Talvella 2003 ranskalainen heroiininvieroituslääke Subutex oli syrjäyttänyt amfetamiinin Pohjois-Suomen käytetyimpänä piikkihuumeena. Asuin Rovaniemellä työttömänä. Elin sosiaaliturvan varassa ja käytin huumeita lähes päivittäin. Tuona aikana aloin kuvata lähipiirini elämää. Tämä on tarina ystävästäni Janista.

Rovaniemeläisen nuorisoporukan elämä pyörii kovien, suonensisäisten huumeiden ja rikosten ympärillä. Elokuvan ohjaaja Joonas kuvaa kamerallaan ystäväpiiriään. Jani murtautuu autoon, mutta varashälyttimen ääni säikäyttää hänet pakoon. Asunnossaan Jani piikittää itseään ja suosittaa samaa tavaraa ystävälleen.

Subutexin vaikuttava aine on buprenorfiini. Heroiinin ja morfiinin tavoin se tuottaa miellyttävän euforisen olotilan.
Jani on narkannut viisi vuotta, hän aloitti neljäntoista ikäisenä. Hän vetää Subutexiä ja Temgesiciä. Rovaniemi on hänen mukaansa ollut pirikaupunki jo kauan aikaa.

Vietimme kavereiden kanssa rauhallista iltaa hyvän ruuan ja Subutexin merkeissä.
Kaverit katsovat elokuvia ja syövät ranskalaisia ja nakkeja. Jani riitautuu Hurtsin kanssa ”puolikkaan” hinnasta. ”Hoitasit sieki hommat niinku ne pitäis hoitaa”, Hurtsi vastaa Janin valitukseen.

Epäonnistuneesta keikasta syntyneen ”väärinkäsityksen” takia Janilta on katkaistu kirveellä kaksi sormea. Hän suunnittelee muuttavansa pois Rovaniemeltä.
Kun yrittää olla elävien kirjoissa ja syödä, niin kyllä sitä jaksaa – on pakko jaksaa, Jani psyykkaa itseään. Hän haluaa lähteä Rovaniemeltä.

Huumepoliisin ratsioiden johdosta Subutex on tilapäisesti loppunut koko kaupungista. Vieroitusoireet hiipivät esiin. Onneksi tarjolla on laillinen vaihtoehto: pameja ja viinaa.
Juopottelun ja bailailun lomassa Jani yrittää pummia ”ryynejä”, muttei onnistu. Kaupungin keskustassa järjestetään porokilpailut. Kesken kaiken yksi kavereista tipahtaa kerrostalon parvekkeelta kadulle, kilparadan viereen. Pelastushenkilökunta toimittaa loukkaantuneen hoitoon. Bailaus jatkuu kapakassa. Jani ja Jupe riitelevät kännipäissään, mutta sopivat lopulta. Jani ilmoittaa lähtevänsä autolla tekemään ”jonkun vitun hullun keikan”.

Murtokeikka teollisuusalueen varastoon epäonnistuu, kun kytät ilmestyvät paikalle. Jani on pidätettynä kolme päivää.
Jani kertoo olleensa putkassa rentona, sillä hänellä oli ”teemuja” odottamassa. Hän oli lojaali kaverilleen, ei paljastanut tätä, vaan otti syyn niskoilleeen.

Subutex-ongelman kontrolloimiseksi päihderiippuvaisille tarjotaan ilmainen rauhoittava lääkitys.
Teetä juodessaan pojat vertailevat eri pillereiden makuja, rakennetta ja muita ominaisuuksia – kullakin on omat suosikkinsa.

Syyttäjä on vaatinut Janille vankilatuomiota. Hän odottaa oikeuden päätöstä.
Törkeä rattijuopumus, liikenteen vaarantaminen, pari varkautta, huumausainerikoksia ynnä muuta paskaa – vähän kaikkea, Jani luettelee syytteitään oikeustalon edessä.

Perhe on Janille ainoa pyhä asia elämässä. Vanhemmilla on paha tapa syyttää itseään lastensa virheistä, hän tuumaa. Jani aloitti näpistämisen hyvin nuorena, nyt hän on siinä mestari. Aiemmin kiihokkeena oli jännitys, ”adrenaliinivirta”, nyt vain raha. Asiaa on kuitenkin turha märehtiä: hän on elämäntyylinsä valinnut.

Käräjäoikeus tuomitsee Janin vuodeksi vankilaan. Tuomio astuu voimaan kesällä.
Jani irtautui huumeilla arjesta: ”Kun löys sen oman jutun, se oli vitun mahtavaa.” Mutta pidemmän päälle kokemus ei ole enää sama. Hän oli välillä morfiiniin koukussa. Silloin mieli oli ”ihan tasasena”, hän ei ajatellut mitään. Se on pahaa ainetta, siihen kuolee, hän sanoo.

