Haku

Hiekkamorsian

Sandbruden (ruotsinkielinen nimi)
Sand Bride (englanninkielinen nimi)
Pestšanaja nevesta (venäjänkielinen nimi)
Etelän Risti (työnimi)
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Hiekkamorsian

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Liisi Tandefelt, Salla Lind
Rui Polanah, Rui
Maria Järvenhelmi, Mervi
Juha Mäkelä, Lauri Lind, Sallan ja Ruin poika, Mervin isä
Kristo Salminen, Make
Hannu Kivioja, pappi
Lena Labart, kirkon virkailija
Matti Kuortti, laivakokki
Kirsi Tykkyläinen, Hanna, Mervin äiti
Soli Labbart, rouva baarissa
Pihla Penttinen, tyttö purjelaivassa
Pauli Rantasalmi, poika purjelaivassa
Lasse Karkjärvi, palopäällikkö
Reijo Kontio, Sallan isä
Sinikka Rajantie, 1. poliisi
Jouni Tiitinen, 2. poliisi
Anneke Lönnroth, Maken ystävätär
Earl Cameron, Rui (jälkiäänitysääni)
Alain Azerot, nuori Rui (jälkiäänitysääni)
Leena Pöysti, nuori Salla (jälkiäänitysääni)
Leo Bessonoff, kokki (jälkiäänitysääni)
Kimmo Taavila, radiotoimittaja (jälkiäänitysääni)
Avustajat
Stefano Alberico, Harri Heikkilä, Timo Ketonen, Hannu Lavonius, Rahbar Mamesh, Antti Mäkelä, Tuomas Niemi, Mikko Vartiainen (merimiehiä), Erkki Lahti (baarimikko), Eeva Sälejärvi-Teder, Maija Strandström, Tomas Rosenqvist, Katja Sirkiä, Ilkka Kokkonen, Tea Tetri (asiakkaita), Mustapha Minteh, Ansuma Sabally, Hylton Uriel Walton (pappeja laivalla), Katariina Ratia, Kimmo Eronen, Mauri Ollonen, Heikki Pirhonen, Jenni Ruoko, Petra Fott, Denise Virtanen, Pirre Toikkanen, Tuomas Järvinen, Mimosa Lindahl, Pia Nokelainen (juhlan järjestäjiä), Miko Leppänen, Petteri Lottanen, Marko Sorsa (palomiehiä), Elina ja Saara, Marja ja Ari Tikka (perhe baarissa), Lauri Aaltio, Antero Hynynen, Paulus Hyvärinen, Miika Inkinen, Jouni Juusola, Tomi Järvinen, Tuomas Kallio, Marko Karilampi, Janne Kauhanen, Mikko Koukkari, Kari Mälkki, Heli Nieminen, Jussi Nieminen, Sami Parikka, Janne Petäjä, Heikki Ruotanen, Jouni Saastamoinen, Pia Saviranta, Sakari Silvila, Tomi Stolt, Asko Toivainen (sotilaita), Kari Leskinen, Kari Nevala, Jouko Raittila, Ismo Vainio (Lapin äijiä), Antero Pietilä, Kari Salminen, Matti Vuollo (rajavartiomiehiä), Julia Björnström, Marcus Hägg, Malin Mäkitalo, Minna Väisänen (matkaava perhe), Mathias Eriksson, Andreas Gunillasson, Jani Metsovaara, Olof Pudas, Roger Teger (kaivosmiehiä), Margaret von Martens, Matti Pulkkinen, Anna Rastamo, Oili Stenros, Stella Törnroth, avustajat
Muut tekijät
Pia Tikka, Ohjaaja
Mika Kaurismäki, Tuottaja
Eeva Tikka, Käsikirjoittaja
Pia Tikka, Käsikirjoittaja
Olli Varja, Kuvaaja
Kimmo Taavila, Leikkaaja
Pia Tikka, Leikkaaja
Pekka Karjalainen, äänisuunnittelu ja miksaus (Kikeono Film Sound Oy)
Kauko Lindfors, äänisuunnittelu ja miksaus (Kikeono Film Sound Oy)
Seppo Vanhatalo, äänisuunnittelu ja miksaus (Kikeono Film Sound Oy)
Sakari Löytty, musiikki
Aleksi Salmenperä, Lavastaja (pääkaupunkiseutu)
Minna Sorvoja, Puvustaja
Kaija Ilomäki, maskeeraus
Heikki Ukkonen, Tuotantopäällikkö
Jouko Lumme, Äänittäjä
Nina Stenros, osatuottaja
Pauliina Pulkkinen, D99
Minna Väisänen, tuotantosihteeri
