Haku

Laulu koti-ikävästä

Ingen riktig finne (ruotsinkielinen nimi)
Finnish Blood, Swedish Heart (englanninkielinen nimi)
Sang finnois, cœur suédois (ranskankielinen nimi)
Finnisches Blut, schwedisches Herz (saksankielinen nimi)
Corazón sueco, sangre finlandesa (espanjankielinen nimi)
Fińska krew, szwedzkie serce (puolankielinen nimi)
Finn vér svéd szívben (unkarinkielinen nimi)
Finskt blod, svenskt hjärta (ruotsinkielinen työnimi)
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Laulu koti-ikävästä

Mika Ronkaisen ohjaama ja käsikirjoittama dokumenttielokuva Laulu koti-ikävästä (2013) käsittelee ruotsinsuomalaisuutta ja juurettomuuden tunnetta. Entinen Aknestik-kitaristi Kai Latvalehto ja hänen isänsä Tauno lähtevät automatkalle Göteborgiin, missä perhe asui Kain lapsuudessa 1970-luvulla. Matkan aikana isä ja poika käyvät läpi suhdettaan ja siirtolaisvuosien jättämiä jälkiä. Matkaa ryydittävät toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaisten esittämät ja uudelleen sovittamat siirtolaisuutta käsittelevät laulut 1970-luvulta.