Kevään mittaan kaman käyttö kasvattaa Janin velkataakkaa. Hän yrittää säätää rahaa kokoon. Tuomion täytäntöönpano lähenee päivä päivältä.
Kaverit käyvät apteekista hakemassa ruiskuja ja neuloja. Jani on ajaa autolla jalankulkijan päälle suojatiellä. He varastavat autosta radion. Jani sanoo, ettei hän pysty Rovaniemellä lopettamaan huumeiden käyttöä, kun kaikki kaveritkin käyttävät. Hän suunnittelee lähtevänsä maasta.

Kaksi viikkoa myöhemmin Jani soittaa ja ilmoittaa: ”Pakkaa kamat, lähdetään tunnin päästä!” Jani on onnistunut varastamaan lähimarketin kassakaapista 5000 euroa. Hän päättää paeta rahoineen Suomesta.
Jani on innoissaan, suuntana on Pariisi. Hänellä on repullinen vaatteita ja lompakossa ”semmoset 20 000 vanhaa rahaa”. Tukholmassa hän ihastelee, ettei ole koskaan ollut näin kaukana kämpiltä. Rautatieasemakin on jo Rovaniemen kokoinen. Hän odottaa innoissaan pääsyä Kööpenhaminaan, Christianiaan.

Janille ei jää oikeastaan mitään kaivattavaa Rovaniemelle, perhe on hajonnut, äiti vaan ryyppää. Hän kyllä rakastaa heitä, mutta hänellä on oma elämä elettävänä. Kaverukset saapuvat Pariisiin.

Hallitakseen vakavaa heroiiniongelmaa Ranskan valtio tarjoaa narkomaaneille ilmaisen Subutex-lääkityksen. Osa heistä myy lääkkeensä ostaakseen parempia päihteitä: heroiinia ja crackia. Olemme saapuneet Pohjois-Euroopassa myytävän laittoman Subun alkulähteille.
Jani hankkii innoissaan reilusti Subutexiä ja vetää ”töötit” pariisilaisessa hotellihuoneessa. Hän tutustuu nähtävyyksiin ja piikittää myös Eiffel-tornin vessassa. Kadut ovat täynnä elämää, toisin kuin Rovaniemellä, hän sanoo.

Muistot Rovaniemen kitkuisista ajoista hukkuvat etelän ohikiitäviin maisemiin. Kaman käyttö lisääntyy päivä päivältä.
Matka vie Välimeren rannalle Sisiliaan, tosin Jani ei saa päähänsä missä he ovat. Subutex tahtoo viedä muistin, hän sanoo. Hän on vetänyt huomattavan paljon kamaa, paljon enemmän kuin Rovaniemellä.

Rannalla hän ottaa kokaiinia ja päättää saman tien lopettaa ”ränniin vetämisen” ja heittää "värkit" menemään. Hän suunnittelee elämää Espanjassa: oma talo, vaimo ja peltotilkku, pari lasta, työpaikka, vaatimatonta, mutta onnellista elämää. Hän sinnittelee hetken ilman huumeita, sillä kokaiini kirvelee nokassa ja tööttiä hän ei halua vetää.

Harhaillessamme pitkin Rooman katuja saan puhelimeeni tekstiviestin: ”Käsket nyt vittu sen Janin ottaa yhteyttä tai hakkaan sun asuntos kirveellä paskaksi.” Rovaniemellä sattuneen sekavan tapahtumaketjun seurauksena Jani on jälleen veloissa. Hänen ystäväänsä on käyty uhkailemassa.
Jani soittaa Suomeen, mutta katuu heti: helpompi olisi olla tietämättä asioista. Sen vuoksi hän lähteissään maksoi kaikki velkansa, etteivät perijät olisi hänen jäljillään. Se, miten sormet aikoinaan lähti, on eri asia: hän itse tarjosi ne hyvitykseksi.

Saavumme Espanjaan.
Espanjasta he siirtyvät Afrikan puolelle. Jani on hankkinut ”konia”, heroiinia, jota hän kokeilee. Elämäntapaa on vaikea vaihtaa, se ei tapahdu kädenkäänteessä, hän pohtii. Muutosta pitää haluta enemmän kuin mitään muuta, ei pelätä ja juosta karkuun.

Matkarahojen loputtua palasimme Suomeen. Kaksi viikkoa myöhemmin Jani pidätettiin. Hän ajautui vuosien vankilakierteeseen.
Jani haaveili edelleen talosta Espanjassa - siellä häntä ei olisi enää olemassa, hän olisi joku muu henkilö.

Teksti: Jorma Junttila / Suomen kansallisfilmografia 2015