Mika Orasmaa, kamera-assistentti
Pauliina Pulkkinen, kuvaussihteeri
Pauli Bessonoff, Valosuunnittelija
Lauri Tomminen, Valosuunnittelija
Juha Ståhlberg, lavastusassistentti (rekvisitööri)
Mikko Hietala, lavastusassistentti
Jouni Kosenius, autovastaava
Jouni Kortesato, trailer (autotrailerin kuljettaja)
Marcus Hägg, järjestäjä
Sakari Salli, ääniassistentti (puomimies)
Maria Kaurismäki, tuotantoapulainen
Sinikka Telaranta, kirjanpitäjä (Stebecat Oy)
Minna Lairi, graafikko
Paul Hayes, kielen tarkistus
Tuulikki Jantunen, arkistovalokuvat
Malla Hukkanen, valokuvien repro (arkistovalokuvat)
Anne Koski, dramaturginen konsultointi
Jukka Vieno, dramaturginen konsultointi
Tuula Törmälä, matkapalvelut (Marco Polo Travel)
Jacques Cheuiche, kuvaaja (Brasilia)
Marcela Bourseau, kamera-assistentti (Brasilia)
Arakem Dourado, kamera-assistentti (Brasilia)
Severino do Nascimento, tuotantoapulainen (Brasilia)
Maria dos Navegantes, catering (Brasilia)
Peter Nordström, jälkiäänitys (SES)
Jason Newmark, jälkiäänityksen tuotantopalvelut ja järjestelyt (Dan Films, Lontoo)
Into Jokiniemi, laboratoriopalvelut (YLE)
Timo Nousiainen, laboratoriopalvelut (Finn-Lab Oy)
Hannu Luomanen, painotyöpalvelut (julisteet ja käsiohjelmat / Reprostudio & Heku Oy)
Timo Raunio, painotyöpalvelut (julisteet ja käsiohjelmat / Reprostudio & Heku Oy)
Seppo Savolainen, grafiikkapalvelut (graafikko / Ramppi Oy)
Seppo Rintasalo, grafiikkapalvelut (tekstikuvaus / YLE)
Capital Catering, catering
Mira Set Filmes, tuotantopalvelut
Kreditoimattomat
Kaija Ilomäki, kampaaja
Sakari Löytty, musiikin äänitys ja miksaus
Markku Suarev, musiikin äänitys ja miksaus (<I>All I Wanna Do</I>)
Sami Varvikko, musiikin äänitys ja miksaus (<I>Naked Dance</I>)
Sakari Löytty, Muusikko (laulu, kitara, harmoni, lyömäsoittimet, sormipiano, sähköpiano)
Saara Leino, Muusikko (laulu, kitara <I>Naked Dance</I>)
Pekka Marjanen, Muusikko (piano <I>Naked Dance</I>)
Juha Salonen, Muusikko (rummut <I>Naked Dance</I>)
Sami Varvikko, Muusikko (basso <I>Naked Dance</I>)
Maria Järvenhelmi, Muusikko (laulu / Maria's Infernos)
Sami Kosonen, Muusikko (kitara / Maria's Infernos)
Roni Martin, Muusikko (basso / Maria's Infernos)
Sami Vettenranta, Muusikko (rummut / Maria's Infernos)
Olli Varja, tekstikuvaus (alkutekstit)
Steve Hall, jälkiäänitys (Bell Voice Studios, Lontoo)
Mika Kaurismäki, valokuvat
Pia Tikka, juliste
Minna Lairi, juliste
Kokoonpanot
Käsikirjoittaja 2000-ryhmä, dramaturginen konsultointi
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 108 807 mk
Rahoitus
Julkaistu
1998
Esitystiedot
Ensi-ilta
21.08.1998
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kesäkino Engel
Filmikopioiden määrä
1
Katsojaluku
219
Televisioesitykset
  • 21.08.2000 TV1 Katsojia: 304 000
  • 31.07.2003 TV1 Katsojia: 51 000
Festivaaliosallistumiset
Blue Sea Film Festival Rauma, Suomi 1998
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 1998
Göteborg Film Festival Göteborg, Ruotsi 1999
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Brasilia:
Rio de Janeiro (naamio, Ruin unihoureet, lähikuvia Ruista)

