Lovemilla
Finna-arvio
Lovemilla
Teemu Nikin ohjaama ja yhdessä Jani Pösön kanssa käsikirjoittama komedia Lovemilla (2015) perustuu Yle Areenassa ja Yle TV2:ssa esitettyyn netti- ja TV-sarjaan #lovemilla. ”Genre-anarkistinen” elokuva kertoo rakkaudesta, roboteista ja bodaamisesta. Nuoripari Milla (Milka Suonpää) ja Aimo (Joel Hirvonen) asuvat yhdessä Millan alkoholisoituneiden zombie-vanhempien (Mari Rantasila, Matti Onnismaa) luona. Nuoret onnistuvat toteuttamaan haaveensa omasta kodista, mutta se tuo muutoksen myös heidän suhteeseensa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
29.7. - 5.9.2014 (29 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
”Nuorten tv-sarjasta ja netti-ilmiöstä reviiriään valkokankaalle laajentanut Lovemilla on katsomiskokemuksena hämmentävä. Kaikki palaset eivät loksahda paikoilleen, mutta asiaa ja asennetta löytyy”, Anssi Juntto (Kaleva 6.2.2015) arvioi. ”Järin yhtenäiseksi kokonaisuutta ei voi sanoa. Yliampuvakin se on. Samoin budjetin rajallisuus näkyy. Kaiken sekasorron keskellä kuitenkin puidaan asioita, jotka ovat ajankohtaisia etenkin nuorille. Vieläpä kohderyhmän omalla kielellä.” Tuomas Riskalan (Iltalehti 6.2.2015) sanoin ”Lovemilla on genresmoothie, johon on heitetty mukaan kaikki tekijöiden tykkäykset sekä nuoruuden suosikkileffat ja niihin viittaukset. Annoksessa on paljon makua ja yllättävyyttä, mutta lopulta siitä jää ähky ja turvotus. [- -] Kun kaikki on sallittua, harvoin mikään tuntuu miltään. Lajityyppi-smashupin tekeminen on ollut varmasti hauskaa, mutta sen läpikatselu tuntuu työläältä. Lovemilla toimiikin paremmin nettiin ja telkkuun sovitettuina lyhyinä annoksina kuin lähes 100-minuuttisena elokuvana. Kiitosta ansaitsee kuitenkin ohjaaja Teemu Nikin ja tuottaja Jani Pösön vilpitön halu tehdä jotain suomalaisesta elokuvasta täysin poikkeavaa ja virkistävän pähkähullua.” ”Lovemilla ponnistaa tutuista hahmoista ja tilanteista, joista eniten saanevat irti sarjan fanit”, arveli Päivi Valotie (Turun Sanomat 6.2.2015). ”Muille elokuva näyttäytyy helposti hajanaisena kohelluksena, jossa on liikaa sivuhenkilöitä, vähän kantavaa tarinaa ja itsetarkoituksellisen paljon leikittelyä lajityypeillä ja populaarikulttuuriviittauksilla.” Myös Valotie kiitti Lovemillaa rohkeasta omintakeisuudesta. ”Elokuva ei yritä olla uskottava eikä turhan vakavasti otettava, vaikka se vakavia asioita pohjimmiltaan käsitteleekin. Lovemilla on reilusti överiksi vedettyä komediaa, joka ei sorru saarnaamaan nuorelle yleisölleen.” Vaikka Lovemilla muistutti sekametelisoppaa, Jussi U. Pellonpää (Forssan Lehti 7.2.2015) antoi hänkin tekijöille pisteet rohkeudesta. ”Anarkistinen tekemisen mentaliteetti tuottaa kuitenkin siinä määrin osumia, että vauhdikasta genresekoitusta katselee mielenkiinnolla loppuun saakka. Vaikka meininki onkin hauskasti vinossa, ollakseen olomuodoltaan oikeasti erikoinen, vedot olisi voinut viedä vieläkin pidemmälle yli. [- -] Kokeellista ja rajoja rikkovaa monsterimuhennosta on taatusti ollut hauska valmistaa, mutta sisäpiirin (tai ikähaarukan) ulkopuolelta tulevalle katsojalle kattaus laittaa makeat ja suolaiset niin sekaisin, ettei mikään ainesosa erotu tarpeeksi edukseen.” Neljä tähteä antaneeseen