Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Mina Laamo (s. 1978) on valmistunut maisteriksi Aalto-yliopiston dokumentaarisen elokuvan koulutusohjelmasta keväällä 2015. Hän oli vuonna 2012 suorittanut Helsingin yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon pääaineinaan yleinen kirjallisuustiede ja sukupuolen tutkimus. Jo korkeakouluaikansa alkuvuosina hän oli tuottajana mm. elokuvissa Jumalan palvelus (2002), Mieli ja uni (2002), Albert Edefelt - Taiteilija ja maailmankansalainen Suomen kulttuurin murroksessa (2004). Elokuvassa Parinvaihto (2004) hän toimi lisäksi käsikirjoittajana. Hän aloitti uransa nimellä Minna Laamo.

Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut Katja Lautamatin kanssa lyhyen dokumenttielokuvan Tuholaiset (2007). Laamo on vuodesta 2008 toiminut tuottajana ja tuotantopäällikkönä elokuvissa kuten Ikuisesti sinun (2011) ja Kerjäläiselokuva (2011).

Ensimmäisenä pitkänä, teatterilevityksen saaneena dokumenttielokuvanaan Laamo käsikirjoitti ja ohjasi elokuvan Matka minuksi (2015). Elokuvaa tehtiin työnimellä "Toinen maailma". Sitä kehiteltiin European Documentary Networkin (EDN) Twelve for the Future 2012 -ohjelmassa. Elokuvan tuotti tuotantoyhtiö Avanton Productions Oy. Yhtiö kertoo verkkosivuillaan tuottavansa "luovia dokumenttielokuvia, jotka tarkastelevat ihmisenä olemista ja maailmaa ympärillämme persoonallisella ja herkällä otteella."

Mina Laamo kertoi Film-o-holicin verkkohaastattelussa 24.4.2015: "Elokuva sai alkunsa, kun tein ennakkotutkimusta toiseen dokumenttielokuvaan. Aloin lukea nuorten naisten blogeja, ja aika nopeasti alkoi tuntua, että ne jakaantuivat pääosin kolmeen ryhmään: syömishäiriö-, masennus- ja muotiblogeihin. Mietin, millaisen kuvan blogit antavat ajastamme ja yhteiskunnastamme: kuva ei ole ruusuinen. Tuntuu, ettei nuorten naisten pahalle ololle ole tilaa. Sitä ei hyväksytä, eikä sitä saa ilmaista. Pitäisi olla hissukseen ja näyttää siltä, että hyvin menee. Pahoinvoinnin kanavoiminen itsensä kaltoin kohteluun ja vahingoittamiseen on ominaista erityisesti tytöille. Yksi tavoista on syömishäiriö."

Dokumentti seuraa seuraa kolmea naista: Elliä, Lauraa ja Juuliaa, joita yhdistävät omasta elämästä kertovat blogit sekä kamppailu itsensä kanssa. Yksi on koukussa terveelliseen syömiseen ja kammoaa epäterveellisyyttä, yksi toipuu anoreksiasta, yksi on koukussa vaatteisiin. Heitä yhdistää blogin pitämisen ohella kamppailu itsensä ja maailman odotusten kanssa. Naisten haasteena onkin epätäydellisyyden hyväksyminen.

Laamo löysi dokumenttinsa päähenkilöt heidän blogiensa avulla. Niiden perusteella hän Vasabladetin 24.4.2015 mukaan tiesi heti, keitä haluaa dokumenttiinsa päähenkilöiksi. He määrittivät kuitenkin tarkoin Laamolle, mitä asioita dokumentissa sai tuoda esiin. Se tehtiin heidän ehdoillaan ja heillä oli mahdollisuus vaikuttaa dokumentin sisältöön. Vaikka dokumentti kertoo tytöistä, saavat myös pojat samastumispintaa siitä.

Naisten blogit edustivat kolmea teemaa: masennusta, anoreksian ihannointia ja muotia. Lapin Kansan 5.3.2015 haastattelun mukaan Laamo aloitti tutustumisen naisten kanssa tunnustellen, nauhurin avulla. Ohjaaja ei myöskään tyrkyttänyt ratkaisuja kuvattavien elämään, vaan ystävystyi heidän kanssaan. Elokuvan kuvaukset kestivät kaksi vuotta.

