Kalevala – Uusi aika
Kalevala (alkutekstinimi)
Kalevala – den nya tiden (ruotsinkielinen nimi)
Finna-arvio
Kalevala – Uusi aika
Jari Halosen ohjaama fantasia Kaleva – Uusi aika (2013) sijoittuu muinaiseen Kalevalaan ja moderniin Suomeen. Kalevalassa Väinämöinen (Ari Vakkilainen) joukkoineen puolustaa ihmekone Sampoa Pohjolan Louhen (Tanjalotta Räikkä) ja Viikingin (Konsta Mäkelä) hyökkäystä vastaan. Nyky-Suomessa kansainvälinen suuryritys on puheenjohtajan Kurt Dudlerin (Konsta Mäkelä) johdolla tuomassa markkinoille suoraan ihmismieleen vaikuttavan virtuaalipalvelun, jota uusi toimitusjohtaja Sampo Väinölä (Tommi Eronen) vastustaa. Kun Sampon isä Väinö (Ari Vakkilainen) saattaa poikansa tietoiseksi ammoisista voimista, poika ymmärtää olevansa mukana ikiaikaisessa Kalevalan ja Pohjolan välisessä taistelussa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Väinö Åberg, Henri Vanhanen, Eemil Saarela, Lauri Vaasvainio, Seppä Tervarauta, Pentti Bruun, Ilmari Kohonen, Jari Tontti, Valto Balzar, Sue Salminen, Timo Mäkynen, Niina Vitikainen, Jukka Halonen, Hari Henry Paattimäki, Juha Ahonen, Aila Mäki-Kihniä, Olli Klemola, Carita Rantala, Kauno Mannonen, Veikko Lehtinen, Timo Hallenberg, Sirpa Kaivola, Henna Huuskonen, Raili Vilenius, Niina Saarinen, Anne Vienola, Kari Kallatsa, Laura Sevä, Esko Olenius, Sari Teräväinen, Eero Nokkala, Arto Mustajärvi, Jaakko Arminen, Riina Helovuo, Mika Pihlajamäki, Ari Laakso, Kirsi Pyykkönen, Tapio Manninen, Jyrki Hietala, Evianna Lehtipuu, Sirkku Mehtola, Matti Mehtola, Väinö Mehtola, Vella Mehtola, Vilja Mehtola, Matti Ollikainen, Esa Ollikainen, Jussi Salminen, Mika Andersin, Merja Tuuli Matikainen, Alex Anttila, Marika Sampio-Utriainen, Aaron Blasniasis, Reijo Erkki Valkeakoski, Anneli Halkola, Janne Vuonnelsalo, Benjamin Bruun, Camilla Bruun, Dorota Cozdecka, Ville Huhta, Regassa Birri, Veikko Pulli, Melina Farzanekari, Juha Askola, Jasmiina Heikkilä, Leila Räikköläinen, Juuso Heikkilä, Veikko Sulkio, Ari-Matti Heikkilä, Mia Antonen, Ritva Leinonen, Santeri Leinonen, Viljami Leinonen, Heidi Jokinen, Jouko Tuori, Jouni Saarinen, Katja Loikala, Anne Pöyhönen, Jon Tolkkila, Sari-Maarit Manni, Pekka Palander, Helinä Välimäki-Lindström, Petri Levonen, Pirkko Sahlberg-Vainio, Ville Kettunen, Taru Valkama-Justander, Jere Kolehmainen, Hanna Liisa Pöyhönen, Suvi Pirinen, Veli-Heikki Uusitupa, Elina Salmi, Sanna Saarela, Kaija Kähäri, Tuisku Puhakka, Pirkko Saarni, Reijo Sahlberg, Henni Hannonen, Marja Ylhäinen, Risto Ylhäinen, Annika Himsaari, Mikko Liesjärvi, Elsa Tuominen, Marja Oja, Anja Valonen, Heli Puputti, Seija Saksman, Joni Erikson, Kaija Laitu, Joonas Järvenpää, Elvi Backstrom, Ilkka Rintanen, Anne Helenius, Jenni Aronen, Irma Ojala, Juuso Grönberg, Leila Manneri, Verner Lilja, Ritva Jokinen, Niina Ranta, Antti Jokinen, Tulia Paulanto, Sirkku Lempinen, Meiju Lampinen, Pirkko Noeskoski, Ida Heimonen, Kaarina Etelämäki, Dianna Madisson, Petra Savolainen, Pasi Kuivalainen, Hanna Haapala, Marjaana Forssel, Sanni Rosenblad, Salla Liukkonen, David Larsen, Benjamin Larsen, Kim Quilacio, Ndongala Da Silva, Sami Helminen, Reijo Rantakari, Satu Runne, Matti Laukkonen, Leena Rosen, Ritva Rantakari, Martta Halonen, Veikko Martiskainen, Riitta Liisa Martiskainen, Riitta Kolehmainen, Erkki Kolehmainen, Lea Hirvasniemi-Haverinen, Ulla Listovaara, Sompratthana Helminen, Johannes Heikkilä, Arja Heikkilä, Markus Heikkilä, Sanni Koistinen, Kata Tutti, Taina Ahomaa, Sanna Elomaa, Sini Järvinen, Katri Erkamo, Ritva Aho ,