Jussi Virratvuoreen (Karjalainen 6.2.2015) Lovemillan genrehulluttelu osui ja upposi. ”Se, mitä Lovemilla valkokankaalla esittää, on ennenäkemätöntä kotimaista elokuvaa. Tarinankerronnan taituruus, juoneen upotettu ihmisyys, henkilöhahmojen aimous ja aitous, lämminhenkisyys ja vilpittömyys vetoavat jopa keski-ikäiseen ja yltiökriittiseen kyynikkosetään. Lisäsuitsutusta elokuva saa ohjauksesta, lavastuksesta ja elämänmakuisesta roolituksestaan. [- -] Lapsuuden ja nuoruuden ristiriitaisissa tunteissa ja ajatuksissa eläville Lovemilla suo naurua, lohtua, vapautumisen kokemuksia, vertaistukea. Se, mistä ei kotona, koulussa ja kaveriporukoissakaan voi välttämättä puhua, saattaa suhteutua ja avautua Lovemillan katsomiskokemuksen kautta.” |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja-leikkaaja-tuottaja Teemu Nikki (s. 1975) on tunnettu mainoksista ja musiikkivideoista, joita hän on tehnyt mm. YUP:lle, Hybrid Childrenille, Ismo Alanko Säätiölle, Pauli Hanhiniemen Perunateatterille, Francinelle, Kemopetrolille ja The 69 Eyes -yhtyeelle. Uransa alussa Nikki toimi myös kamera-assistenttina ja valomiehenä, myöhemmin vakituisena ohjaajana mainostuotantoyhtiössä. Nikki on saanut mm. Kultainen muuvi -palkinnon vuonna 2000 ja Kettupäivien paras fiktio -palkinnon vuonna 2005. Nikin ensimmäisiin lyhytelokuviin kuuluvat mm. Kissanpäivät (1996), Menestyjä (2005), Bad Stuff (2006), finns drink the most coffee in the world (2006), Kaveri (2007), Perintö (2008), Äiti ei enää keilaa (2009), Hyvä päivä (2010) ja Kalajuttu (2011). Nikin myöhempiä lyhytelokuvia ovat mm. Komero (2012), Metsämiehen laulu (2012), Verhon takaa (2013) ja Tissit (2014). Ensimmäisen pitkän näytelmäelokuvansa, komedian 3Simoa (2012) Nikki kirjoitti yhdessä tuottaja Jani Pösön kanssa. Elokuvan tuotti Nikin vuonna 2006 toiminimenä perustama ja vuonna 2009 kaupparekisteriin viety tuotantoyhtiö It’s Alive Productions Oy. Nikin ja Pösön seuraavan pitkän näytelmäelokuvan taustalla oli nuorisosarja #lovemilla (2013-14). Lovemilla debytoi alunperin Yleisradion Summeri-nuorten televisio-ohjelmassa kesällä 2013. Yle Nuoret tilasi Nikiltä ja tuottaja-käsikirjoittaja Jani Pösöltä muutaman minuutin mittaisista jaksoista koostuvan nuortensarjan, joka käsittelisi vaikeita aiheita huumorin kautta. Sarjan pääalusta oli Yle Areena, mutta jaksoja esitettiin myös TV2:ssa. Mukaan liitettiin myös sosiaalinen media. Interaktiivisen sarjan fanit pääsivät seuraamaan päähenkilön elämää mm. facebookin kautta. Kolmen tuotantokauden aikana jaksoja syntyi yhteensä 70. #lovemilla kahmaisi ulkomaisia ja kotimaisia palkintoja mm. parhaan lasten- ja nuortenohjelman Kultaisen Venlan 2013 ja 2014. Sarja äänestettiin Euroopan Yleisradioliiton EBU:n Eurovision Creative Days -tapahtumassa vuoden 2014 parhaaksi eurooppalaiseksi draamasarjaksi. Vaikka sarjan tarinassa oli nuoret päähenkilöt, tekijät eivät halunneet suunnata sitä pelkästään nuorille. Nikki kertoi sarjan ja elokuvaversion periaatteista Kalevan haastattelussa 4.2.2015: "Siinä käsitellään universaaleja asioita, kuten rakkautta, parisuhdetta, suvaitsevaisuutta ja epävarmuutta. Saattaa olla, että ne ovat ajankohtaisempia nuorille, mutta myös aikuiset ovat käyneet