Film-o-holicin ja Yle Puheen (22.1.2015) haastatteluissa Laamo kertoi: "Minulle oli tärkeää, että teen elokuvaa heidän kanssaan, en pelkästään heistä. Että he kokivat elokuvan sisällön ja sanoman tärkeäksi. Elokuvan tekeminen kestää usein vuosia ja siitä tulee julkinen. Se täytyy aina ottaa huomioon." Hän jatkoi: "Minulta kysytään yhä uudelleen, miten pääsin heidän lähelleen, mutta pidän jo kysymyksen asettelua ongelmallisena ja manipulatiivisena. Sanoisin mieluummin niin, että minulle on tärkeää vastavuoroisuus. Teimme elokuvaa yhdessä ja kuljimme toistemme rinnalla. Juttelimme paljon, he tiesivät mitä kuvataan ja miksi. Elokuvassa on myös kohtauksia ja kuvia, jotka ovat heidän ehdottamiaan. Yritin myös pitää tekoprosessia mahdollisimman auki koko ajan. Niin, että asiat saavat olla kesken, elää ja muuttua. Ehkä se on edesauttanut sitä, että moni on kokenut, että elokuva tulee lähelle päähenkilöitään. Toisaalta kenenkään elämää ei voi kertoa yhdessä elokuvassa, joten tietysti se on kuvaus yhdestä ajanjaksosta ja palasista elämää siltä ajalta."

Yle Puheen haastattelussa 22.1.2015 Laamo paljasti työskentelytavoistaan: "Teen elokuvia aika pienesti. Kuvaajalla on kamera ja valoja mukana. Äänityksen hoidan itse. Kun luottamus kuvattavien kanssa on luotu, syntyy illuusio ikään kuin meitä ei olisi paikan päällä. Sama illuusio syntyy, kun katsoo teatterissa elokuvaa. Vain se, mitä tilanteessa tapahtuu, on tärkeää. Näytän vain rajatun osan päähenkilöistä ja heidän elämästään."

Laamo nosti dokumentissaan esiin nuorten naisten pahoinvoinnin, joka tuntuu olevan tabu, toisin kuin nuorten miesten ongelmat. Tutkimuksissa on havaittu, että jopa neljännes naisista kärsii syömishäiriöistä elämänsä aikana ja monet päätyvät ongelmissaan itsemurhaan. Nuorten naisten itsemurhien määrä on Vasabladetin 24.4.2015 mukaan jopa kasvussa, vaikka itsemurhien määrä Suomessa muuten on laskenut. Laamo määritteli Metro Weekendissä 24.4.2015: "Nuorilla naisilla pahoinvointi kääntyy usein itseä kohti, jolloin se jää helpommin piiloon jopa lähipiiriltä. Yhteiskunnassa on myös edelleen sellaista ilmapiiriä, että nuorten naisten tulee pärjätä ja olla hissukseen. Ehkä käyttävät blogeja paljon juuri sen takia, että ne ovat väylä tuoda itseään kokonaisemmin ja rehellisemmin kuin muuten." Laamon mielestä nuorten naisten pahoinvoinnista pitäisi puhua enemmän ja ihmisten tulisi nähdä paremmin syömishäiriöiden taudinkuvan taakse.

Lapin Kansan haastattelun 5.3.2015 mukaan dokumentin tekeminen paljasti Laamolle myös, miten vaikeaa mielenterveysongelmiin on saada hoitoa. "Eivät nuoret syrjäydy. Tämä yhteiskunta syrjäyttää heidät", hän kiteyttää.

Elokuvaa kuvattiin päähenkilöiden elinympäristöissä. Ellin jaksot sijoittuivat Joensuuhun ja Lieksan Kolille, Lauran Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle ja Juulian jaksot Kajaaniin ja Helsingin vierailuihin.

Mina Laamon puhelinhaastattelun ja sähköpostikirjeen 25.1.2021 mukaan elokuvan kuvaukset suoritettiin useassa osassa välillä elokuu 2012 - helmikuu 2014. Ensimmäisiä voice over-haastatteluja Laamo teki ilman kameraa jo tammikuussa 2012. Kuvauspäiviä kertyi yhteensä noin 23. Kuvaukset digikameralla aloitti Tuomo Hutri, mutta noin puolivälissä kuvaajaksi vaihtui Päivi Kettunen.

Originaalimusiikin valmisti elokuvaa varten Frid & Frid eli ruotsalaiset veljekset Pär ja Karl Frid.

Matka minuksi sai ensiesityksensä syksyllä 2014 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Varsinainen teatteriensi-iltakierros alkoi 24.4.2015. Ensimmäisen televisioesityksensä elokuva sai TV1:ssä marraskuussa 2015.

Elokuvasta valmistettiin myös lyhennetty 52-minuuttinen versio, jota on esitetty Arte-televisiokanavilla Saksassa, Ranskassa ja muualla Keski-Euroopassa kesällä 2015.

Elokuvalle myönnettiin 20 000 euroa laatutukea.

Elokuvan dvd-julkaisussa ei ole lisämateriaaleja.

Mina Laamon ja Pia Andellin dokumentaarinen installaatio Four Trick Pony esitettiin Turun Taidemuseossa vuodenvaihteessa 2020-21. Monikanavainen videoinstallaatio on poeettinen tutkielma elämän kertomuksellisuuden harhaanjohtavuudesta.

Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2021