Kuningasjätkä
Sommaren vid älven (ruotsinkielinen nimi)
Sommaren vid älven (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
A Summer by the River (englanninkielinen nimi)
Ein Sommer am Fluss (saksankielinen nimi)
Le Roi manant (ranskankielinen nimi)
Tukkipojan poika (työnimi)
Finna-arvio
Kuningasjätkä
Markku Pölösen ohjaama ja käsikirjoittama tukkilaiselokuva Kuningasjätkä (1998) sijoittuu 1950-luvun puolivälin Pohjois-Karjalaan ja kuvaa 10-vuotiaan Topin (Simo Kontio) kesää uittotyömaalla leski-isänsä Tenhon (Pertti Koivula) kanssa. Kyläkauppiaan rempseä tytär Hilkka Mäkelä (Anu Palevaara) saa useammankin miehen pään pyörälle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Avustajat
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
24.6. - 1.8.1997 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Profeetaksi omalla maallaan voi kumartavalla kunnioituksella kutsua jo kahdella edellisellä elokuvallaan (Onnen maa, Kivenpyörittäjän kylä) mestaruutensa näyttänyttä Markku Pölöstä", Antti Lindqvist (Katso 8/1998) hehkutti. "Hänen uusin saavutuksensa Kuningasjätkä on, mikäli mahdollista, niitäkin taidokkaampi ja kokonaisvaltaisempi teos, vaikka sekin ammentaa voimansa niin suomalaisen elokuvien parhaista perinteistä (lue: Teuvo Tulio) kuin puhtaasta, makeilemattomasta nostalgiastakin. Mukana on selvästi myös tekijän omakohtaisia elämyksiä siitä jo kadonneesta kansanperinteestä, jota tukinuitto edustaa. [- -] Sekä Kiven veljekset että Linnan sotilaat ovat Pölösen monenkirjavan jätkäjoukon hengenheimolaisia. Juttuja piisaa siinä kuin erinomaisia näyttelijäsuorituksiakin, joista hieman muita ylemmäksi kohoaa kuitenkin Esko Nikkarin suurella sydämellä rakentama Hannes. Topia esittävässä Simo Kontiossa yhdistyvät herkkyys ja salamyhkäinen veijarimaisuus, kuten aidossa pojassa pitääkin. Pertti Koivula on tietenkin taas nerokas suurta muuntautumiskykyä vaativassa roolissaan. Peter Franzénin ja Sulevi Peltolan veroista koomista subrettiparia pitäisi oikein hakemalla etsiä kotimaisen elokuvan menneisyydestä. Eikä pidä unohtaa garbomaisesti kaiken valon kasvoihinsa keräävän Anu Palevaaran pienehköä roolia, joka solmii yhteen kuin lyhteen tarinan uomat." Asko Alanen (Soundi 4/1998) näki, että "Markku Pölönen pitää koskiperinteen kuohuissakin päänsä kylmänä ja ajatukset kuivina. [- -] Nyt pikkupojan silmin nähdään römäkät miehet joella, juurevamman kotimaisen iskelmämusiikin säestyksellä ja kaukana pikkuporvarillisista avio-ongelmista. Tottahan kansainvälinen kulttuuri lyö läpi siunatun savottahullun jupinoissa ja maailman ympäri levinneen havaiji-renkutuksen laulelussa. Yleisdesign liikkuu klubitupakan, pöytäviinan, tangokretonkien ja kesäluonnon muodissa. [- -] Pölönen ei kavahda ainuttakaan eteen tulevaa kliseetä, vaan hän antaa elokuvansa kietoa jokaisen tutuimmankin elementin ehyeen kerrontaansa. Keksinkäyttelyrutiinien tauoilla kukin miehistä