niitä joskus läpi - tai käyvät uudestaan. Parisuhdeongelmiahan on varmasti maailman loppuun asti." Nikki havainnollisti Turun Sanomissa 6.2.2015: "Minä täytän kohta 40 ja mietin edelleen omaa suhdettani ympäristöön. Epävarmuus, vieraantunut olo ja perimmäiset tunteet ovat pysyneet samoina." Näytelmäelokuvan Lovemilla (2015) tarinan kirjoittivat Pösö ja Nikki. Sarjan tapaan elokuva sijoittuu kuvitteelliseen pieneen suomalaiseen Tuppukylän pikkukaupunkiin. Tarinassa Milla (Milka Suonpää) ja Aimo (Joel Hirvonen) haluavat muuttaa pois Millan ryyppäävien zombie-vanhempien (Matti Onnismaa ja Mari Rantasila) luota. Aimo tulee hankkineeksi yhteisillä rahoilla itselleen robotti-jäsenet ja metallisen sydämen. Elokuvan pääosassa oli 19-vuotias Milka Suonpää, joka oli jo parin vuoden ajan loistanut tv-sarjan tähtenä. Hän päätyi aikoinaan sarjaan Helsingin Kallion ilmaisutaidon lukion ja koekuvausten kautta. Aamulehdessä 5.2.2015 Suonpää kuvailee, että Milla Mäntysessä on paljon häntä itseään: "Sanoisin, että 70-80 prosenttia on minua. Milla on karrikoitu minä." Ämpäriä näyttelevä Teemu Nieminen ja Aimon roolin vetävä Joel Hirvonen kävivät Milkan kanssa samaa koulua. Aamulehden 5.2.2015 haastattelussa Nikki kertoi halunneensa tehdä suomalaisen englanninkielisen splatterelokuvan. Play God -elokuva ei kuitenkaan valmistunut. Aiheesta syntyi kuitenkin dokumenttielokuva Play God (2010), jossa koko katastrofi käytiin läpi. Ideoitaan Play Godiin Nikki siirsi Lovemillan elokuvaan. Mukana olivat avaruusolento, riivattu vauva ja sarjassakin jatkuvasti toistuneet roiskuvat eritteet. Tehostevelhona oli Ari Arvola, joka teki suihkuavat oksennukset ja valuvat norovirusripulit. Scifille ja muille genreille irvaillaan Nikin mukaan suurella rakkaudella. Elokuvaversion tehosteet ovat kotikutoisia: ”Budjettiin nähden elokuvassa on tosiaan hirveästi tehosteita ja rekvisiittaa. Millassa voimme tehdä mitä vain ja se on vapauttavaa”, Pösö kertoi Helsingin Sanomissa 9.2.2015. Keskisuomalaisen haastattelussa 28.1.2015 Suonpää kertoi, että yksi hänen sormistaan tarttui vastanäyttelijän robottipukuun ja murtui. Elokuvassa yhdistellään vapaasti eri tyylisuuntia. Scifistä siirrytään musikaalin kautta romantiikkaan. Elokuvan huumori on välillä hyvin mustaa. Tekijät itse kutsuvat suhdettaan eri genreihin "genreanarkiaksi". Teemu Nikin mukaan elokuvassa on lukuisia viittauksia leffadiggarilta leffadiggareille. Vaikutteita tekijät kertovat noukkineensa Monty Pythoneilta sekä Hei me lennetään ja Mies ja alaston ase -leffoista. Mukana on viittauksia RoboCop-, Indiana Jones - ja Paluu tulevaisuuteen -elokuviin. Aamulehdessä 5.2.2015 Pösö tunnusti lopullisesta leikkausversiosta löytyvän viittauksia noin 15 elokuvaan. Elokuva kuvattiin 29 kuvauspäivässä Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa heinäkuun lopun ja syyskuun alun 2014 välisenä aikana. Järjestäjä Ville Toivasen ja tuottaja Jani Pösön haastattelujen 22.2.2021 mukaan kamerakalustona oli Arri Alexa -digikamera. Elokuvan alussa Milla ja Aimo muuttavat omaan asuntoon, karseaan läävään. Jakomäkeläisillä kerrostaloilla oli purkutuomio. Kuvausten jälkeen kuvauspaikkana käytetty kerrostalo räjäytettiin taivaan tuuliin joulukuussa 