Tallennettuna:
Genre
Näyttelijät
Muut tekijät
Mika Ronkainen, Ohjaaja
Mika Ronkainen, Käsikirjoittaja
Kimmo Paananen, vastaava tuottaja (Klaffi Tuotannot Oy)
Mika Ronkainen, vastaava tuottaja (Klaffi Tuotannot Oy)
Antonio Russo Merenda, yhteistuottaja (Hysteria Film Ab)
Annie Bataillard, yhteistuottaja (ARTE G.E.I.E. / Documentary Department)
Anne Baumann, yhteistuottaja (ARTE G.E.I.E. / Documentary Department)
Ulla Simonen, Tuottaja
Vesa Taipaleenmäki, Kuvaaja
Åsa Mossberg, Leikkaaja
Esa Nissi, Äänisuunnittelija
Janne Huotari, live-musiikin äänitys
Esa Nissi, live-musiikin äänitys
Jussi Finnilä, lisäkamerat
Marc Davin, lisäkamerat
Janne Niskala, lisäkamerat
Matias Partanen, lisäkamerat
Mika Ronkainen, lisäkamerat
Esa Nissi, Äänittäjä
Janne Huotari, Äänittäjä
JP Leppäluoto, Äänittäjä
Peter Nordström, loppumiksaus (Meguru Film Sound Oy)
Tommi Hautala, erikoisääniefektit
Janne Huotari, musiikin miksaus
Henkka Niemistö, musiikin masterointi (Chartmakers Oy)
Mika Ronkainen, musiikin tuotanto
Rasmus Nyholm, apulaisleikkaaja
Marc Davin, tuotantokoordinaattori Ruotsissa
Katrin Unge, maskeeraus
Haris Mlivic, grip
Jonas Jörneberg, grip
Kai Latvalehto, research
Pasi Mäkelä, värimäärittely
Sami Haartemo, efektit
Petteri Linnus, jälkituottaja (James Post Oy)
Ville Pätsi, jälkituotantokoordinaattori (Klaffi Tuotannot Oy)
Jussi Finnilä, graafinen suunnittelu
Kai Latvalehto, Kääntäjä
Maija Myllylä, Kääntäjä
Saara Rimpiläinen, tuotantoassistentti
Tapani Launonen, tuotantoassistentti
Ulla Tapaninen, tuotantoassistentti
Mikko Isoniemi, leikkausassistentti (Klaffi Tuotannot Oy)
Matias Partanen, leikkausassistentti (Klaffi Tuotannot Oy)
Pirkanmaan elokuvakeskus r.y., Levittäjä
SF Film Finland Oy, Levittäjä
Klaffi Tuotannot Oy, Levittäjä
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
420 715 €
Rahoitus
Julkaistu
2012
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
05.04.2013
Ensi-iltapaikat
Espoo: Bio Rex Sello, Kino Tapiola
Forssa: Forssan Elävienkuvien teatteri
Hanko: Kino Olympia
Harjavalta: Kino-Huovi
Helsinki: Kinopalatsi
Hämeenlinna: Bio Rex Verkatehdas
Joensuu: Tapio
Joutsa: Joutsan Kino
Kajaani: Bio Rex
Kauhava: Y-Kino
Kemi: Kinopirtti
Kokkola: Bio Rex
Kolari: Kino Kellokas
Konnevesi: Navettakino
Kouvola: Kuva-Portti
Kuhmo: Pajakkakino
Kuopio: Kino Kuvakukko
Mänttä-Vilppula: Bio Säde
Oulu: Plaza, Star (3 salia)
Pietarsaari: Kino City
Porvoo: Bio Rex
Riihimäki: Gilda
Seinäjoki: Matin-Tupa
Tampere: Niagara, Plevna 3
Turku: Kinopalatsi 8 & 9
Vaasa: Gloria
Filmikopioiden määrä
31
Katsojaluku
9 603
Muut näytökset
  • 02.03.2013 Laitila: Laitilan Kino [Laitilan elokuvaviikko] ennakkoesitys
  • 19.03.2013 Malmö (Ruotsi): Babel [Doc Lounge Malmö] ennakkoesitys
  • 31.03.2013 Turku: Dynamo ennakkoesitys
  • 01.04.2013 Tampere: Niagara ennakkoesitys
  • 02.04.2013 Espoo: Hanasaari; Helsinki: Andorra ennakkoesitys
  • 03.04.2013 Vaasa: Ritz ennakkoesitys
  • 04.04.2013 Pietarsaari: Kino City ennakkoesitys
  • 06.04.2013 Iisalmi: Kuvalipas ensi-iltakierros
  • 09.04.2013 Haapavesi: Movie Company Alatalo Oy (kiertue-esitys); Raahe: Huvimylly ensi-iltakierros
  • 10.04.2013 Kiuruvesi: Movie Company Alatalo Oy (kiertue-esitys) ensi-iltakierros
  • 12.04.2013 Hämeenlinna: Maxim; Kuusamo: Kino Kuusamotalo; Lahti: Kino Iiris; Puolanka: Paljakka Kino; Suonenjoki: Kino Rio; Teuva: Kino-Kuva; Äänekoski: KinoMikko ensi-iltakierros
  • 13.04.2013 Ylitornio: Kunnantalon auditorio ensi-iltakierros
  • 14.04.2013 Kalajoki: Movie Company Alatalo Oy (kiertue-esitys) ensi-iltakierros
  • 15.04.2013 Rovaniemi: Maxim ensi-iltakierros
  • 16.04.2013 Haapajärvi: Movie Company Alatalo Oy (kiertue-esitys) ensi-iltakierros
  • 19.04.2013 Jyväskylä: Fantasia; Lahti: Kuvapalatsi; Raasepori: Bio Pallas; Ähtäri: Sun Kino ensi-iltakierros
  • 20.04.2013 Kangasniemi: Kangastus ensi-iltakierros
  • 22.04.2013 Pori: Promenadi 3 ensi-iltakierros
  • 23.04.2013 Rautjärvi: Movie Company Alatalo Oy (kiertue-esitys) ensi-iltakierros
  • 24.04.2013 Järvenpää: Studio; Haapavesi: Movie Company Alatalo Oy (kiertue-esitys) ensi-iltakierros
  • 26.04.2013 Jämsä: Kinotar; Suomussalmi: Kino Retikka ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 06.01.2014 YLE TV1 [Dokumenttiprojekti]
  • 11.01.2014 YLE TV1 [Dokumenttiprojekti]
  • 08.02.2014 YLE Teema [Dokumenttiprojekti]
  • 21.11.2015 YLE Teema
  • 31.07.2017 YLE TV1 [Dokumenttiprojekti]
  • 06.08.2017 YLE TV1 [Dokumenttiprojekti]
  • 07.09.2021 Yle Teema & Fem
Palkinnot
Tampereen elokuvajuhlat, Tampere 2013: kotimainen kilpailu: pääpalkinto yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa; Risto Jarva -palkinto (jaetusti); yleisöpalkinto.
Elokuvan laatutuki 2013 (40 000 €).
Jussit 2014: paras dokumenttielokuva; paras musiikki: Månskensorkestern, Olli Tuomainen.