Suomi:
Helsinki: Pihlajasaaren edusta (kohtaavat laivat), Länsisatama (Etelän Risti saapuu satamaan), Baari Tuc Tuc Kalevankatu 46 (Sallan kantapaikka), Kauppatori (Salla kerää pulloja ja nousee Etelän Ristiin, Rui torilla), Lyypekinlaituri (Rui tasapainoilee kiveyksellä), rautatie Merikadun vieressä (Rui kiskoilla), asuintalo Tehtaankatu 40 (Sallan asuintalo), Hernesaaren kärki (Rui mietiskelee rannalla), Helsingin kaupungin liikennelaitoksen varikon edusta Hylkeenpyytäjänkadulla (Salla puhelinkopissa), Lapinlahden silta (automatkan alku)

Espoo: Länsiväylä, Turunväylä Espoontien liittymän kohdalla, Kehä III:n liittymä Vanhalle Turuntielle (ajomatkan alku), Taisto's Pubin edusta Nupurintie 10 (Rui kyselee Mervin isästä), huoltoasema SEO Nupurinkalliontie 1 (Salla soittaa pojalleen)

Valkeakoski: Sääksmäen silta (silta automatkalla), tie 130 (Rui ajaa autoa rantatiellä)

Kirkkonummi: Vitträsk (Mervi käy uimassa), Hannu Mannisen entinen asuintalo Lapinkyläntie 618 (Sallan lapsuudenkoti)

Hämeenkyrö: valtatie 3 (Rui ajaa mutkitellen)

Kemi: Isohaaran voimalaitoksen edusta (kahnaus poliisien kanssa), sosiaalitilat (Matkakoti Huomen) ja koski (Mervi kosken partaalla)

Lumijoki: tuulivoimala Varjakassa (Salla ja Rui ilakoivat rannalla)

Muonio: tie 79 (matka varuskuntaan), Muonion rajavartioston keskustoimisto Rajantie 1 (varuskunta)

Kolari: ravintola Äkäspeikko Tiurajärventie 52 (Mervi etsii Makea ravintolasta)

Ruotsi:
Kiiruna: LKAB Kiirunan rautakaivos (Norwaggen kaivokset)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: asunto Hietalahdenkatu 2 (Sallan asunto), autokorjaamo Auto-Liedes Henry Fordin katu 6 (autokorjaamo), Baari Tuc Tuc Kalevankatu 46 (Sallan kantapaikka), elokuvateatteri Andorran wc Eerikinkatu 11 (huoltoaseman wc), puuhuvila Stansvikin kartanossa Stansvikintiellä (Matkakoti Huomen)

Espoo: Takkulan baari Takkulantie 1 (Mervi ja Salla pelaavat rahapeliä, Salla kohtaa Maken)

Kirkkonummi: Hannu Mannisen entinen asuintalo Lapinkyläntie 618 (Sallan lapsuudenkoti)

Kolari: ravintola Äkäspeikko Tiurajärventie 52 (Mervi astuu sisään lappilaiseen ravintolaan)

matkustajalaiva Donata (Rui laivan hytissä ja keittiössä)

henkilöauto Chevrolet Impala (Maken auto), matkailuauto Solifer (Salla, Mervi ja Rui matkailuautossa)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kuvauspaikkahuomautukset
Alkutekstijakso kuvattiin hiekkalaatikolla Helsingin Pursimiehenkatu 25:n sisäpihalla. Samassa kiinteistössä on Marianna Films Oy:n toimisto.

Ajokuvia ja Ruin liftauskuvia kuvattiin Pohjanmaalla, Kemin seudulla ja Lapissa.