pääsee kertoilemaan omiaan." Reijo Tuikka (Etelä-Suomen Sanomat 17.2.1998) edusti kriittisempää otetta, sillä hän huomautti, että lapsen näkökulma ei etene elokuvassa johdonmukaisesti, vaan "kertomus riistäytyy ja leviää vanhempien ihmisten keskinäisten suhteiden peilaamiseksi. Elokuvan idea isän kasvamisesta mieheksi ja aikuisen tapaan isästään huolehtivan pojan laskeutumisesta lapseksi on hyvä. Kerronta ei kuitenkaan tätä teemaa tue, vaan rönsyilee liiaksi aikuisten välisten kiistojen selvittelyyn. Mitään todella merkittävää sanomaa ei Pölönen elokuvaansa löydä. [- -] Kuningasjätkää on mukava katsella. Se on ylistys Suomen luonnolle ja tukkilaisperinteelle. Se on nostalgiaa niille, jotka ovat noita aikoja eläneet. Elokuvana se jää kuitenkin kansallisen perinteen kartoitukseksi ilman syvempiä yleisinhimillisiä merkityksiä." Harri-Ilmari Moilanen (Kansan Uutiset 13.2.1998, 25.2.2000) puuttui "yksioikoiseen dramaturgiaan" elokuvan kamerataiteessa: "Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kertoja kertoo lähi- tai puolilähikuvassa 'huimasta' kokemuksestaan. Päälle pannaan vähän uittoa tai isän ja pojan taivallusta uittoporukassa. Pölösen ohjaus on toki sujuvaa, ja Kari Sohlbergin kuvaus hehkuttaa antaumuksella itäsuomalaisen vaaramaiseman puolesta. Eniten silmille hyppää keskeinen naishahmo, jonka rempseä poikatyttömäisyys ja myöhempi yritys naisellisuuden suuntaan luovat holtittoman, epäaidon vaikutelman. Ylipäänsä elokuvan näyttelijätyöskentely antaa melkeinpä tahattoman koomisen kuvan. En ole pitkään aikaan nähnyt elokuvaa, jossa ammattinäyttelijät näin näkyvästi "Näyttelevät" kuin parhaatkin amatöörit." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Kolmannessa pitkässä näytelmäelokuvassaan Onnen maan (1993) ja Kivenpyörittäjän kylän (1995) jälkeen Markku Pölönen palasi jälleen kotiseudulleen Pohjois-Karjalaan, tällä kertaa tukkilaisperinteen merkeissä: "Kuningasjätkän idea syttyi omista uittokokemuksista 1970-luvun jälkipuoliskolla", ohjaaja kertoi ensi-illan kynnyksellä. "Olin ensimmäisen kerran Pielisjoella uittohommissa 16-vuotiaana ja sen jälkeen viitenä kesänä peräkkäin. Irtouitot olivat jo tuolloin taakse jäänyttä elämää, mutta aika kultasi jätkien jutut. [- -] Alun alkaen suunnittelin dokumenttia siitä jätkäporukasta, johon uittokesinäni tutustuin. Se hanke jäi. Kuitenkin se maailma, tyypit ja tarinat kulkevat mukana." (Turun Sanomat 13.2.1998). Taustalla vaikutti myös kotimaisten tukkilaiselokuvien perinne: "Kaikissa ennen Kuningasjätkää tehdyissä tukkilaiskuvauksissa on tukkilaisten työ ollut vain melodramaattisen tai yltiöromanttisen tarinan eksoottinen tausta", Pölönen koki. "Kuningasjätkässä työ on yhdessä pääosista. Muuten elokuva ei pyri totuuteen ajankuvan, käyttäytymismallien tai edes tukkilaiselokuvan konventioiden suhteen." Ennen kuvausvaihetta Pölönen arveli, että "ihmeen vähän tukkilaisuutta on kuvattu. Siinähän on