Göteborg International Film Festival, Göteborg, Ruotsi 2013: Dragon Award (paras pohjoismainen dokumenttielokuva; 10 000 SEK).
International Festival of Documentary Films and Television Programmes "The Northern Character", Murmansk, Venäjä 2013: pääpalkinto dokumenttielokuvien sarjassa; paras ohjaaja: Mika Ronkainen.
Festivaaliosallistumiset
Nordisk Panorama Oulu, Suomi 2012
Tromsø internasjonale filmfestival Tromssa, Norja 2013
DocPoint Helsinki, Suomi 2013
Göteborg International Film Festival Göteborg, Ruotsi 2013
Tampereen elokuvajuhlat Tampere, Suomi 2013
EuroDok - European Documentary Film Festival Oslo, Norja 2013
Minneapolis / St. Paul International Film Festival Minneapolis (MN), Yhdysvallat 2013
Planete+ Doc Film Festival Varsova - Wrocław, Puola 2013
DocsBarcelona - International Documentary Film Festival Barcelona, Espanja 2013
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 2013
Karlovy Vary International Film Festival Karlovy Vary, Tšekki 2013
Belgrade Summer Festival BELEF Belgrad, Serbia 2013
Dokufest - International Documentary and Short Film Festival Prizren, Kosovo 2013
Blue Sea Film Festival Rauma, Suomi 2013
Nordische Filmtage Lübeck Lyypekki, Saksa 2013
Arctic Light Filmfestival Kiiruna, Ruotsi 2013
Nordisk Filmfestival Frederikshavn, Tanska 2013
Rokumentti Joensuu, Suomi 2013
International Festival of Documentary Films and Television Programmes "The Northern Character" Murmansk, Venäjä 2013
Nordic Film Festival Lontoo, Iso-Britannia 2013
Nordic Lights Film Festival Seattle (WA), Yhdysvallat 2014
Arktisen Upeeta Jyväskylä, Suomi 2014
Nordlichter Filmfestival useita kaupunkeja, Saksa 2015
Ulkomaanmyynti
Planeta Med, Espanja
Day for Night, Iso-Britannia
HTV2, Kroatia
ARTE, Ranska
Folkets Bio, Ruotsi
Sveriges Television (SVT), Ruotsi
ARTE, Saksa
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Elokuvan alkukohtauksena on taltiointia Aknestikin esiintymisestä Oulun Qstockissa.

Latvalehtojen asuintaloja ja Kain pojan esikoulua kuvattiin Oulun Haukiputaalla, rantajaksoja Perämeren Halosenniemellä.

Automatkakuvia kuvattiin matkalla Oulun Haukiputaalta Ruotsin Göteborgiin.

Ruotsin Tukholman lähiökuvia ja musiikkiesityksiä tehtiin mm. Slussenilla metroaseman luona.

Eskilstunan kunnassa kuvattiin autoajelua, samoin esimerkiksi vanhaa paloasemaa ja Kain keskustelua Harryn kanssa.

Mariestadissa kuvattiin suomalaistyylistä tanssilavaa.

Göteborgissa kuvattiin lähiökohtauksia mm. Gårdstenilla, Hissingenissä ja Tuvessa, kuvauksia suoritettiin mm. Göteborgin ruotsinsuomalaisen koulun edustalla. Kukkulakohtausta tehtiin Rambergetillä.

Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2018
Sisäkuvat
Latvalehtojen asuintaloja kuvattiin Oulun Haukiputaalla.

Radio PY:n toimitus kuvattiin Eskilstunassa, Mariestadissa suomalaistyylistä tanssilavaa.

Keskusteluryhmää kuvattiin Tukholmassa.

Bänditreenejä kuvattiin Göteborgin ruotsinsuomalaisessa koulussa.

Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2018
Kuvausaika
26.7.2008 (Aknestikin keikka), lokakuu 2010 - syksy 2011 (noin 40 kuvauspäivää)
Sisältöseloste
Entinen Aknestik-kitaristi Kai Latvalehto vietti lapsuutensa Ruotsissa 1970-luvulla. Perhe muutti Göteborgiin 1969, kun poika oli kaksivuotias. Hänen lapsuuttaan varjostivat ulkopuolisuuden tunne ja isän alkoholismi. Perhe palasi Suomeen 1980 ja asettui Haukiputaalle, missä Kai edelleen asuu vaimonsa Päivin ja linnuista kiinnostuneen viisivuotiaan Oiva-poikansa kanssa. Kai saa isänsä Taunon puhumaan Ruotsin ajoista, ja he lähtevät yhteiselle automatkalle Göteborgiin. Jukka Takalon esittämä Yhdentoista virran maa valmistelee miehet matkaan.

Dieselmersun ratissa isä pohtii alkumatkasta polttonesteen hintoja ja matkan perimmäistä tarkoitusta. Dokumenttielokuvan kulkua ryydittävät toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaisten esittämät siirtolaisuutta käsittelevät laulut 1970-luvulta. Love Antell & Eskilstuna Boys esittävät kappaleen Siirtolaisen julistus.