Vesiputouskuvia täydennettiin Vantaankoskella.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kuvausaika
16.6. - 13.7.1997

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.

Sisältöseloste
Kertoja Rui sanoo laivan lähteneen 50 vuotta sitten Suomesta Afrikkaan mukanaan lähetyssaarnaajia. Eksyttyään pahassa myrskyssä laiva rantautui lähellä Rio de Janeiroa. Siellä Rui sai työpaikan laivalta ja hän tapasi Sallan, johon rakastui ensisilmäyksellä. Salla katosi kuitenkin viestiä jättämättä Kavangan lähetysasemalta Afrikassa. "En ollut hänelle tarpeeksi hyvä", kertoja sanoo, "mutta rakastin häntä".

Salla Lind katselee vanhoja tavaroitaan kotona ja kertoo, että Rui oli ollut hakemassa lääkkeitä monen päivämatkan takaa, kun hänen oli lähdettävä. Salla kertoo jättäneensä viestin, mutta siihen ei ollut tullut vastausta.

Pappi ja kirkon virkailija tulevat vierailulle Sallan luo. Salla paheksuu, että hänen nimensä on pantu lähetysseuran juhlan esitteeseen, vaikka hän on kieltäytynyt tulemasta paikalle. Virkailija vetoaa velvollisuudentuntoon: Salla on ainoa elossa oleva Etelän Risti -laivan matkustaja. Salla sanoo velvollisuuksien loppuneen, kun hänet palautettiin vasten tahtoaan Suomeen.

Merimies Rui saapuu laivalla Helsinkiin. Satamassa Salla nousee muistoissaan purjealuksen kannelle ja kuulee mielessään Ruin äänen. Kun hän havahtuu ajatuksistaan, laivalla oleva Rui kutsuu häntä. Salla kysyy, miksi Rui tuli nyt. Kotonaan Salla kertoo, että hänen oli pakko lähteä. Rui löytää valokuvan ja ymmärtää Sallan saaneen lapsia. Rui sanoo, ettei voinut koskaan lakata etsimästä Sallaa, mutta tämä sanoo, että mies tuli liian myöhään.

Sallan 17-vuotias pojantytär Mervi ajaa poikaystävänsä Maken amerikanraudalla porttikäytävään ja tönäisee autolla Ruin nurin. Talosta poistuvat palomiehet kertovat tulipalosta: jos Salla olisi ollut kotona, hän olisi nyt kuollut. Rui kertoo Merville tuttavuudestaan Sallaan. Mervi suututtaa käytöksellään isoäitinsä, joka lyö häntä. Salla yrittää estää Merviä lähtemästä Lappiin isänsä Laurin luo.

Itsepäinen Mervi kuitenkin lähtee Lappiin ja saa kyytiinsä Ruin ja Sallan. Seurueen levähtäessä järven rannalla Salla suuttuu, kun näkee Mervin tanssivan vähäpukeisena Ruille. Rui kertoo kuinka Salla tanssi aikoinaan alastomana nuotiolla ja että ihmiset pitivät häntä noitana. Salla varoittaa Merviä Ruin kaltaisesta maankiertäjästä.

Matkan jatkuessa Salla alkaa lientyä. Isoäidin syntymäkotiin tultaessa Mervi kyselee isoisästään, jonka luulee kuolleen Afrikassa kauan aikaa sitten. Salla kertoo väkivaltaisesta isästään, joka oli syy Afrikkaan lähdölle. Yläkerrassa Salla sanoo synnyttäneensä poikansa yksin, juuri 17 täyttäneenä. Yöllä Rui hyväilee Sallaa, mutta Mervi keskeyttää heidät. Pari jatkaa ulkona.

Aamulla Mervi herää, ryntää ulos ja menee parin nähtyään autoon lukemaan Sallan kirjeitä Ruille, joka ei koskaan saanut niitä. Salla kertoo Ruille tämän olevan Laurin isä. Rui suuttuu ja heittää muistoesineet pois: Salla on pettänyt häntä 50 vuotta. Rui lähtee ja Salla haukkuu häntä pelkuriksi.