Väinö Åberg, Henri Vanhanen, Eemil Saarela, Lauri Vaasvainio, Seppä Tervarauta, Pentti Bruun, Ilmari Kohonen, Jari Tontti, Valto Balzar, Sue Salminen, Timo Mäkynen, Niina Vitikainen, Jukka Halonen, Hari Henry Paattimäki, Juha Ahonen, Aila Mäki-Kihniä, Olli Klemola, Carita Rantala, Kauno Mannonen, Veikko Lehtinen, Timo Hallenberg, Sirpa Kaivola, Henna Huuskonen, Raili Vilenius, Niina Saarinen, Anne Vienola, Kari Kallatsa, Laura Sevä, Esko Olenius, Sari Teräväinen, Eero Nokkala, Arto Mustajärvi, Jaakko Arminen, Riina Helovuo, Mika Pihlajamäki, Ari Laakso, Kirsi Pyykkönen, Tapio Manninen, Jyrki Hietala, Evianna Lehtipuu, Sirkku Mehtola, Matti Mehtola, Väinö Mehtola, Vella Mehtola, Vilja Mehtola, Matti Ollikainen, Esa Ollikainen, Jussi Salminen, Mika Andersin, Merja Tuuli Matikainen, Alex Anttila, Marika Sampio-Utriainen, Aaron Blasniasis, Reijo Erkki Valkeakoski, Anneli Halkola, Janne Vuonnelsalo, Benjamin Bruun, Camilla Bruun, Dorota Cozdecka, Ville Huhta, Regassa Birri, Veikko Pulli, Melina Farzanekari, Juha Askola, Jasmiina Heikkilä, Leila Räikköläinen, Juuso Heikkilä, Veikko Sulkio, Ari-Matti Heikkilä, Mia Antonen, Ritva Leinonen, Santeri Leinonen, Viljami Leinonen, Heidi Jokinen, Jouko Tuori, Jouni Saarinen, Katja Loikala, Anne Pöyhönen, Jon Tolkkila, Sari-Maarit Manni, Pekka Palander, Helinä Välimäki-Lindström, Petri Levonen, Pirkko Sahlberg-Vainio, Ville Kettunen, Taru Valkama-Justander, Jere Kolehmainen, Hanna Liisa Pöyhönen, Suvi Pirinen, Veli-Heikki Uusitupa, Elina Salmi, Sanna Saarela, Kaija Kähäri, Tuisku Puhakka, Pirkko Saarni, Reijo Sahlberg, Henni Hannonen, Marja Ylhäinen, Risto Ylhäinen, Annika Himsaari, Mikko Liesjärvi, Elsa Tuominen, Marja Oja, Anja Valonen, Heli Puputti, Seija Saksman, Joni Erikson, Kaija Laitu, Joonas Järvenpää, Elvi Backstrom, Ilkka Rintanen, Anne Helenius, Jenni Aronen, Irma Ojala, Juuso Grönberg, Leila Manneri, Verner Lilja, Ritva Jokinen, Niina Ranta, Antti Jokinen, Tulia Paulanto, Sirkku Lempinen, Meiju Lampinen, Pirkko Noeskoski, Ida Heimonen, Kaarina Etelämäki, Dianna Madisson, Petra Savolainen, Pasi Kuivalainen, Hanna Haapala, Marjaana Forssel, Sanni Rosenblad, Salla Liukkonen, David Larsen, Benjamin Larsen, Kim Quilacio, Ndongala Da Silva, Sami Helminen, Reijo Rantakari, Satu Runne, Matti Laukkonen, Leena Rosen, Ritva Rantakari, Martta Halonen, Veikko Martiskainen, Riitta Liisa Martiskainen, Riitta Kolehmainen, Erkki Kolehmainen, Lea Hirvasniemi-Haverinen, Ulla Listovaara, Sompratthana Helminen, Johannes Heikkilä, Arja Heikkilä, Markus Heikkilä, Sanni Koistinen, Kata Tutti, Taina Ahomaa, Sanna Elomaa, Sini Järvinen, Katri Erkamo, Ritva AhoHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Lavastusryhmä: Halonen, Kettunen, Thiel, Halmela, Åberg, Saarela, Vanhatalo.<br />Avustajat: Seppä Tervarauta, Tarja Hägg, Naakka, Huttunen, Serala, Majala, Loiri.
