaan?" Tarmo Poussun (Ilta-Sanomat 24.11.2000) mukaan "Jouko Aaltosen ohjaama Kusum on mielenkiintoinen ja puolueettomuutensa säilyttävä kurkistus vieraaseen kulttuuriin ja länsimaisista malleista poikkeaviin hoitomuotoihin. Vaikka henkien manaus näyttää ulkopuolisesta hullujen puuhalta, elokuva kunnioittaa kuvaamiaan ihmisiä ja heidän ajatteluaan. Aaltosen kamera tarkkailee henkilöitä läheltä ja luontevasti, mutta Kusumin taudinkuvan elokuva jättää turhaan viitteelliseksi." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Jouko Aaltonen (s. 1956) opiskeli yhteiskuntatieteitä Turun yliopistossa 1975-76, mutta siirtyi sen jälkeen Helsinkiin Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-työn linjalle, mistä hän valmistui ohjaajaksi 1984. Taiteiden tohtoriksi Aaltonen väitteli vuonna 2006 aiheenaan Todellisuuden vangit vapauden valtakunnassa: dokumenttielokuva ja sen tekoprosessi. Aaltonen on tehnyt dokumenttielokuvia 1980-luvun alkupuolelta lähtien, minkä lisäksi hän on hankkinut monipuolisen kokemuksen elokuva-alan eri tehtävissä, mm. apulaisohjaajana, leikkaajana, järjestäjänä ja tuotantopäällikkönä sekä pitkissä näytelmäelokuvissa että lyhytelokuvissa. Ohessa hän on ohjannut noin 90 opetus-, esittely- ja markkinointivideota sekä toiminut tuottajana yli 20 lyhyt- ja dokumenttielokuvassa. Vuonna 1987 Aaltonen perusti yhdessä kuvaaja-tuottaja Pertti Veijalaisen ja antropologi Heimo Lappalaisen kanssa tuotantoyhtiö Illume Oy:n, jolle hän on tehnyt useimmat elokuvansa. Aaltosen tuotannossa Kusum kytkeytyy samaan tematiikkaan kuin hänen yhdessä Heimo Lappalaisen kanssa tekemänsä kolmiosainen dokumentti Taigan kansalaisia (1992), joka kertoo Siperian evenkeistä, tai Tuvan paimentolaisia kuvaava Rummun ja Buddhan välissä (1997). Molemmat elokuvat sivuavat shamanismia, ja Aaltosen mukaan myös Kusumin toinen päähenkilö Bhagat on "eräänlainen shamaani - karismaattinen parantaja, joka toimii välittäjänä näkyvän ja näkymättömän todellisuuden välillä. Tätä toista todellisuutta voi pitää olemukseltaan uskonnollisena, mutta sitä voi kutsua myös alitajunnaksi. Rinnastus nykyaikaiseen psykoterapiaan ja psykoanalyysiin ei tunnu lainkaan keinotekoiselta." (lehdistöesite). Juuri kiinnostus eri kulttuureissa ilmenevää shamanismia kohtaan oli tuonut Aaltosen Intiaan etsimään parantajia, joista hän valitsi Bhagatin. Alkuvaiheessa intialaisia hoitomenetelmiä oli tarkoitus verrata länsimaiseen psykiatriaan (tieteellisenä neuvonantajana psykiatri Antti Pakaslahti), mutta tästä rinnastuksesta luovuttiin. Ennakkosuunnitteluvaiheessa Bhagatin potilaaksi kaavailtiin tyypillistä intialaista nuorta naista, joka kokee henkisen romahduksen jouduttuaan järjestettyyn aviolittoon. Kuvaaja Marita Hällforsin kanssa Aaltonen käytti paljon aikaa käydessään läpi useita Bhagatin hoidossa olevia potilaita löytääkseen päähenkilön elokuvaansa. "Kun Kusum perheineen tuli ensimmäisen kerran tällaiseen sessioon", Aaltonen kertoi lehdistöesitteessä, "kiinnitimme me molemmat - kuvaaja Marita Hällfors ja minä - huomiota tähän erityisen oloiseen, mutta tavattoman fotogeeniseen tyttöön. Myös muut perheenjäsenet olivat hyvin luontevia kameran edessä. Lähdimme