Rules of Single Life
Sinkkuelämän säännöt (suomenkielinen nimi)
Singellivets regler (ruotsinkielinen nimi)
Правилата на ергенския живот (bulgariankielinen nimi)
Finna-arvio
Rules of Single Life
Tonislav Hristovin dokumenttielokuvassa Rules of Single Life / Sinkkuelämän säännöt (2011) seurataan kolmekymppisten helsinkiläistyneiden ystävysten, kolmen bulgarialaisen ja yhden makedonialaisen, yrityksiä löytää itselleen naisystävät. Yksi heistä on ohjaaja itse: Hristovin oma avioliitto on hiljattain päätynyt eroon. Vuoden aikana miehet käyvät treffeillä, tukevat toisiaan ja pohtivat parisuhteen merkitystä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Esiintyjät
Kreditoimattomat esiintyjät
Muut esiintyjät
Maija
MaijaHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
13. - 19.12.2008, 30.4. - 4.5., 18.-23.6., elokuussa noin viisi päivää Bulgariassa, syyskuun alku 2009 (kuvauspäiviä yhteensä noin 25) |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
Kalle Kinnunen (Suomen Kuvalehti 11/2011) piti dokumenttia sympaattisena ja humoristisena. ”Hristovin elokuva korostaa miesten avuttomuutta naisten edessä, osapuolten syntymäpaikasta riippumatta. Monet tilanteet ovat lähtökohdiltaan rakennettuja, mutta näyttelemisestä ei ole kyse. Ihmisten väliset kontaktit ovat varovaisuudessaan ja hauraudessaan aitoja, eikä elokuva koskaan etene kliseiden mukaiseksi romantiikaksi. Hristov näyttää myös vilpittömän seksuaalissävytteisiä puheita siitä, mitä heteromiehet naisista ajattelevat. Suorasanaisuus luo raikkautta, ei tunkkaisuutta. Kaiken takana on hyvin perinteinen pyrkimys perheonneen.” ”Puutteineenkin Sinkkuelämän säännöt on viihdyttävä ja sympaattinen elokuvakokeilu, mutta pidempään pohdiskeluun se ei anna aihetta”, summasi Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 1.4.2011). ”Kepeästi humoristinen ja paikoin liikuttavasti tunteellinen leffa ei lähtökohdistaan huolimatta pureudu Suomen ja Bulgarian välisiin kulttuurieroihin eikä liioin jäsenny kovin jänteväksi kuvaukseksi elämänkumppanin etsimisen vaikeudesta. Hauskoja tilanteita ja vitsikkäitä huomioita elokuvassa sen sijaan riittää. Kaverukset käyvät hakemassa apua niin kuntosalilta kuin tanssikursseilta ja sporttitreffeiltä, mutta lupaavia ideoita ei hyödynnetä loppuun asti. Puheenvuoroa ei myöskään anneta kaverusten tavoittelemille naisille, mikä olisi tuonut elokuvaan kaivattua kontrastia. Nyt koko touhu uhkaa ajoittain jäädä poikamaisen pelleilyn asteelle.” Veli-Pekka Lehtoselle (Helsingin Sanomat Nyt-liite 13/2011) kokonaisuus jäi valjuksi, ”sillä miehet eivät tule iholle ja heidän elämänviisautensa vaikuttavat arkisilta. [- -] Ohjaaja Hristovin oma rooli terapiadokumentissa vaikuttaa häiritsevällä tavalla teennäiseltä. Hänen ja kameran suhteessa on jotakin sellaista, mikä tuntuu välttelevältä. Ystäviensä Zoranin parisuhdeterapiaa tai Kirilin avoliittoa elokuva tallentaa hyvinkin selväpuheisesti ja kouriintuntuvasti. Sama ei Hristovin omien osuuksien kohdalla välity.” Tero Vainio (Kaleva 1.4.2011) olisi kaivannut dokumentilta selkämpää ulkomaalaisen näkökulmaa Suomeen. ”Hristov haluaa kuitenkin kosiskella yleisöä humoristisella maskuliinisuuden kuvauksella, joka jää pinnalliseksi. [- -] Sympaattisimmillaan elokuva on, kun Hristov antaa haavoittuvuuden ja melankolian näkyä, mutta nämä ovat vain pilkahduksia löysästi hyörivässä kokonaisuudessa. Kolmenkympin tienoilla tai sen alla pyörivät tyypit ovat niin arkisia jannuja, etteivät he onnistu paljastamaan aiheesta mitään uutta tai ihmeellistä.” Päivi Valotienkin (Turun Sanomat 1.4.2011) mielestä dokumentti jäi puolitiehen. ”Omakohtaisen, parhaimmillaan myös hilpeää itseironiaa väläyttelevän dokumentin rakenteessa ja lähtökohdissa on ideaa, mutta tie-elokuvaan kuuluvaa ajatusta ’jalostavasta’ matkasta, joka itsessään on tärkeämpi kuin määränpää, ei harmillisesti viedä aivan niin pitkälle kuin elokuvan lupauksia