Taunolla oli kymmenen Ruotsinvuoden aikana lukuisia työpaikkoja. Merillä hän vietti viitisen vuotta. Kai muistaa, ettei isää juuri kotona näkynyt. Tauno kävi myös pirtukauppaa kaveriensa kanssa ja joi itsekin ahkerasti. Anna Järvinen & Månskensorkestern esittävät Laulun koti-ikävästä. Ruotsissa Kai osallistuu suomenkieliseen radio-ohjelmaan, jossa ruotsinsuomalaiset puhuvat ruotsalaisista ja ruotsinsuomalaisesta kulttuurista. Darya Pakarinen & Månskensorkestern esittävät Suomalainen neekerilaulu -kappaleen.

Ratin takana isä muistelee, että päätös perheen palaamisesta takaisin Suomeen vei aikaa. Sitä hän ei muista, miten poika tuolloin suhtautui asiaan. Kai sanoo itkeneensä ja huutaneensa kaksi viikkoa niin paljon kuin ääntä lähti, mutta vanhempien valintojen mukaan mentiin. Osa hänestä ja hänen identiteetistään jäi Ruotsiin. Kai kokee, että edelleenkin hänen täytyy näyttää olevansa jotakin, ei isälle, mutta jollekulle kuitenkin. Ruotsissa hän koki olleensa ulkopuolinen ja kun he muuttivat Suomeen, hän koki olevansa vielä enemmän ulkopuolinen. Vaimonsa Päivin kanssa he olleet yhdessä siitä lähtien kun hän oli 20 ja vaimo 18-vuotias. Heillä on hieno poika ja kaikki hyvin, mutta taustalla on silti jotakin, joka saa hänet tuntemaan itsensä edelleen ulkopuoliseksi. Isä sanoo, ettei hän pystyisi tällaisista asioista puhumaan, jollei olisi pysynyt raittiina jo viisi vuotta. Molemmat liikuttuvat kyyneliin asti.

Tukholmassa Latvalehdot osallistuvat ruotsinsuomalaisten keskustelutilaisuuteen, jossa puhutaan siirtolaisuuden tuomista tunteista ja lapsuuden kokemuksista. Kai käy ystävänsä kanssa myös kaljalla. He puhuvat siitä, että ruotsalaiset mieltävät alkoholinkäytön ja alkoholismin liittyvän jollakin tapaa suomalaisuuteen. Mirella Hautala & Månskensorkestern esittävät Valkoisen unen. Isä ja poika piipahtavat Slussenin maisemissa ja keskustelevat suomalaista sukujuurta olevan 55-vuotiaan alkoholistin kanssa. Markus Fagervall & Månskensorkestern esittävät kappaleen Alla Slussenin siltojen.

Matkan jatkuessa Kai kertoo ehtineensä jo heittää toivonsa isänsä suhteen. Isä vahvistaa, että paljon enempää ei olisi tarvinnut juopotella, niin henki olisi lähtenyt. Kain Oiva-pojan syntymän jälkeen Tauno näki Lapissa näyn, jonka seurauksena hän lopetti viinan juonnin. Tauno saa kertomuksellaan myös Kain kyyneliin.

Göteborgissa Latvalehdot tunnistavat vanhan asuinseutunsa ja -talonsa. Ruotsinsuomalaisen koulun edustalla he kohtaavat kolme muusikkoa, jotka osoittautuvat ruotsinsuomalaisiksi. Miehet tunnistavat Kain ja kertovat kuunnelleensa nuorena Aknestikiä. Harjoituskämpällään he soittavat Suomirokkia-biisin.

Tauno tapaa kolmenkymmenen vuoden takaisen tuttunsa Maurin, jonka Lotus John Player Specialilla he käyvät ajelulla Markus Fagervall & Månskensorkesternin esittämän Ryöstäjän soidessa taustalla. Miehet muistelevat suomeksi yhteisiä työvuosiaan. Kai puolestaan juttelee ruotsiksi göteborgilaisen koulukaverinsa Timpan kanssa. Juurettomuuden kokemukset ovat heille yhteisiä: vaikka kaikki on ok, silti jotakin tuntuu edelleen puuttuvan. Ja sitä ei oikein voi poistaa tai korjata, sen kanssa täytyy vaan elää, Timppa sanoo. Darya Pakarinen & Månskensorkestern esittävät Muukalaisen.