pitkälle matkalle Kusumin mukana. Välillä tapahtumat vyöryivät päälle sellaisella voimalla, että ajatus henkien olemassaolosta ei tuntunut lainkaan vieraalta. [- -] Minulle on tärkeää, että näkymätön tulee näkyväksi ja että eksoottinen näyttäytyy tuttuna. Halusin tehdä elokuvan, jossa ymmärrämme ennen kaikkea tunteen tasolla sen huiman tarinan, joka Kusumille ja hänen perheelleen tapahtuu. Koekatsojat ovat samastuneet eri henkilöihin - kuka päähenkilöön, kuka perheen huolestuneeseen isään ja muutama lääkäri myös elokuvan parantajaan." "Meillä olisi tässä kyllä opittavaa intialaisten suhtautumisesta", Aaltonen pohti toisessa yhteydessä. "Heidän perinteessään sairauden syy ulkoistetaan. Kusumin tila on pahojen henkien aiheuttama eikä kukaan elävä ihminen ole siihen siis syyllinen. Siksi sairastamista ei koeta niin häpeälliseksi kuin meidän kulttuurissamme. Esimerkiksi Suomessa tällaista elokuvaa ei häpeän takia voisi edes tehdä. [- -] Emme lavastaneet elokuvaan yhtään kohtausta, mutta leikkausvaiheessa rakensimme materiaalista ymmärrettävän kokonaisuuden. Todellisuudessa kaikki oli aika paljon kaoottisempaa. Mutta elokuvan tekeminenhän on aina todellisuuden jäsentämistä." (Vihreä Lanka 47/2000). Lopputeksteissä otetaan etäisyyttä ja täsmennetään: "Kaikki elokuvan tilanteet ovat todellisia. Dramaturgisista syistä joidenkin kohtausten järjestystä on vaihdettu. Intiassa on monia lääketieteellisiä traditioita. Elokuvan esittämää hoitoa harjoitetaan joillakin alueilla Intian maaseudulla. Suurin osa Bhagatin potilaista saa apua vaivoihinsa. Kaikki potilaat eivät kuitenkaan parane." Kusum kuvattiin kahdessa jaksossa, ensin keväällä 1999 ja sitten parin viikon ajan saman vuoden lokakuussa, jolloin tallennettin Dushera-juhla. Intialainen Farzaan Wadia, joka oli työskennellyt tuotantopäällikkönä ja tulkkina jo Pirjo Honkasalon elokuvassa Atman (1997), kuoli 36-vuotiaana pian kuvausten jälkeen. Elokuvasta ei tehty varsinaista julistetta, vaan teatterilevityksessä käytettiin esitteen suurennosta. Kusumin ensi-ilta oli 24.11.2000 elokuvateatteri Andorran ohjelmistossa. Elokuva sai laatutukea ja se voitti pääpalkinnon sekä Pärnun dokumentti- ja antropologisen elokuvan festivaalilla 2001 että Neubrandenburgin dokumentART-festivaalilla 2002. Vuonna 2002 Aaltonen julkaisi opaskirjan Käsikirjoittajan työkalut. Vuonna 2004 valmistui hänen diplomatiaa ja diplomaattiperhettä käsittelevä elokuvansa Lähettiläät ja myöhemmin elokuvat Kenen joukoissa seisot (2006) ja Punk - tauti joka ei tapa (2008). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
Elokuvassa on käytetty mm. paikallista hindulaista musiikkia. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Balaji Temple Trust/Mahant Kishorpuriji Maharaji, Intian suurlähetystö, Helsinki; Ministry of External Affairs, New Delhi; Ministry of Railways, New Delhi; Local Authorities of Hapur, Local Authorities of Dausha, Dr. Santosh Dube, Johtaja Ramesh Varma; Hotel 55, New Delhi; Friends of Vrindavan/Michael Duffy, Janne Nurmimaa/Stereovision, Pirjo Honkasalo, Anne Lakanen; kaikki naapurit, sukulaiset ja ystävät, jotka esiintyvät elokuvassa. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|