Mervi lukee kirjeestä, että lapsesta johtuneen riidan aikana Salla oli tönäissyt häntä kironnutta isäänsä, joka oli ottanut askeleen taakse, astunut leluauton päälle ja kuollut kaaduttuaan alas portaita. Mervi oksentaa. Salla kertoo, kuinka hänen isänsä oli estänyt lähetysasemaa välittämästä hänen kirjeitään Ruille. Hän ei voinut tuoda Ruita silloiseen Suomeen. Mervi ihmettelee kuinka Salla päästi Ruin menemään.

Mervi ja Salla jatkavat kahdestaan. Matkalla poliisi on ottanut Ruin kiinni puutteellisten paperien vuoksi. Mervi yrittää selittää, mutta myös ulkomailta tuotu auto määrätään tullin takavarikkoon.

Rui ja Salla yöpyvät ja rakastelevat matkakodissa. Aamulla Mervi käynnistää parkkipaikalle jätetyn auton ja seurueen matka jatkuu. Mervi etsii käsiinsä armeijaa käyvän poikaystävänsä Maken eräästä baarista kertoakseen tälle olevansa raskaana. Make on kiinnostunut enemmän autostaan kuin tytöstä, johon hän suhtautuu "pikkusysterinä". Mervi hurjastelee autolla ja suistuu tien sivuun. Tytön itkusta Salla päättelee tämän olevan raskaana.

Seurue pääsee matkailuautolla Laurin työpaikalle kaivokseen. Rui kertoo Laurille, että aikoo mennä Sallan kanssa naimisiin. Salla kertoo Mervin olevan raskaana. Lauri raivostuu ja yrittää pakottaa tyttärensä tekemään abortin. Ruita Lauri kieltää puuttumasta asiaan, kunnes Mervi sanoo, että tämä on hänen isänsä. Lauri suuttuu äidilleen, koska tämä on valehdellut isän kuolleen. Toinnuttuaan järkytyksestä Lauri sanoo Ruille, että hänen isänsä kuoli 50 vuotta sitten. "Sano mitä haluat", Rui toteaa.

Mervi juoksee pois ja uhkaa hypätä avolouhokseen. Lauri ryntää perään ja sanoo, ettei hän voi pitää lasta kun ei voi pitää huolta edes itsestään. Mervi työntää miestä ja Lauri putoaa reunan yli, mutta viime hetkellä Rui saa nostetuksi hänet ylös.

Rui sanoo haluavansa mennä kotiin.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Hiekkamorsian on Pia Tikan elokuva rakkauden kestävyydestä ja hauraudesta", Helena Ylänen (Helsingin Sanomat Nyt 21.8.1998) luonnehti sanoen, että siinä näkyy selvästi "hänen oma käsialansa ja aivan oma maailmansa. Yemanjan tyttärissä kaksi nuorta naista räpiköi vieraassa kulttuurissa Brasiliassa. Hiekkamorsiamessa afrikkalainen mies tulee Suomeen ja päätyy Lapin vaaramaisemiin. Kummassakaan elokuvassa olennaista ei ole eksotiikka, vaan pitkät jännevälit. Ajatus ja muisti, tunteet ja tarpeet yhdistävät maanosia. Hiekkamorsiamessa se tarkoittaa Afrikan äänien, värien ja makujen sulautumista suomalaisiin maisemiin. Pia Tikka osaa kertoa kuvilla."

Olli Kangassalon (Iltalehti 19.3.1999) mukaan "Pia Tikan toinen elokuva Hiekkamorsian tarttuu harvoin käsiteltyyn aiheeseen, joka on melkein tabu: kahden vanhan ihmisen fyysinen rakkaus. [- -] Valitettavasti tämän leffan ainekset eivät riitä täyttämään kokopitkän elokuvan hiekkalaatikkoa. Hiekkamorsian jää kovin köykäiseksi ja venytetyn oloiseksi tarinaksi. Poikien leffoille ja miehiä ampuville naisille (Thelma ja Louise) tyypillinen cruisaileva roadmovie-laji on teennäinen ja väkinäinen kehys tällaiselle iäkkäiden ihmisten ihmissuhdetarinalle."