herättävä alku antaa olettaa. Hajanaisuus ja loppupeleissä aika tasapaksuksi jäävä toteutus nakertavat tarinan napakinta kärkeä. [- -] Parhaimmillaan dokumentti on esittäessään maahanmuuttajat tavallisina ihmisinä, täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä, joita ei ole tarvetta demonisoida eikä myöskään nostaa jalustalle.” |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Bulgarialaissyntyinen ohjaaja-käsikirjoittaja-leikkaaja Tonislav Hristov (s. 1978) on opiskellut elokuva-alaa ammattikorkeakoulu Stadiassa ja toiminut Kiti Luostarisen ja Pirjo Honkasalon elokuvatuotannoissa assistenttina. Kotimaassaan Hristov on saanut insinöörin koulutuksen. Hän on ohjannut mm. lyhytelokuvat Hercules (2004), Pilvi-san (2005) ja My Brother Fedja (2006). Hänen ensimmäisen puolipitkän, 55-minuuttisen dokumenttielokuvansa Perhe (2007) tuottivat Making Movies Oy ja bulgarialainen, dokumenttielokuvillaan länsimaissa menestynyt tuotantoyhtiö Agitprop Ltd. Perhe oli Kettu-päivien esitteen mukaan ”dokumenttielokuva siirtolaisuudesta ja Euroopan Unioniin liittyvistä toiveista ja pettymyksistä ohjaajan oman perheen kautta, paikkana Vrazan pikkukaupunki Pohjois-Bulgariassa.” Hristov on tehnyt myös dokumenttiohjelmia Yleisradion TV1:n Basaari- ja Mundo -sarjoihin. Hristovin ensimmäinen pitkä dokumenttielokuva Rules of Single Life / Sinkkuelämän säännöt (2011) tehtiin suomalaisen Making Moviesin ja Agitpropin yhteistuotantona. Elokuva kertoi Hristovin ja hänen kaveripiirinsä elämästä. Ohjaaja itse oli aikoinaan rakastunut suomalaiseen naiseen ja muuttanut Suomeen vuonna 2001. Me Naiset -lehden 13/2011 haastattelun mukaan Hristov sai idean dokumenttiinsa avioeron jälkeen: ”Meitä oli samaan aikaan monia eronneita, ja tarvitsimme apua. Jonkun, joka neuvoo, miten pääsee ylös sohvalta ja miten sinkkuna eletään.” Myös monet elokuvan työryhmään kuuluneista olivat eronneet filmauksen aikoihin. Elokuvan alussa Hristov käy myös läpi eroaan näyttelijävaimonsa Nelly Hristovan kanssa. Elokuvan päähenkilöistä kolme on bulgarialaista eli Tonislav ”Toni” Hristov itse, Hristian ”Hari” Dimov ja Kiril Jovchev sekä yksi makedonialainen, Suomen Kansallisteatterin lavastajana toimiva Zoran Atanasov. Alun perin yhtenä päähenkilönä piti olla myös Tonislavin veli Ivailo Hristov. Elokuvassa vähän alle kolmikymppiset kaverukset yrittävät etsiä itselleen tyttöystäviä erojen jälkeen uudessa kotimaassaan Suomessa. He ottavat kontaktia naisiin mm. kesäfestivaaleilla ja leirintäalueilla. Toveruksista Kiril ei ole sinkku, hän lähti dokumenttielokuvaan mukaan kannustamaan ystäviään. Dokumentti kertookin myös miesten välisestä ystävyydestä. Hristov suunnitteli elokuvan käsikirjoituksen tuottaja Kaarle Ahon kanssa. Tekijät luonnehtivat elokuvaa ”romanttiseksi dokumentiksi”. Kaarle Ahon haastattelun 25.5.2016 mukaan elokuvasta pyrittiin saamaan hauska. Esimerkiksi Tonislavin omasta hahmosta pyrittiin tekemään koomisen päällekäyvä. Kaverukset etsivät elokuvassa uusia tapoja tutustua naisiin. Miesnelikko käy tanssikoulussa, vaatesovituksessa, kuntosalilla ja sinkkusulkiksessa ja harrastaa mm. nettideittailua. Tanssinopettaja Åke Blomqvist (1925-2013) nähdään viimeistä kertaa valkokankaalla tanssikoulun opettajana. Hristov pitää elokuvassa netin kautta yhteyttä Saksassa asuvaan Andreaan; pari on elokuvan teon jälkeen avioitunut. Sinkkuuden haasteet ovat yleismaailmallisia. Iltalehden Ilona-viikkoliitteen haastattelussa 9.3.2011 Hristov antaa ohjeeksi: ”Elokuvan tekeminen opetti minulle ja pojille, ettei pidä pelätä. Pitää tehdä rohkeasti asioita, mennä ihmisten ilmoille, tavata erilaisia ihmisiä, antaa mahdollisuus itselle ja muille. Kaikki sinkut, menkää ja kokeilkaa!” Hristov ideoi nimen Rules of Single Life jo elokuvan ideoinnin alkuvaiheissa, suomenkielisen nimimuodon Sinkkuelämän säännöt keksi levittäjä tuotannon loppuvaiheilla. Elokuvaa kuvattiin RED-kameralla