Lavastusryhmä: Halonen, Kettunen, Thiel, Halmela, Åberg, Saarela, Vanhatalo.<br />Avustajat: Seppä Tervarauta, Tarja Hägg, Naakka, Huttunen, Serala, Majala, Loiri.Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Kesäkuu - elokuu 2008 (noin 30 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
”Kalevala – Uusi aika on ohjaaja Jari Halosen runsaudensarvi, johon kannattaa suhtautua avoimin mielin”, kehotti Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 15.11.2013), joka ennusti elokuvan sekä jakavan mielipiteet että herättävän ristiriitoja ja hämmennystä. ”Se on tiukasti ohjaajansa näköinen, hämmentävä keitos, joka muistuttaa new age -luentoa. Spiritualistis-psykologiset väittämät ovat haltioituneita, moneen suuntaan avautuvia. [- -] Halonen on kuitenkin tinkimätön persoonallisuus, shamaanien sukua, joka tekee tiukasti omanlaistaan elokuvaa. Tällaista elokuvaa ei kukaan muu todellakaan tee.” ”Aleksis Kiven elämä -elokuvan tavoin Kalevala – Uusi aika on puheenvuoro suomalaisen identiteetin puolesta”, Kaisa Hiltunen (Keskisuomalainen 15.11.2013) vertasi. ”Uusi elokuva on vielä selvemmin Halosen ajatusten julistusta, mikä vie vaikuttavuutta elokuvalta, jonka pitäisi toimia ilman päälle liimattua selittämistä.” Hiltusen mielestä tasapainottomat henkilöhahmot ja niiden vereslihaiset tulkinnat ehkäisivät katsojan myötätuntoa henkilöitä kohtaan. ”Eläytymistä vaikeuttaa myös yhteiskunnallisen kontekstin uupuminen, minkä johdosta tarina jää leijumaan. Tätä perustellaan todennäköisesti tapahtumien symbolisella luonteella. On selvää, että elokuvan taustalla on enemmän ajatuksia kuin elokuvalla kyetään, tai halutaan, katsojalle välittää. Halosen mielipide nykyajasta käy tosin selvästi ilmi satiirisesta otteesta.” Kari Salminen (Aamulehti Valo-liite 46/2013) antoi pelkästä asenteesta neljä tähteä. ”Kukaan ei tee ajatuksellisesti niin isoja elokuvia kuin Halonen. On helppo nauraa nykyajan ja Kalevalan kankaiden muinaisuuden välillä Turkka-horkassa vuorosanojaan pärskiviä näyttelijöitä ja elokuvan spirituaalista sanomaa. [- -] Kyllä, tämä on hölmöä henkistä kansallisuusuhoa, mutta se on myös ylevää taidetta ja uhrimielistä altistumista pilkalle.” Tuomas Riskala (Iltalehti 15.11.2013) piti elokuvaa kunnianhimoisena epäonnistumisena, joka jäi kauas ohjaajansa parhaista töistä. ”Halosen visio kansalliseepoksesta ja muinaisesta suomalaisuudesta on šamanistinen fantasiadraama, joka tuskin avautuu muille kuin tekijälle ja hänen opetuslapsilleen. Avantgarde-teatterilta näyttävä elokuva toimii pätkittäin, mutta ei kahta tuntia. Kerronta on osin käsittämätöntä tajunnanvirtaa, joka kielii, että Halonen on uppoutunut aiheeseen ja aivoliemiinsä liian pitkäksi aikaa. Lopputulos on nuuduttava katselukokemus, jota kuljettavat väliotsikot kolisevat julistavaa onttoutta. Näyttelijäntyö pohjaa turkkalaiseen teatteriperinteeseen, joka on pitkälti tuskallista seurattavaa. Kun liki jokainen