Maaretta Tukiaisen (Katso 35/1998) totesi loppuarviossaan, että "Hiekkamorsiamen kokonaisuus jää yhtä hajanaiseksi kuin irtokivien vyöry loppukohtauksessa. Epäyhtenäisen ääniraidan piristys ovat laulut joissa on yritystä. Maria Järvenhelmen roolityö ilahduttaa raikkaudellaan."

Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 21.8.1998) valitteli sitä, että "lupaavasta lähtökohdasta Tikka on jälleen tehnyt tarinaltaan tyhjäkäyntisen, ihmiskuviltaan keinotekoisen ja maailmankuvaltaan naiivin elokuvan, jota katsoessa ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kiusallisimmillaan Hiekkamorsian on yrittäessään olla hauska ja hauskimmillaan yrittäessään olla kuolemanvakava. Hiekkamorsiamen saatesanoissa Tikka julistautuu kapinalliseksi tabujen rikkojaksi puolustaessaan 'ikäloppujen oikeutta rakastaa'. Liisi Tandefelt esittää elokuvasssa 66-vuotiasta naista ja Rui Polanah vähän vanhempaa miestä. Jos he ovat Tikan mielestä ikäloppuja, hänen olisi paras keskittyä korjaamaan omia asenteitaan."

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Taustaa
Hiekkamorsian oli Pia Tikan toinen pitkä näytelmäelokuva esikoisteoksen Daughters of Yemanjá / Yemanján tyttäret (1995) jälkeen. Uuden elokuvan idea alkoi Tikan mukaan kehittyä jo Yemanján tyttärien kuvauksissa Rio de Janeirossa. Tällöin mukana oli mosambikilaissyntyinen brasilialainen näyttelijä-ohjaaja-tuottaja Rui Polanah, johon Tikka oli tutustunut jo Mika Kaurismäen Amazonin (1990) kuvauksissa: "Rui oli niin hieno persoona, että hänet täytyi saada filmille. Halusin tehdä rakkaustarinan Ruin ja suomalaisen naisen välillä." (Helsingin Sanomat 25.8.1998).

Yemanján tyttärien tapaan uuden elokuvan käsikirjoitus syntyi yhteistyönä Pia Tikan ja hänen sisarensa Eeva Tikan kesken, työnimellä "Etelän Risti": "Meidän yhteistyömme sujuu hyvin, sillä Eeva on inhorealisti-humoristi ja minä taas romanttinen pateetikko", Pia Tikka luonnehti (Lappeenrantalainen 4.4.1999). Toisessa yhteydessä hän sanoi halunneensa elokuvaan "hukatun elämän tai hukatun rakkauden aikajanan" (Puoli Kaupunkia 24.3.1999) ja määritteli lehdistötiedotteessa: "Hiekkamorsian on kertomus rakkaudesta, joka kerran sytyttyään liekkiin, ei suostu sammumaan koskaan. Se on kertomus hukatusta elämästä, jota on tuskallista katsoa taaksepäin. Samalla se on kertomus maailmalle pirstoutuneesta perheestä, joka elämänmittaisen eron jälkeen löytää toisensa."

Tikkaa kiehtoi afro-brasilialainen mystiikka "protestanttisen suomalaisen asiakulttuurin vastakohtana": "Samaa alkuvoimaista ikivanhaa mystiikkaa hain myös Hiekkamorsiamen afrikkalaisen merimiehen olemukseen. Hiekkamorsiamen rakastavaisissa kohtaavat nämä kaksi täysin erilaista kulttuuriperintöä. [- -] Iäkkään ihmisen kasvot ovat minulle elämän maisemaa, syvissä uurteissa näkyy koko ihmisen elämän kirjo, ilojen ja surujen, koettujen rakkauksien ja menetysten muistot. Ikä ei sammuta ihmisessä rakkauden tunnetta, halua koskettaa ja tulla hyväillyksi. Siksi halusin kuvata Sallan ja Ruin rakkautta kuin olisin kuvannut nuorten ihmisten rakkautta." (Puoli Kaupunkia 24.3.1999).