eli dokumenttielokuvaksi yllättävän raskaalla kalustolla. Kuvauspäiviä oli noin 25; ajankohtia olivat joulukuu 2008, vapun ja juhannuksen tienoot, elokuussa viiden päivän jakso Bulgariassa ja syyskuun alku 2009. Elokuvan pääkuvauspaikkana oli Helsinki, mutta mukana olivat mm. myös Lahden seutu, Kuopio, Jämsä ja Hanko. Hiekkarantajaksoa ja muuta lomanviettoa kuvattiin Bulgarian Lozenetz-nimisessä lomakohteessa Mustanmeren rannikon eteläosassa. Andrean ja Tonin kaitafilmijaksot taltioitiin Saksan Münchenissä. (Kaarle Ahon haastattelu 25.5.2016) Ahon haastattelun 25.5.2016 mukaan elokuvan leikkauksen alkuvaiheen teki Kim Finn. Hänet on merkitty lopputeksteihin määreellä Co-leikkaaja, hänen salanimenään on käytetty kansainväliseen käytäntöön vivahtavaa pseudonyymiä Allan Smiethinen (vrt. Alan Smithee). Leikkaustyötä jatkoi Joona Louhivuori. Bulgarialaisen Petar Dundakovin säveltämän musiikin haluttiin muistuttavan Woody Allenin elokuvien musiikkia. Teatterikierroksellaan Suomessa elokuvalla oli 3002 katsojaa. Se sai Bulgarian Sofian kansainvälisellä elokuvafestivaalilla parhaan dokumenttielokuvan yleisöpalkinnon. Elokuvan dvd:llä on mukana elokuvan traileri ja 56-minuuttiseksi lyhennetty tv-versio, jossa on englanninkielinen tekstitys. Seuraavaksi Hristov ohjasi Yleisradiolle tuntisen dokumenttielokuvan Sielunruokaa (2012) ja teatterilevitykseen jatkoksi Sinkkuelämän säännöille pitkän dokumenttielokuvan Love & Engineering (2014). Siinä ”treffimaailman haasteita lähestytään insinöörimiesten näkökulmasta: miten kohdata ihminen oikeassa maailmassa?” Sarjan kolmattakin osaa on suunniteltu. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2016 |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
Beaux Quartiers Jacques Mercier & Gilbert Einaudi © Universal Publishing Production Music Night In Valencia Dominique Guiot, Rolando Tambin, Terry Lipton © Universal Publishing Production Music Tango Elite Alec Gould © Universal Publishing Production Music All Is Lost Michael Solaris, Josh Kessler, Marc Ferrari © Universal Publishing Production Music Dreamer 2 Matt Hales, Ben Hales © Universal Publishing Production Music Passion jardin Pierre-Andre Athane © Cézame-fle / Universal Publishing Production Music Karvaiset kamelit Martti Innanen © Warner/Chappel Music Finland Kuin joutsenlaulu Jori Sivonen, Juha Vainio © Warner/Chappel Music Finland Mikä kesä Markus Linden, Alex Keskitalo, Ville Sjöblom, Jaakko Teittinen |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Leena Kemppi, Ulla Simonen, Sevda Shishmanova, Irina Kansuheva, Antti Luusuaniemi, Iikka Vehkalahti, Käkkis Arhinmäki, Pirjo Honkasalo, Jeremy Otis, Viliana Vilhemova, Tsvetoslava Kapatzinova, Frosina Arnaudova, Desislava Georieva, Mariya Marinova, Vesela Sim, Cemile Nisametdin, Ghadi Boustani, Ivalo Hristov, Marita Rainbird, Boris Missirkov, Mira Vattulainen, Pentti Peltola, Veronika Honkasalo, Tapani Hakala, Sari Hakala, Erkki Lempinen, Frank Forsell, Inari Lehtinen, Merja Palokangas, Virpi Hiltunen, Riku Kuusisto, Ari Turunen, Janne Niini, Matti Varelius, Marja Eronen, Teuvo Vainikka, Harri Siikala, Timo Isomäki, Ari Hiltunen, Georgi Pankovski-Djole, Silvija Pakovska<br /><br />Ruoholahden Palloiluhalli, Sinkkusulkis, Rock the Pole, Väestöliitto, Amo Oy, Wanhan Tanssikellari, Diesel Store / Diesel Finland Oy, Elixia Fitness, Kuusankoski Oy, Jääpuisto Oy, Naisasialiitto Unioni, Subway, Kumitukku/ Ilmapallokauppa, Winestage, Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Helsingin kaupungin liikennelaitos, Kirjasto 10, Radisson SAS, Imagokoulu Milla Rynty, Oluthuone Kaisla, Sony Finland Oy, Star Cafe, Ravintola Belge, AV-Rent, Hanko Camping Silversand, Vääksyn taajama & Asikkalan kunta, Päijännetalo, Lahden satama, Himosfestival, VR, Naisten klinikka, Hinauspalvelu T.Virtanen Oy, Uoma Oy, Ravintola Uunisaari |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|