Latvalehdot käyvät näköalapaikalla katsomassa Göteborgin maisemia. He halaavat tunteellisina toisiaan ja lähtevät sadesäässä kotimatkalle. Tauno sanoo, etteivät he ikinä olisi puhuneet näistä asioista, jolleivät olisi lähteneet reissulle. Kiviä ei jäänyt kääntämättä, Kai vahvistaa. Tauno avaa vielä Ruotsiin lähdön syyn: hänen vilunkinsa vuoksi perhe joutui muuttamaan Ouluun ja siitä edelleen Ruotsiin. Pilvien lomasta aurinko alkaa paistaa, ja Love Antellin esittämä De elva älvarnas land saattelee miehet yli meren. Kotona Tauno saa Oivalta vihertikka-piirroksen, jonka hän ripustaa seinälle. Lopputekstien pyöriessä Kailla vahvistettu Månskensorkestern sekä Markus Fagervall ja Darya Pakarinen esittävät Lumi teki enkelin eteiseen -sovituksensa.

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Jorma Junttila 2018
Aiheet
Lehdistöarviot
Laulu koti-ikävästä herkisti myös kriitikot. ”Mika Ronkainen on ohjannut upean dokumentin, jossa katsoja hymyilee ja itkee yhdessä päähenkilön kanssa”, Jussi Virratvuori (Karjalainen 5.4.2013) kuvasi tuntojaan. ”Kuva, äänet ja kerronta menevät niin lähelle pojan ja isän yhteistä matkatekoa, että elokuvan esittämään maailmaan uppoutuu huomaamattaan. Dokumentin voima perustuu ennen kaikkea Kai ja Tauno Latvalehdon rehelliseen läsnäoloon. Poika ja isä eivät näyttele eivätkä esitä, vaan ovat ja tuntevat. [- -] Vesa Taipaleenmäen kuvaus ja Esa Nissin äänityöt kruunaavat tämän komean elokuvallisen matkan. On aivan hämmästyttävää, miten päähenkilöt unohtavat heidän elämäänsä ja kokemuksiaan tallentavat kamerat, avautuvat toisilleen ja katsojille.”

”Mika Ronkaisen ohjaustyö on kelpo dokumentti ja road movie, johon tuovat miellyttävää persoonallista ilmettä monet musiikkiosuudet”, Harri-Ilmari Moilanen (Kansan Uutiset Viikkolehti 5.4.2013) arvioi. ”Dokumentissa on mutkaton, vivahteikas ja antoisa ruohonjuuritason näkökulma. Kain kulttuurinen juurettomuus kulkee punaisena lankana, josta Suomen ja Ruotsin välinen akseli saa elävänä sykkivän sateenkaarimaisen kirjon. Se on parhaimmillaan uutta luovaa kulttuurista rikkautta, minkä dokumentti todistaa luontevasti kerrassaan upeilla musiikkiesityksillä.”

Kati Valjuksen (Kaleva 5.4.2013) mielestä ohjaaja Ronkainen ”on tehnyt rohkean ja hienovaraisen ratkaisun antaa päähenkilöilleen runsaasti tilaa, ja katsojalle tulee tunne satunnaisen oloisista kohtaamisista – sellaisista, jotka kuuluvat olennaisena osana matkantekoon. Dokumentin siirtolaisuusteemaa vahvistaa 1970-luvun siirtolaismusiikki, jota toisen polven ruotsinsuomalaiset muusikot tulkitsevat kaiholla ja taitavasti. Aitoon miljööhön rakennetuissa musiikkiesityksissä on jotain pysäyttävää. Ne solahtavat sujuvasti tapahtumiin ja siirtävät Latvalehdon perheen tarinan yksityisestä yleiseen.”

Leena Virtanen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 13-14/2013) havaitsi dokumentissa myös ruotsinsuomalaisuutta yksityisemmän teeman. ”Laulu koti-ikävästä kertoo ehkä enemmän isän ja pojan suhteesta kuin siirtolaisuudesta. Ruotsinsuomalaisuuteen viitataan ja siitä lausutaan kokemuksia sieltä täältä, mutta se varsinainen kaari on kuitenkin Kai ja Tauno Latvalehdon yhteys, joka tiivistyy auton etupenkillä. Hakiko Kai enemmän sitä kuin juuriaan? [- -] Musiikilla on dokumentissa iso rooli, ja siksi vähän ihmettelen, miksei siitä kerrota mitään elokuvan aikana. Bändi ja bändin solistit eivät ole välttämättä katsojille tuttuja, eivätkä myöskään kaikki vanhat biisit. Jää vaivaamaan tunne, että sekä muusikoilla että lauluillakin olisi vielä omat tarinansa, jotka tekisi mieli kuulla.”