Rui Polanahin vastanäyttelijäksi Tikka kiinnitti Liisi Tandefeltin (s. 1936), joka oli tehnyt elämäntyönsä teatterissa mutta esiintynyt myös sivuosanäyttelijänä elokuvissa Minkkiturkki (1961), Aika hyvä ihmiseksi (1977), Ihmemies (1979), Koomikko (1983) ja Inuksuk (1988) - pääosa oli Tandefeltille ensimmäinen. Alun perin rooliin oli ehdolla Soli Labbart, mutta loukkaantumisen vuoksi hänen panoksensa jäi sivuosaan. Myös Heidi Krohnia ja Birgitta Ulfssonia harkittiin naispääosaan. Nuoren Mervin rooliin löytyi Maria Järvenhelmi, ent. Vähälä, (s. 1975), Suomen elokuvasäätiön tiedottajan Kirsi Tykkyläisen tytär - he esittävät äitiä ja tytärtä myös Tikan elokuvassa. Maria Järvenhelmi oli esiintynyt muutamissa lyhytelokuvissa, mutta vuonna 1998 hänet nähtiin Hiekkamorsiamen lisäksi tärkeässä roolissa myös Kaisa Rastimon Säädyllisessä murhenäytelmässä. Tikan elokuvan alkuteksteissä hänen nimensä on muodossa Maria Helmi-Järvi.

Varsinaisen kuvausjakson jälkeen Rui Polanahista otettiin loppukesällä 1997 lisäkuvia Brasiliassa. Polanahin ääni jälkiäänitettiin, koska hänen englantinsa ei ollut riittävän hyvää: roolin repliikit lausui Lontoon äänitysstudiossa Earl Cameron, jota oli käytetty paljon viskimainoksissa. Kuvatusta materiaalista jäi pois jakso, jossa seurue ajaa jäniksen päälle, lopettaa ja hautaa sen Ruin ottaessa jäniksenkäpälän onnenkalukseen. Televisiossa elokuvasta on esitetty lyhennettyä versiota, jossa matkallelähtöä edeltäviä jaksoja sekä matkailuautokohtausta on leikattu.

Hiekkamorsian sai kantaesityksensä Sodankylän festivaalilla kesäkuussa 1998 ja Helsingin ensi-iltansa Kesäkino Engelissä 21.8.1998. Maaliskuussa 1999 elokuvalle järjestettiin uusintaensi-ilta elokuvateatteri Andorrassa. Sittemmin Pia Tikka ohjasi puolen tunnin mittaisen näytelmäelokuvan Obsessio (2004) ja toteutti kesällä 2005 nykytaiteen museo Kiasmassa vuorovaikutteisen elokuvainstallaation samasta aiheesta. Tikka teki vuonna 2008 väitöskirjan Enactive Cinema: Simulatorium Eisensteinense, jossa hän tutki katsojan emotionaalisen elokuvakokemuksen ja biologisen olemisen välistä suhdetta sekä tarkasteli elokuvantekijän roolia katsojan kokemuksen rakentajana.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) pohjalta.
Musiikki
1. Zyyma
Säv. Darius Malejonek, sov. Houk
Houk (off), 1' 00".
Levytys:
Houk; Izabelin Studio CD 016, 1994.


2. Nobody's Child
Säv. ja san. Darius Malejonek, sov. Houk
Houk (off), 0' 55".
Levytys:
Houk; Bass Records, 1993.


3. Chant avec cithare
Säv. trad. burundi
Burundi-heimo, laulu (off), kaksi kertaa, yht. 1' 20".
Levytys:
Burundi-heimo; Radio France 558 511 / Harmonia Mundi HM 57, 1987 (uudelleenjulkaisu 2002).


4. One for the Road
Säv. Mick Hanian, san. Frank Robson
Frank Robson, laulu, ja Mick Hanian, piano (off), 1' 05".
Levytys:
Frank Robson ja Mick Hanian; Polydor 833655-1, 1987.


5. Mzumbe
Säv. ja san. trad.
Enoch Mahlobo, laulu (off), 1' 55".
Levytys:
Enoch Mahlobo; Silex Y225107, 1962.


6. All I Wanna Do
Säv. Roni Martin, san. Markku Suarez - Maria Järvenhelmi
Maria's Infernos (off), 0' 50".


7. Tutangeni Jesus / "Rakkausteema"
Säv., san. ja sov. Sakari Löytty namibialaisen kansansävelmän pohjalta
Sakari Löytty, hyräily ja soittimet (off), neljä kertaa, yht. 4' 05".
Levytys:
Sakari Löytty; Profile Records PROCD-031, 2003.