periaatteessa road-movien pohja, kun mennään jokea alas. Elokuvan aiheena se on sukua jenkkien karjanajolle. Sama miesihanne, kova ryyppääminen, tunne vapaudesta, luja ammatti-identiteetti." (Helsingin Sanomat 25.5.1997). Pölönen sijoitti tarinansa 1950-luvun puoliväliin ja teki aiheesta kaikkiaan seitsemän käsikirjoitusversiota, ensimmäiset työnimellä "Tukkipojan poika". Monet hahmot ja heidän tarinansa (esimerkiksi Hannes, Tohkasen tyttöseikkailu) syntyivät Pölösen omista uittokokemuksista, toisia kuten Kottaraisen karhutarinaa kehiteltiin kuvausten aikana. Pertti Koivulan Tenhon Pölönen ajatteli samaksi Tenhoksi kuin Onnen maassa. Kuvausvaiheessa käsikirjoitus muuttui huomattavasti, sillä säännöstellyssä Koitajoessa veden virtaus oli vähäinen: varsinaisen tukinuiton osuutta jouduttiin supistamaan ja ruuhkakohtauksia laajentamaan. Lopullisesta elokuvasta leikattiin pois Tenhon tarina isästään ja Puukon tarina kanojen lopettamisesta. Koekuvausten perusteella nuoren Topin osaan löytyi kontiolahtelainen Simo Kontio (s. 1984) kymmenien ehdokkaiden joukosta. Naispääosan sai Pölösen ohjaamassa Elovena-mainoksessa esiintynyt Anu Palevaara (s. 1971), Lontoossa opiskellut tanssija ja koreografi, joka oli työskennellyt mm. televisiossa, Helsingin Arena-teatterissa ja Lahden kaupunginteatterissa. Kuningasjätkä kuvattiin kesällä 1997 Pohjois-Karjalan Enossa, Ilomantsissa, Lieksassa ja Tuupovaarassa. Koskikuvaukset tehtiin Enon Pamilonkoskella, missä kesällä 1951 oli kuvattu Roland af Hällströmin ohjaama versio Teuvo Pakkalan klassikosta Tukkijoella. Tässä Fennada-Filmi Oy:n tuottamassa elokuvassa äänittäjä-miksaaja Tuomo Kattilakoskella oli ollut ensimmäinen työtehtävänsä - Kuningasjätkä jäi puolestaan hänen viimeiseksi työkseen ennen eläköitymistä. Valomies Mark Lwoff sekä äänittäjät Jari ja Heikki Innanen taltioivat kuvauksissa aineistoa making of -dokumenttiin. Valitsemalla uuden tuotantoyhtiönsä nimeksi Fennada-Filmi Oy ja kyläkaupan kyltiksi M. Mäkelä Pölönen halusi kunnioittaa vanhan kotimaisen elokuvan perinnettä, samannnimistä yhtiötä ja sen pitkäaikaista johtajaa: "Kun tuotemerkki oli vapaa, ostimme sen", Pölönen totesi (Turun Sanomat, em.). Yhtenä osakkaana yhtiössä oli Pölösen entinen tuottaja ja Matti Ijäksen elokuvien taustayhtiö Dada-Filmi Oy. Kuningasjätkä sai ensi-iltansa 30 kopion voimalla ja lähes yhtä monella paikkakunnalla samanaikaisesti. Teatterikierroksellaan elokuva keräsi 277 157 katsojaa eli lähes yhtä paljon kuin Pölösen edellinen menestyselokuva Kivenpyörittäjän kylä - vuoden 1998 kotimaisista uutuuksista sen ohitti vain lähes 400 000 katsojan Poika ja ilves. Seuraavana ohjaustyönään Pölönen toteutti Rauli "Badding" Somerjoen elämäkertaelokuvan Badding (2000). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkusoitto Säv. ja sov. Vesa Mäkinen Vesa Mäkisen orkesteri, joht. Janne Siniketo (off, alkutekstit), 1' 10". 