Ja saapuu oikea yö
Då natten faller (ruotsinkielinen nimi)
Hush (englanninkielinen nimi)
Sankari (työnimi)
Finna-arvio
Ja saapuu oikea yö
Jyri Kähkösen ohjaama ja Tuomas Parviaisen käsikirjoittama Ja saapuu oikea yö (2012) on ”trilleri murhaavasta rakkaudesta”. Sakari (Jarkko Niemi) ja Veera (Jemina Sillanpää) ovat rakastuneet toisiinsa. Eräänä päivänä nuoren kihlaparin elämä muuttuu peruuttamattomasti, kun Veera pyytää sulhaseltaan apua isänsä (Martti Suosalo) tappamiseen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
25.7.-31.8.2011 (28 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Ja saapuu oikea yö kompastui uskottavuusongelmiin. ”Lupaavasta alusta huolimatta Jyri Kähösen esikoisenaan ohjaama leffa ei kasva kihelmöiväksi jännäriksi. Se valahtaa tahattomaksi komediaksi, jossa tuppisuinen ja jääräpäinen Veera vetää hyväuskoista Sakaria kuin pässiä narusta”, koki Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 13.7.2012). ”Ei ole nuorten näyttelijöiden vika, etteivät heidän roolihahmonsa tunnu uskottavilta. Myös ohjaaja Kähönen rakentaa kohtauksia kohtuullisen taitavasti, vaikka välillä turhaan sievistelyyn lipsuukin. Se tärkeä intohimon kipinä pääparin väliltä jää kohtalokkaasti puuttumaan. Elokuvan ratkaiseva heikkous on ensikertalaisen Tuomas Parviaisen käsikirjoitus, joka ammentaa tarinan koukut ja ihmiskuvauksen niksit suoraan huonoimmista Hollywood-jännäreistä. Oikeiden ihmisten psykologiasta tai käyttäytymisestä kirjoittajalla ei ole hajuakaan.” ”Bäst i filmen är det knappa, precisa uttrycket, detta kombinerat med en bredsida hemligheter och lögner samt några genremässiga glidtacklingar”, arvioi Krister Uggeldahl (Hufvudstadsbladet 13.7.2012). ”Men ända fram räcker det ju inte, kanske för att man inte riktigt vågar tro på karaktärerna i filmens centrum. Kärlek, trohet och engagemang i all ära, men personligen har jag svårt att köpa vissa vändningar. Inte sällan känns det som om man skulle ha kokat soppa på en spik, blåst upp en tv-film till spelfilmsformatet. Personalpolitiskt är det tunnsått, bortsett från första kedjan, och Mark Stubbs foto är i all sin vardaglighet både grått och kliniskt.” Jukka Kangasjärven (Aamulehti Valo-liite 28/2012) mielestä käsikirjoittaja Tuomas Parviainen ”on ymmärtänyt, että salattuun totuuteen voi sisältyä ratkaisuton arvoitus. Veeran sisäinen todellisuus ei vain täysin vakuuta. Hänen tarpeensa ratkaista psyykkinen pälkähänsä veriteolla määrittää, mitä näemme, mutta toimintaa ohjaava vainoharha ilmenee korkeintaan insinööritason ymmärryksellä. Jemina Sillanpää suoriutuu vaativasta, mutta keskenkirjoitetusta roolistaan häkellyttävän hyvin. Ilmeisesti teemansa keventämiseksi ylivalaistu Ja saapuu oikea yö herättää lupauksia tiheällä tunnelmallaan, muttei vielä ihmismielen tuntemuksellaan.” ”Elokuvan koruton visuaalinen ilme huokuu pelkistettyä tyylitietoisuutta. Voi sanoa, että jossain määrin tyyli voittaa sisällön”, puntaroi Harri-Ilmari Moilanen (Kansan Uutiset Viikkolehti 6.7.2012), joka aisti tarinassa paperinmakuisuutta ja käsikirjoituksessa opinnäytteen tuntua. Silti ”Jyri Kähösen ohjaus liikkuu vähäeleisyydessään notkeasti tapahtumien arvaamattomasti värähtelevällä