Klas Fransbergille (Vasabladet 5.4.2013) Laulu koti-ikävästä oli todellinen täysosuma. ”Ronkainens dokumentärfilm har egentligen allt som en bra dokumentärfilm ska ha: En stark och gripande historia, otroligt snyggt foto av Vesa Taipaleenmäki. Den är rolig och spännande. Dessutom har filmen ett klart budskap. På makroplanet vill den säga att vi finländare också finns som ett folk i Sverige, på ett mikroplan att det är viktigt att man inom familjen går till botten med sina problem.”

”Vanha viisaus sanoo, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Tässä dokumenttielokuvassa se toteutuu hienosti ja koskettavasti”, koki Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 5.4.2013). ”Hämmästyttävän hienosti ohjaaja pääsee henkilöidensä lähelle kuin iholle ja saa elokuvansa hengittämään isoa sydäntä, vuolasta tunteiden virtaa ja suurempiakin elämän filosofioita. Yhdestä Göteborgin matkasta kehkeytyy paljon enemmän: kaikella on merkityksensä lastemme elämälle, myös sillä, mitä me teemme omallamme. [- -] Laulu koti-ikävästä toimii monella tasolla. Siinä on intiaanin viisautta, elämän tarkoitusta, isän ja pojan suhdetta, sukupolviemme kuilua, elämän perintöä, oman identiteetin hakemista sekä siirtolaisen kipeää juurettomuutta ja haikeutta.”
Taustaa
Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Mika Ronkainen (s. 1970) valmistui ohjaajaksi Oulun mediakoulusta, kuten myös hänen useiden elokuviensa tuottaja Kimmo Paananen. Ronkaisen lyhytelokuvia ovat Nakkipala (1994), YUP: Porvariston hillitty charmi (1996), Isänpäivä (1997), Oulu palaa - kaupunki joka katosi (1997), Viimeiset Vuotoksella (2000) ja Kohta maailma muuttuu (2000). Laajempana työnään Ronkainen on tehnyt verkostomarkkinointia ironisoivan televisiodokumentin Autobonus (2001). Hänen ensimmäinen pitkä dokumenttielokuvansa Huutajat - Screaming Men (2003) kertoi oululaisesta mieskuorosta. Myös pitkään dokumenttielokuvaansa Freetime Machos (2010) hän sai aiheen Oulusta, se kertoi maailman pohjoisimmasta ja kuvausaikaan maailman kolmanneksi huonoimmaksi rankatusta rugbyjoukkueesta OYUS Rugby.

Ronkaisen seuraavana pitkänä dokumenttielokuvana valmistui Laulu koti-ikävästä (2013). Elokuvan päähenkilönä on vuonna 1967 Oulun Haukiputaalla syntynyt ex-Aknestik-yhtyeen kitaristi Kai Latvalehto, joka oli muuttanut perheensä mukana Göteborgiin kaksivuotiaana vuonna 1969 ja palasi Suomeen Haukiputaalle 13-vuotiaana. Suurimpina muuttoaaltovuosina Ruotsiin oli ostanut menolipun yli 600 000 suomalaista. Ilta-Sanomien 23.2.2013 mukaan on arvioitu, että ruotsinsuomalaisuus koskettaa yhteensä arviolta miljoonaa ihmistä lahden molemmilla puolilla.

Kalevan 4.4.2013 haastattelun mukaan Latvalehto oli ollut viisi vuotta aiemmin Kemissä elokuvan Ruotsalainen avioliitto kuvauksissa ja puhui lapsuutensa tunnekieltä eli ruotsia. Hän päätyi ehdottamaan dokumentin tekoa toisen polven ruotsinsuomalaisista muusikoista pitkäaikaiselle ystävälleen, ohjaaja Ronkaiselle. Tämä päätti tarttua aiheeseen, jos Latvalehto suostuisi dokumenttielokuvaan päähenkilöksi. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen tarinaan liitettiin myös Kain isä Tauno Latvalehto. Elokuvaan taltioitiin isän ja pojan automatkaa Ruotsin halki. Kuvaukset tien päällä kestivät pari viikkoa, mutta dokumenttia tehtiin kokonaisuudessaan kolmisen vuotta.