2. Linjuripolkka Säv. Kari Aava, san. Reino Helismaa Veikko Sato, laulu, ja Pirteät Pelimannit (off), 1' 40". Levytys: Veikko Sato ja Pirteät Pelimannit; Rytmi R 6096, 1950. 3. Hanneksen teema Säv. ja sov. Vesa Mäkinen Vesa Mäkisen orkesteri, joht. Janne Siniketo (off), kolme kertaa, yht. 2' 35". 4. Tahu Wahu Wahi / Hawaiian War Chant Säv. havaijilaisen kansansävelmän pohjalta Johnny Noble, engl. san. Ralph Freed Es. Peter Franzén, laulu ja ukulele (100 %), kaksi kertaa, yht. 1' 15". 5. Kuningasjätkä Säv. ja sov. Vesa Mäkinen 1) Vesa Mäkisen orkesteri, joht. Janne Siniketo (off), 2' 00". 2) Es. tanssiyhtye (playback / Vesa Mäkisen orkesteri, joht. Janne Siniketo), 2' 05". 6. Orvon osa elokuvasta Pekka ja Pätkä puistotäteinä Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Peter Franzén, laulu ja ukulele (100 %), kahdessa osassa, yht. 0' 30". 7. Aloha Oe Säv. kuningatar Liliuokalani, san. trad. Es. Peter Franzén, laulu ja ukulele (100 %), 0' 30". 8. L'amour orientale / Itämaista rakkautta Säv. Bohuslav Leopold, suom. san. Martti Jäppilä Olavi Virta, laulu, ja yhtye (off, radio), kaksi kertaa, yht. 0' 30". Levytys: Olavi Virta; Triola T 4146, 1954. 9. Yö kerran unhoa annoit Säv. ja san. Olavi Virta, sov. Jaakko Salo Es. Antti Jokela, laulu, ja yhtye (playback / Olavi Virta, laulu, ja Jaakko Salon orkesteri), 2' 10". Levytys: Olavi Virta ja Jaakko Salon orkesteri; Nor-Disc ND-34, 1963. 10. Jätkän lauantai Säv. Usko Kemppi, san. Kalle Kivalo, sov. Vesa Mäkinen Es. Peter Franzén, laulu, ja tanssiyhtye (playback / Peter Franzén, laulu, ja Vesa Mäkisen orkesteri, joht. Janne Siniketo), 1' 00". 11. Finaali (Tyynijoki) Säv. ja sov. Vesa Mäkinen Vesa Mäkisen orkesteri, joht. Janne Siniketo (off, lopputekstit), 2' 35". Huomautuksia: Musiikkinumerot 1, 3, 5, 11 ja Vesa Mäkisen säveltämät orkesterinumerot Niitty (1' 05"), Iltasatu (1' 09"), Idylli (kaksi kertaa, yht. 1' 30"), Suru (0' 45"), Jaloviina (kolme kertaa, yht. 1' 40"), Joki (1' 09"), Kottaraisen tarina (2' 19") ja Koski (3' 23") on julkaistu Fennada-Filmin mainos-cd:llä Kuningasjätkä / A Summer by the River - Vesa Mäkisen elokuvamusiikkia, FFL [1998]. Heimo Kärnä laulaa Fred Markushin säveltämää, Erkki Tiesmaan suomeksi sanoittamaa laulua Ali-Baba / Eldankajärven jää (off), 0' 05", ja Jorma Ruokolainen kansanlaulua Älä ystävä armas luule (off), 0' 10". Peter Franzén laulaa kansansävelmää Koska meitä käsketään (100 %), 0' 20". Lopputeksteissä mainitun Tekomiehet-lauluyhteen laulamaa musiikkia ei käytetty lopullisessa elokuvassa. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Tuija Rytkönen, Asko Gren, Minna Keränen, Enon kunta, Ilomantsin kunta, Juha Laitila Oy, Valio Oy, Helma Oy, Vaasan mylly, Savo-Set Oy, Pro Center, Postimuseo, Pamilo Oy, Alkon myymälämuseo, Lasten Päivän Säätiö, Maritim Oy, Canon Oy, Enso, Duracell Finland Oy, Tele matkapuhelinpalvelut |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|