hermolla. Debytantilla on vivahteiden tajua. Kokonaisuutena kerronnassa on johdonmukainen ja tiivistunnelmainen imu. Pääkaupunkilaiset miljööt vaihtuvat nautittavasti, tarinankulussa on miellyttävää kiireettömyyttä. Miellyttävyys on sen sijaan kaukana kohtauksesta, joka tuo mieleen Kieslowski-filmin Lyhyt elokuva tappamisesta (1987). Tällaista hirtehisyyttä ei ole kotimaisessa elokuvassa aiemmin nähty.” Vastoin valtavirtaa Kari Salminen (Turun Sanomat 13.7.2012) piti elokuvaa ihastuttavasti ristiriitaisena, pienieleisenä ja herkkävaistoisena draamana, joka piti kiinni niin film noir -vaikutteistaan kuin nuorisoelokuvan psykologisista piirteistä. ”Jarkko Niemen ja Jemina Sillanpään huikean hienosti tulkitsema nuori pari vaihtaa melkein todellisuuden tasoa. Valoisassa, ylellisen tilavassa kodissa asuvat luovan luokan edustajat ja pikku kyyhkyläiset muuttuvat elokuvallis-fantastiseen pyörteeseen syöksyviksi viettiensä ja kohtalon orjiksi. Paitsi että lajityypin kliseet puuttuvat. Kuvaus on koko ajan psykologisesti pientä ja melkein kliinisen toteavaa. [- -] Epäuskottavuuden vivahde on oikeastaan elokuvan pointti. Tarina sanoo, että ihmissuhteet ovat helpon näköisinäkin vaikeita, eikä toisesta ihmisestä voi ikinä tietää kaikkea. Tavallisen oloiset ihmiset kykenevät mitä hirvittävimpiin tekoihin, kirkkaassa päivänvalossa, asioihin ajautuen mutta silti suunnitelmallisesti.” Vaikka elokuvassa pahuus leijuu nuorten yllä, sen saamalla palkalla ei ole mitään väliä, eikä tarinassa mitään tapahdu silkasta pahuudesta. ”Ikävissä teoissakaan ei piehtaroida. Jutun pointti ei ole visuaalisissa korostuksissa. Draamaelokuva ei nyt otakaan katsojaa kädestä kiinni ja ala lörpötellä selityksiä. Suusanalliset esitykset toimijoiden motiiveista tai tutkijoiden kammarista eivät ikinä ratkaise mitään. Ne ovat osatotuuksia. Elämä meitä heittelee, ja tiedostamattomista vaikuttimista syntyneet päähänpinttymät vievät. Toisten ihmisten ja varsinkin rakkaiden vaikutus voi olla sellainen, että yhdessä hetkessä siirrytään päivänpaisteen maailmasta oikeaan yöhön.” |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Ohjaaja-käsikirjoittaja Jyri Kähönen (s. 1975) on opiskellut valokuvausta Lahden muotoiluinstituutissa ja dokumenttielokuvaa Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen lyhytelokuvansa Emo (2000) ja Nolla astetta (2001) ovat voittaneet useita palkintoja. Muihin lyhytelokuviin kuuluvat mm. Sorvaajankatu 11 (1998), Valssi (1999), Tuntematon kaupunki (2000) ja Thai Boxer (2001) sekä useat musiikkivideot mm. Heartplay-yhtyeelle. Kähönen on ohjannut myös Venla-palkitun draamasarjan Uudisraivaaja (2006) ja Anneli Jäätteenmäen tapauksesta tehty televisioelokuvadramatisointi Pääministeri (2009). Hänen televisiosarjaohjauksiinsa kuuluvat myös draamasarja Sydänjää (2008). Ensimmäisenä pitkänä elokuvateatterilevityksen saaneena näytelmäelokuvana Kähönen ohjasi psykologisen trillerin Ja saapuu oikea yö (2012). Tarinassa rakastunut nuoripari Veera (Jemina Sillanpää) ja Sakari (Jarkko Niemi) on mennyt kihloihin. Yllättäen Veera kertoo haluavansa sulhasensa tappavan hänen isänsä Aarnen (Martti Suosalo). Sakari ei pysty ymmärtämään mistä Veeran