vuorosana päätyy liman ja kyynelten eritykseen, koko homma muuttuu tunkkaisen ja tahattoman koomisen sekamelskaksi.” ”Se, onko elokuva hyvä, ei oikeastaan ole relevantti kysymys. Katsomiskokemus on väkevä ja Halosen visiota on pakko kunnioittaa”, koki Olli Sorjonen (Karjalainen 15.11.2013), jonka mukaan ”Halosen Kalevalassa ei ole mitään ennalta-arvattavaa. Paljon intensiivisiä lähikuvia, irtonaisia kohtauksia, eri aika- ja metatasoja ja niin edelleen. Kuulostaa sekavalta, mutta lopputulos on niin intensiivinen ja väkevä, että se pitää katsojan otteessaan. [- -] Kapitalismikritiikkiin ja nykymenon pinnallisuuden arvosteluun on helppo yhtyä, mutta paikoitellen Halosen pseudofilosofiset pohdinnat menevät melko vaikeasti sulatettaviksi.” Jussi U. Pellonpäälle (Forssan Lehti 16.11.2013) Kalevala – Uusi aika oli puhdasta tajunnanvirtaa. ”Turkkalainen raivotulkinta kahdessa ajassa on aivan tosissaan tehty, mutta mahdoton sellaisena ottaa. Kokemuselokuva sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta harkitkaa tarkkaan, ennen kuin astutte sisään. * tai ******, riippuen ulottuvuudesta, missä matkustamme.” |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja Jari Halonen (s. 1962) oli ollut Jouko Turkan oppilaana Teatterikorkeakoulussa 1980-luvulla. Hänet muistetaan vuoden 1987 Jumalan Teatterista. Halosen omintakeista ohjaajan ja kirjoittajan jälkeä nähtiin elokuvissa Back to the USSR – Takaisin Ryssiin (1992), Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995) ja Joulubileet (1996). 1990-luvun puolivälissä Halonen alkoi suunnitella elokuvaa kansalliskirjailija Aleksis Kivestä (1834-72). Vuonna 2002 sai ensi-iltansa elokuva Aleksis Kiven elämä. Halonen on tehnyt myös televisiosarjat Halosen harharetket (2005) ja Jerry Helloween (2009) ja puolipitkän televisioelokuvan Huolehtivainen rakastaja (1989). Halonen tarttui seuraavaksi Suomen kansalliseepokseen pitkässä näytelmäelokuvassaan Kalevala – Uusi aika (2013). Elias Lönnrotin kokoamiin suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin perustuva Kalevala julkaistiin vuonna 1849, Vanha Kalevala eli Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista jo vuonna 1835. Kalevalaa oli sovitettu elokuvaksi mm. Kalle Holmbergin televisiosarjassa Rauta-aika (1982) ja Sammon ryöstöä Andrei Ptushkon Suomi-Filmin kanssa tekemässä suomalais-neuvostoliittolaisessa yhteistuotantoelokuvassa Sampo (1959). Halosen Kalevala - Uusi aika on uusi näkemys muinaisesta suomalaisesta tietämyksestä ja sen vaikutuksesta nykypäivään. Halonen kertoi KAVI:n haastattelussa 17.5.2019 pyrkineensä tuomaan kirjallisen teoksen rinnalle laajemman ja henkisemmän tulkinnan elokuvallaan. Kansan Uutisissa 15.11.2013 Halonen tähdentää, että hänen Kalevalansa ei ole visualisoitu versio koulussa opitusta kansalliseepoksesta. Elokuvassa limittyy dramaturgisesti kaksi eri aikakautta. Elokuvan pr-aineistossa, julisteessa, lehtijutuissa ym. elokuvasta