Elokuvassa pohditaan mm. Tauno-isän alkoholismia ja Kaita vaivannutta ulkopuolisuuden tunnetta, juurettomuutta. Myös isän Ruotsiin muuttamisen syyt selvitetään. Kai Latvalehto kertoi Aamulehdessä 6.4.2013: ”Lapsuuden ja lapsuusmaiseman merkitystä ei voi korostaa liikaa, koska esimerkiksi kieli, se jää. Kun tulin Suomeen, ajatukseni olivat varmaankin pari vuotta enimmäkseen ruotsiksi.”

Forssan Lehden 27.3.2013 mukaan päähenkilöiden avoimuutta auttoi elokuvan tekotapa. Latvalehtojen auton konepeltiin oli kiinnitetty kolme kameraa. Ohjaaja istui edessä ajavassa autossa ja kuunteli kaksikkoa langattoman yhteyden avulla. Ronkainen pyrki häivyttämään itsensä elokuvasta pois ja luomaan illuusion siitä, että tilanne on oikeasti todellisuutta. Cult 24 Magazinen huhtikuun numeron 2013 haastattelussa Ronkainen kertoi: ”Meidän piti pysähtyä tunnin välein vaihtamaan autoon viritettyjen kameroiden muistikortit, ja aina silloin tällöin nykäisin Kaita tai Taunoa hihasta, ja ehdotin kysymyksiä tai kehotin jatkamaan jotain kiinnostavaa keskustelua. Ikään kuin haastattelin heitä heidän toistensa kautta.”

Yksittäiset, elokuvan tematiikkaa käsittelevät musiikkiesitykset jäsentävät elokuvan kulkua. Solisteina ovat mm. Magnus Fargerwall, Anna Järvinen, Mirella Hautala ja Jukka Takalo sekä Darya Pakarinen ja Kuutamo-orkesteri. Elokuvasta julkaistiin kaksikielinen cd-kokoelma Musiikkia Mika Ronkaisen dokumenttielokuvasta Laulu koti-ikävästä / Musik ur Ingen riktig finne en dokumentärfilm av Mika Ronkainen (Kaiho Records, 2013). Sitä äänitettiin livenä kuvauspaikoilla eri puolilla Tukholmaa lokakuussa 2010 ja kesäkuussa 2011.

Tuottaja Kimmo Paanasen ja Mika Ronkaisen haastattelujen 10.9.2018 mukaan elokuvaa kuvattiin noin 40 kuvauspäivässä lokakuun 2010 ja syksyn 2011 välisenä aikana. Kuvauskalustona oli Sonyn digikamera. Elokuvan avauskohtaus oli tehty jo heinäkuussa 2008 Aknestikin keikalla Oulun Qstockissa. Varsinaiset kuvaukset suoritettiin Oulun Haukiputaalla ja Ruotsin Eskilstunassa, Tukholmassa, Mariastadissa ja erityisesti Göteborgissa. Myöhemmin tehtiin vielä Second Unit -kuvauksia esimerkiksi autoilukohtauksista.

Henkka Niemistön sukunimi on elokuvan lopputeksteissä virheellisessä muodossa Nieminen.

Elokuva sai laatutukea 40 000 euroa. Sille myönnettiin kotimaisen kilpailun pääpalkinto yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa Tampereen elokuvajuhlilla, se sai myös jaetun Risto Jarva -palkinnon ja yleisöpalkinnon. Elokuvalle myönnettiin Jussi-palkinto parhaana dokumenttielokuvana. Olli Tuomainen ja Månskensorkestern palkittiin samassa yhteydessä parhaasta musiikista.

Elokuva huomioitiin myös ulkomaisilla festivaaleilla. Venäjän Murmanskin International Festival of Documentary Films and Television Programmes "The Northern Character" -festivaalilla se sai pääpalkinnon dokumenttielokuvien sarjassa, Mika Ronkainen palkittiin parhaana ohjaajana.

Elokuvalle myönnettiin parhaan pohjoismaisen dokumenttielokuvan Dragon Award -palkinto Göteborgin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Ruotsissa. Festivaalin tuomaristo perusteli palkintoa seuraavasti Helsingin Sanomissa 3.2.2013: ”Heidän keskusteluistaan ja tapaamisistaan muiden ruotsinsuomalaisten kanssa avautuu juurettomuuden ja vieraantumisen teema. 1970-luvun suomalaissiirtolaisten laulujen uudet live-taltioinnit kommentoivat teemaa runollisesti ja laajentavat elokuvan käsittelemään kokonaista kulttuuria.”