8. Naked Dance
Säv., san. ja sov. Saara Leino
Saara Leino, laulu, ja yhtye (off), kolme kertaa, yht. 2' 50".


9. Balladi kaiken turhuudesta
Säv. ja sov. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä
Eppu Normaali (off), 1' 15".
Levytys:
Eppu Normaali; Poko Rekords PIS 123 ja PÄLP 045, 1983.


10. Kun kohtalon kellot soi
Säv. Paula Haavisto - Taisto Wesslin, san. Paula Haavisto
Markus Allan, laulu, ja Tangotentetti (off, autoradio), 0' 20".
Levytys:
Markus Allan ja Tangotentetti; Laika LALCD 004, 1996.

Huomautuksia:
Alkutekstien aikana kuullaan Tuulikki Jantusen 1950-luvulla lähetystyössään nauhoittamaa afrikkalaista virttä (off), 0' 30". Sama musiikki soi Sallan lapsuudenkodissa (off), 0' 25".

Sakari Löytyn säveltämän taustamusiikin osat ovat "Sormipiano" (kolme kertaa, yht. 2' 13"), "Ajomusa" (kaksi kertaa, yht. 2' 13"), "Harmooni" (kaksi kertaa, yht. 0' 51"), "Ruin lähtö" (kaksi kertaa, yht. 3' 00") ja "Loppubiisi" (2' 40").

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kiitokset
Veikko Aaltonen, Haije Alanoja, Esa Asikainen/Rajavartiolaitos, Ida-Lotta Backman, Julie Baines, Toni de Castro, Paula Cavalcante, Abdeslam Chellaf, Ike Chime, Sarah Daniel, Lauri Heinonen/Merimiesunioni, Kirsti Ihamäki, Ilona Immonen/Lähetysmuseo, Tuulikki Jantunen, Sakke Järvenpää/HD-Center, Sinikka Järvinen/Sibeliusakatemia, Aki Kaurismäki, Leena Kemppi, Ilkka Kippola/SEA, Heidi Krohn, Helena Kääriäinen/Väestöliitto, Nina Labbart, Jouni Leino, Ari Lindquist/Merimieslähetys, Leena ja Sergio Machado, Siiri Nordin, Pia Pesonen/TeaK, Jaakko Piela, Laura Räsänen, Tapio Räty/TEO, Juhani Salovaara/Swanhild, Ida ja Ivar Stenros, Jari Tenhunen, Mauri ja Arja Tikka, Tikke Tuura, Lauri Tykkyläinen/SEA, Tiina Valpola, Helena Vierikko, Anna Vihanto, Kari Väänänen, Pekka Yli-Marttila, Hylton Uriel Walton, Viking-purjelaivan matkustajat<br />Ulla ja Urpo Tikka<br />Bitmaster, Compaq, Espoon poliisilaitos, Estonian Shipping Company Ltd., Damli Oy, Finnaqua, Hasan & Partners, Helsingin Satama, HPY, Hyrsky Oy, PVO-Yhtiöt/Iijoen Voima Oy, RAY, Sputnik Oy, Tuc Tuc Baari
Arkistoaineisto
Alkukuva rahtilaivasta merellä on Veikko Aaltosen ohjaamasta elokuvasta Seasick (1996).

Kuvat Sallasta nuorena ovat tuottaja Veikko Itkosen tekemistä Liisi Tandefeltin koekuvauksista vuodelta 1956.

Tuijottava silmä -kuva on Risto Jarvan lyhytelokuvasta Työtä Ylioppilasteatterissa (1961).

Arkistovalokuvia on saatu Tuulikki Jantuselta, Rui Polanahilta, Liisi Tandefeltilta ja Juha Mäkelältä.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-27891
Tarkastuspäivä
23.07.1998
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2285 m
Kesto/leikattu
84 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä
Osia
4
Tarkastuttaja
Marianna Films Oy
Muut tiedot
Tarkastaja: Paula Blåfield
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby SR, DTS
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
76 min