käytetään nimimuotoa Kalevala - Uusi aika, alkuteksteissä nimi on pelkistetyssä muodossa Kalevala. Halonen painottaa elokuvassaan Kalevalaa luomiskertomuksena, hänen mielestään Lönnrot on painottanut väärin kuvatessaan toisaalta Väinämöisen puhtaana jumalhahmona, toisaalta irstaana ukkona nuoren Ainon perässä. Halonen kuvaa "oikeata Kalevalaa" Metro-lehdessä 15.11.2013: ”Kalevala ei ole tarina. Se ei ole kokoelma kirjaan kerättyjä runonlauluja, joista suurin on laulettu viinan voimalla, vaan se on henki, totuus ja elämä. Se on kaikki, mikä tapahtuu tässä ja nyt.” Hän uskoo löytäneensä saman Kalevalan hengen muistakin tutkimistaan uskonnoista ja saagoista. Savon Sanomien 7.11.2013 haastattelussa Halonen kertoi taiteilijan tehtävänä olevan tarjota elokuvan välityksellä kansalaisille mahdollisuus henkiseen kehitykseen: ”Kalevala on merkittävimpiä avaimia tai koodeja elämän ihmeen ymmärtämiseen. Elämä itsessään on täydellinen, ilo ja onni eivät tule ulkoisista asioista. Eri kansojen pyhät teokset ovat tärkeitä, koska ne viestittävät tätä täydellisyyttä. Meillä koodina toimii Kalevala.” Omassa elokuvassaan hän pyrkii näyttämään totuuden Kalevalasta, Halosen mielestä Lönnrot ei siihen pystynyt pelätessään Kalevalan pakanallisuutta. Turkkalainen fyysinen näyttelijäntyö on Halosen elokuvien tunnuspiirteitä. Myös feminisyys on läsnä Halosen Kalevalassa, eepossovitus on kansallishistorian uudelleenkirjoitusta. Voima –lehden 9/2013 haastattelun mukaan Halonen oivalsi Kalevalan tarujen kertovan suomalaisten esi-esien ymmärryksen maailmasta, joka on matriarkaattinen ja tasa-arvoinen muinaisen Mesopotamian lailla. Halosen mielestä Lönnrot ei ymmärtänyt tätä ruotsalaisen hegemonian vuoksi. Turun Sanomien 1.10.2013 haastattelussa Halonen on sitä mieltä, ettei Lönnrot löytänyt Kalevalan todellista merkitystä: ”Pakkohan se on sanoa, että Lönnrot oli kansatieteilijänä pelkkä harrastelija. Ruotsalaisen kirkon mies ei voinut vakaumuksensa vuoksia pitää laulettuja runoja totuutena. Huomionarvoista on myös se, että tarinoiden keräämiseen oli kaksi tapaa: joko ihmisiä laulatettiin viinan voimalla, mikä synnytti kivaa muttei pyhää tarinaa tai sitten tavattiin pyhiä tietäjiä, jotka lauloivat totuudesta. Nykyään on vaikea erottaa, mitkä osat Kalevalasta ovat jälkimmäisellä tavalla syntyneitä.” Päivi Kettusen (10.5.2019) ja Jari Halosen (17.5.2019) haastattelujen mukaan elokuvaa kuvattiin noin 30 kuvauspäivän ajan kesäkuusta elokuuhun 2008. Ensin kuvattiin ”Uusi aika” -osuus, sitten tuli tauko ja lopuksi kuvattiin ”Vanha aika”. Kuvauspaikkakuntia olivat mm. Helsinki, Espoo, Kirkkonummi, Sipoo, Nurmijärvi ja Hattula. Elokuva kuvattiin pääasiassa Sonyn digikameralla, osia kuvattiin 35 mm:n filmimateriaalille. Elokuvalla oli ensi-ilta Rokumentti-festivaalin avauselokuvana Joensuussa (Tapio 1) 13.11.2013. Varsinainen ensi-iltakierros alkoi 15.11.2013. Halosen yhtä aikaa elokuvan kanssa