2014. Elokuvan soundtrack-musiikin sävelsi Janne Huttunen. Sen soitti Bratislavan sinfoniaorkesteri. Elokuvan musiikkivideoksi Nikki ohjasi, kuvasi ja leikkasi Idols-laulukilpailusta julkisuuteen ponkaisseen Pete Parkkosen esittämän kappaleen Maailma mua vastaan (2015). Osaa laulusta käytettiin Lovemillan lopputekstimusiikkina. Musiikkivideolla hyödynnettiin myös elokuvan Lovemilla kuvamateriaalia. Videolla Parkkonen ottelee mm. elokuvasta tutun pandan kanssa tarinan Jukka Kasvin liiketiloissa. Warner Music Finlandin kanssa tuotettu single julkaistiin musiikkivideon ohella sähköisenä versiona. Elokuva sai teatteriensi-iltansa 6.2.2015. Tekijöiden pettymykseksi se keräsi teatterikierroksellaan vain 3 160 katsojaa. Elokuva herätti kiinnostusta kuitenkin ulkomailla. Jani Pösön puhelinhaastattelun 22.2.2021 mukaan sitä on esitetty mm. Japanissa, Kolumbiassa se on saanut teatterilevityksen. Elokuva palkittiin sekä kotimaassa että ulkomailla. Salla Yli-Luopa sai Jussi-palkinnon parhaasta maskeeraussuunnittelusta. Nikki ja Pösö palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta Espanjan FANT - Bilbao Fantasy Film Festivalilla. Itse elokuva sai tuomariston kunniamaininnan Espanjan Sitges Film Festivalin Noves Visions -sarjassa Elokuvan dvd-julkaisu sisältää lisämateriaaleina poistettuja kohtauksia ja mokia. Nikki ja Pösö valmistivat seuraavaksi komediallisen, elokuvan tekoa käsittelevän lyhytelokuvan Halko (2016). Heidän seuraavana pitkänä näytelmäelokuvanaan toteutui palkittu Armomurhaaja (2017). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2021 |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
Homppelipeli Esittäjät Milka Suonpää, Joel Hirvonen, Teemu Nieminen, Pauliina Suominen, Miina Penttinen Säv. Janne Huttunen San. Teemu Nikki, Jani Pösö Sov. Janne Huttunen, Jussi Lampela Maailma mua vastaan Esittäjä Pete Parkkonen Säv. & san. Pete Parkkonen, Janne Huttunen, Lasse Kurki Sov. Janne Huttunen, Jussi Lampela Äänitys Tommi Vainikainen, Janne Huttunen / Sonic Pump Studios Miksaus Miikka Huttunen / Sonic Pump Studios Pro Tools editointi Miiro Varjus Orkesteri BSO / David Hernando Rico Kustantaja HMC Publishing Copyright Warner Music Finland Kuka pysäyttäisi kellot? Säv. Jussu Pöyhönen, Jay Havanna, Kar Hurri San. Jussu Pöyhönen |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Riikka Takila, Tommi Hakko, Hyppe Salmi, Riikka Kurki, Teemu Savolainen, Mari Vaalasranta, Maria Ylätupa, Veijo Kare, Petri Jokiranta, Jussu Pöyhönen, Pekka Hakala, Anders Helle, Petri Falkenberg, Markus Virpiö, Chrzu, Jojo Uimonen<br /><br />Ann-Mari Leinonen / Nurmileipä, Astra Wines, Dr. Hauschka, Fenno Optiikka Kamppi, Janne Paaso / Etelä-Suomen Julkisivupalvelu, Jussi Kinnari / Oy Matkahuolto Ab, Lastentarvikeliike Oy, Lea Rantala & Thomas Aschan / The Gallows Bird, Matti Heiskanen / Cityvarasto Oy, MAKIA, Metro, Metropolia AMK / Apuvälinetekniikka, Päivi ja Matti-Pekka Allonen, Pekka Mäki / Ringside Gym, Pekka Tuohiluoma, Petri Palo / Heka Jakomäki Oy, Ravintola Kääntöpöytä / Dodo ry, Risto Saastamoinen / Ravintola Palema, Suomen ortotiikka ja protetiikka Oy, Volcom, YleX <br /><br />Matiasta muistaen |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|