viha kumpuaa, tämä ei paljasta motiivejaan. Elokuvan Ja saapuu oikea yö käsikirjoitti 22-vuotias Tuomas Parviainen, joka oli aiemmin kirjoittanut palkitun lyhytelokuvan Näkökulma (2007). Nimensä elokuva sai Tapio Rautavaaran lastenlaulun Sininen uni (1952) sanoituksesta, joka perustui P. Mustapään (Martti Haavio) runoon ”Laulu Nukkumatista”. Iltalehden 3.7.2012 mukaan Parviainen oli lähettänyt käsikirjoituksensa tuottaja Aleksi Bardylle 18-vuotiaana. Elokuvan musiikin tekijät Ville ja Samu Kuukka olivat myös ensikertalaisia. Jarkko Niemi ja Jemina Sillanpää tekivät elokuvassa ensimmäiset pääroolinsa. Sillanpää kertoi Iltalehdessä 3.7.2012: ”Tein paljon taustatyötä roolia varten. Se on minun tapani tehdä. Kävin kuntosalilla ja tein fyysistä harjoittelua, josta tulee sisäisesti vahva olo. Luin myös aihepiiriin liittyviä psykologisia teoksia.” Elokuvan tematiikassa kysytään kuinka pitkälle voi rakkauden vuoksi mennä? Kuinka hyvin voi tuntea toista ihmistä? Kähönen halusi Turun Sanomien 12.7.2012 haastattelun mukaan luoda psykologisesti aukottoman ja uskottavan tarkan tarinan. Jotta kokonaisuus saataisiin eheäksi harjoitusvaiheeseen kuului tekstin läpikäyminen ja elokuvan ulkopuolisten kohtausten improvisointi näyttelijöiden kanssa: ”Näitä kohtauksia ei suoraan hyödynnetty elokuvassa, vaan niiden tarkoitus oli antaa kaikille yhteinen näkemys taustatarinasta.” Kähönen kertoo Turun Sanomien haastattelussa tarinan päähenkilöistä: ”Halusimme, että juttu tiivistyy näihin kolmeen henkilöön. Pyrimme saamaan aikaan klaustrofobista tunnelmaa ja korostaa henkilöiden omaa maailmaa, johon verrattuna koko muu maailma on tuolla jossain.” Ahdas tunnelma näkyy myös kohtausten miljöiden vähyydessä. Päämiljöönä esittäytyy päähenkilöiden valoisa ja avara koti, joka luo kontrastia murhakeskusteluille ja vaikeille valinnoille. Elokuva kuvattiin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa heinäkuun lopusta elokuun loppuun 2011 välisenä aikana. Kuvauskalustona oli Arri Alexa -digikamera. Kuvauspäiviä oli yhteensä 28. Lopputeksteissä on Saska Liimolan sukunimi virheellisessä muodossa Saska Liimoja. Elokuva sai ensi-iltansa keskellä kesää 13.7.2012 ja teatterikierroksella oli 8 313 katsojaa. Elokuvan DVD:llä on mukana traileri, otteita elokuvan kutsuvierastilaisuudesta ja palkittu lyhytelokuva Sirocco. Seuraavaksi Kähönen ohjasi draamasarjan Ihon alla (2015) sekä rikosdraamasarjaa Sorjonen (2016-2017). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017 |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
Sininen uni Säv. Tapio Rautavaara, san Martti Haavio Esittäjä Jemina Sillanpää, Martti Suosalo Holvikirkko Säv. Jari Suominen, sov. Jari Suominen, Juri Puhakka Esittäjä Shogun Kunitoki © Fonal Records |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Dots…, Dr. Hauschka kosmetiikka, Innojok, L-Fashion Group, MPH Trading, Timanttiset: Esprit, Puma, Romanssi, Orient, Tikau<br /><br />Miia Haavisto, Inger Koskela, Laura Kuivalainen, Heidi Laitinen, Tuukka Nikkilä, Ella Piesala, JP Siili, Selina Sillanpää, Mai Ståhlberg, Markus Ståhlberg, Annika Sucksdorff, Riikka Virtanen, Pia |
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|