Elokuvan dvd:llä on lisämateriaaleina mm. traileri ja elokuvaan tehtyjä musiikkiesityksiä kokonaisina musiikkivideoina.

Kai Latvalehto päätyi tekemään väitöskirjatutkimusta toisen polven ruotsinsuomalaisten kulttuuri-identiteetistä. Åbo Akademissa tarkastettu väitöskirja Finnish blood, Swedish heart? : Examining second-generation Sweden-Finnishness (2018) rakentui parinkymmenen ruotsinsuomalaisen haastatteluille. Osalla heistä on suomalainen, osalla suomenruotsalainen tausta. Yhteistä haastateltaville on, että he ovat syntyneet tai kasvaneet kokonaan tai osittain suomalaisissa perheissä Ruotsissa. Heidän elämästään ja identiteeteistään on tullut erilaisia kuin vanhempansa.

Mika Ronkaiselle myönnettiin valtion viisivuotista taiteilija-apuraha vuosina 2013-2017.

Hän ohjasi ja käsikirjoitti dokumenttielokuvastaan Laulu koti-ikävästä näytelmäversion Oulun kaupunginteatteriin vuonna 2016. Hän luonnehti Kalevassa 6.2.2016 työtään musikaaliksi, mutta myös draamaksi, komediaksi ja dokumenttiteatteriksi. Ronkaisen haastattelun 10.9.2018 mukaan alkuperäinen dokumenttielokuva toimi metanäytelmän runkona, mutta ideana oli peilata myös totuudellisuuden kysymystä dokumenttielokuvan tekemisessä. Kai Latvalehdon roolissa oli Aki Pelkonen ja Taunona Hannu Pelkonen. Näyttelijä Janne Raudaskoski esittää elokuvaohjaaja Ronkaista.

Mika Ronkaisen haastattelun 10.9.2018 mukaan hän ohjasi kesällä 2018 lestadiolaismaailmaan sijoittuvaa kahdeksanosaista rikosdraamasarjaa Kaikki synnit. Käsikirjoittamassa on ollut Ronkaisen lisäksi Merja Aakko. Sarjan ensi-esitys oli huhtikuussa 2019 Elisa Viihteellä.

Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2020
Musiikki
Suomirokkia (Latvalehto Kai / Takalo Jukka)
Yhdentoista virran maa (Mikko Alatalo)
Siirtolaisen julistus (Rolf Berg / Urpo Salo)
Laulu koti-ikävästä (Trad. / Arvo Salo)
Alta Slussenin siltojen (Esa Niemitalo)
Suomalainen neekerilaulu (Al Jolson / Arvo Salo)
Valkoinen uni (Kaj Chydenius / Urpo Erä)
Ryöstäjä (Rolf Berg / Urpo Salo)
Muukalainen (Jorma Auvinen / Rolf Berg / Mauri Isomaa / Valde Lehtoniemi / Markku Ojala)
De elva älvarnas land (Mikko Alatalo)
Lumi teki enkelin eteiseen (Hector)

Lisämusiikki:
Läkarsprit (Olli Tuomainen)
Rankkarikisa (Olli Tuomainen)
Raggarikukkula (Olli Tuomainen)
Kiitokset
Anders Villadsen, Lars Aldman, Päivi Latvalehto, Pekka Suutari, Mikko Rautalin, Ensio Matela, Susanna Alakoski, Vibeke Vogel, Maarit Turtiainen, Maako Härönen, Vesa Kupila, Kerttu Jokela, Taina Ronkainen, Göteborgin suomalainen harmonikkakerho, Astro Lihjamo, Qstock, Liseberg, Carl Ekesjöö, Mervi Junkkonen, Love Records, Kai Jaskari, Mikko Alatalo, Wildersgade filmhus, Heidi Elise Christensen, Laura Kiralfy, Kati Nuora, Marja Pallassalo, Ilpo Mäki, Simppulankartanon päiväkoti, 9ld Södermalmskolan class of 2011, Helen McLaughlin, Jukka Kärkkäinen, JP Passi, Sami Jahnukainen, Pablo Anttila, Juhani Hakopuro, Nanna Huolman, Frida Hyvönen, Andreas Ali Johansson, Jarno Kinnunen, Jarmo Lainio, Ilkka Marjomaa, M. A. Numminen, Sanna Posti Sjöman, Sheriffi, Olli Puhakka, Lina Puranen, Anna Kippola, Sisuradio, Ismo Waronen, Soili Huokuna, Jarmo Mänty, Nadja Nieminen Mänty
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Digital (SRD)
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
90 min