kuvaama, Yleisradion kanssa yhteistyössä tehty kolmiosainen televisiosarja Kalevala – Väinämöisen uusi laulu (2015) sisältää paljon elokuvaversiosta puuttuvaa materiaalia. Siinä Lilia Rönkkä esittää ruotsalaista sukututkijaa Camilla Nylundia, joka viettelee sekä Sampon että Kurtin. Ohjaaja Halonen esittää seppä Ilmarisen ohella myös valokuvaaja-Ilmaria nykyajassa. Televisiosarjan lehtijutuissa, pr-aineistossa ym. siitä käytetään nimimuotoa Kalevala - Väinämöisen uusi laulu, alkuteksteissä ja käsikirjoituksessa nimi on pelkistetyssä muodossa Kalevala. Elokuvan dvd:llä on mukana Jari Halosen ohjaama, säveltämä, sanoittama ja laulama musiikkivideo Rakkauteni on täällä, elokuvan traileri, kaksi teaseria ja tv-spotti. Lisäksi Jari Halosen näyttelijämetodista kertovat Tommi Eronen, Konsta Mäkelä, Pirjo Lonka, Olavi Uusivirta, Ari Vakkilainen, Tanjalotta Räikkä ja Pauli Poranen. Dvd:llä on myös ohjaajan aikaisempaa tuotantoa hänen itsensä analysoimanaan. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2019 |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
"Loppubiisi" Säv. & san J. H. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Ilja Halonen, Milja Lampinen, Mertsi Lanki, Matti Sirkiä, Hanna Suonpää, Sinikka Usvamaa, Seppo Kolehmainen, Marjukka Kulmanen, Erkki ja Pirjo Laurila, Aulis Junes, Into Tasa, Petri Räisänen, Juha Javanainen, Satu Mäkinen, Erja Parjanne, Pekka Lehtimäki, Maiju Nevaluoma, Martti Mahkonen, Kauko Ojanen, Erkki Nikkilä, Hanna Sarén, Anni Vartola, Jari Poukka, Seppo Sjögren, Lars Nyqvist, Pekka Uotila, Jussi Seppänen, Arto Mutanen, Pepita Palmroth, Lauri Vaasvainio, Hanna Vainio, Keppana Mikkonen, Jussi Lindström, Ville Kettunen, Birgit Baltzar, Eija Parjanne, Erik Nieminen, Karin Bäcklund, Terho Rajakangas, Kortesalo, Irma Silin, Juha Heiskanen, Kalevala Koru / Mari Kotka, Hattulan harrasteteatteri, Jokipuiston koulun oppilaat, Parolan panssariprikaati, Gumbostrandin eläkeläiset, Lusi-Siukolan kyläyhdistys, Vehogroup Oyj, Tyrväntä-seura, Ilves-teatteri, Primula, Sherwood, Noble group, Länsiauto Herttoniemi, Espoon seurakuntayhtymä, Suomen kulttuuriperintösäätiö, Helsingin kaupungin kiinteistövirasto, Turun kaupunginteatterin puvustamo, Hämeenlinnan Keskiaika ry, Suomen metsästysmuseo, Ruoholahden K-market, Helsingin Kisahalli, Solado-kalusteet, Nemesis-aseet, Roolipelaajat ry, Viikinkiajan ry, Tapanilan VPK, Puumiekat, Lumene, Ril’s, gTIE, Dusty, Fonecta, Jousipaita, Jokipiin Pellava, Pertti Palmroth, Rihmankiertämä, Turo / Red Label, Ivana Helsinki, Jack & Jones, Image Wear, Petrifun, Back Street, Nahkasoturit, Lumi Accessories, Shukokai karatekat, Vantaan eläkeläiset, Filmfotograferna Ab, Helsingin työttömät, Hotelli Kalastajatorppa, Nurmijärven Kivijuhlat ry, Kellokosken eläkeläiset ry, Riihimäen nuorisoteatteri, Lappajärven Värjäämö, Vuosaaren eläkeläiset ry.<br /><br />Timolle kiitos! |
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|