Romanovin kivet
Romanovs juveler (ruotsinkielinen nimi)
The Romanov Stones (englanninkielinen nimi)
Kädet ylös bäng bäng (työnimi)
Rautalaakso (työnimi)
Finna-arvio
Romanovin kivet
Romanovin kivet (1993) on Aleksi Mäkelän ohjaama ja Kalle Chydeniuksen sekä Santeri Kinnusen kanssa käsikirjoittama toimintaelokuva. Nuoret rikolliset Tony (Santeri Kinnunen) ja Patrick (Samuli Edelmann) lähtevät pomonsa Edvard Roivaksen (Stig Fransman) käskystä Lappiin ostamaan venäläisiltä toimijoilta tsaariperheelle kuuluneita jalokiviä. Kun kaupparahat paljastuvat väärennökseksi, joutuvat miekkoset hengenvaarallisiin kuvioihin, joihin sotkeutuvat myös kumppanusten ystävä Valto (Kari-Pekka Toivonen), liikemies Ahma (Kari Hietalahti), Roivaksen vaimo Kaarina (Katariina Kaitue) ja tytär Julia (Minna Sanchez).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
10.6. - 27.7.1993 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 26.11.1993) katsoi Aleksi Mäkelän tehneen yrityksen tuoda uutta verta kotimaiseen elokuvaan: "Tulos on kaukana täysosumasta, mutta melkein yhtä etäällä täydellisestä flopista, jollaista etukäteen saattoi pelätä". Helenä Ylänen (Helsingin Sanomat 27.11.1993) taas näki elokuvan saaman tuen avauksena "realismin suuntaan [- -] Tuotantolautakunta antoi tieten tahtoen rahaa hyvin nuorille miehille hyvin kaupalliseen yritykseen". Kriitikot totesivat elokuvan tavoitelleen kansainvälistä levitystä myös laadulla, kuvaaja Kari Sohlberg useimmin mainittuna esimerkkinä. Kansainvälisiä malleja myös epäiltiin: "Vaan ei ole Suomi Amerikka, eikä istu suuren maailman toiminta tänne", Sauli Pesonen (Kaleva 28.11.1993) kirjoitti. Anja Huumon (Suomenmaa 26.11.1993) mielestä elokuva oli vastakohta Kaurismäen veljesten Suomi-kuvalle, sillä se "[- -] todistaa, että Suomi on myös kansainvälinen huippuosaamisen paikka eikä pelkkä Sovjet-Finland täynnä takapajuista kurjuutta ja juopottelua." Pertti Lumirae (Demari 26.11.1993) puolestaan vertaili: "Ajatukselliset ulottuvuudet eivät juuri päätä huimaa [- -] Mika Kaurismäen Arvottomat (1982) on yhä se elokuva, joka tässä maassa on yhdistänyt filosofiset ulottuvuudet seikkailullisiin ominaisuuksiin. Kaipaamme lisää Arvottomien tyyppisiä elokuvia." "Välillä harpotaan oikein kunnolla, minkä vuoksi leffa tuntuu poukkoilevan päämäärättömästi", Olli Manninen (Iltalehti 26.11.1993) kirjoitti yhtenä monista juonen aukkoja arvostelleista. Hän näki myös hyvät puolet: "Parhaimmillaan leffa etenee kuitenkin sujuvasti. Mukana on myös kotimaiselle elokuvalle harvinaista huumoria. Leffan loppukliimaksi takaa-ajoineen on puolitoistatuntisen parasta antia." Samaan tapaan ajatteli myös David Stratton (Variety 25.7.1994). Hänen mukaansa debyyttiohjaaja Aleksi Mäkelä on "seuraamisen arvoinen" ja itse elokuva "kutsukortti" suurempiin tehtäviin, sillä "[- -] the action scenes are vigorously staged, on an obviously limited budget, suspense is effectively generated, location scenery (shot partly in Lapland) is spectacular and pacing is brisk". Raili Suominen (Turun Sanomat 27.11.1993) antoi suoran ohjeen elokuvateattereille: "Luukulle pitäisi panna lappu: vanhoilta pieruilta ja tosikoilta pääsy kielletty, sillä oikealle kohderyhmälle se tarjonnee äksöniä koko rahan edestä." Samassa hengessä Pertti Lumirae arvosteli sensuurin K16-ikärajaa: "[- -] on paradoksaalista, etteivät ne keskenkasvuiset pojat, joille tämä action-hurjastelu on tarkoitettu, pääse katsomaan sitä." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Aleksi Mäkelä (s. 1969), näyttelijä Vesa Mäkelän poika, kuului samaan muusikko- ja näyttelijäperheiden jälkeläisten kaveripiiriin kuin Samuli Edelmann, Santeri Kinnunen, Kalle Chydenius ja Niko Saarela. Nämä lapsuudenystävät alkoivat tehdä yhdessä elokuvia, "puolen tunnin mittaisia rikos- ja gangsterijuttuja" (Aamulehti 26.11.1993) jo 1980-luvun alkupuolella Heikki Kinnusen ostamalla videokameralla, ja Aleksi Mäkelä erottautui piankin ryhmän ohjaajahahmoksi. Ennen 23-vuotiaana ohjaamaansa kokoillan esikoistaan Romanovin kivet Mäkelä oli tehnyt tv-elokuvat 1249 km (1989) ja Olinkin jo lähdössä (1990) sekä perehtynyt ammattiin National-Filmi Oy:n leikkausapulaisena ja yleismiehenä. Romanovin kivet käynnistyi tuottaja Spede Pasasen aloitteesta keväällä 1992. Pasanen halusi tehdä suomalaisen toimintaelokuvan James Bondin tyyliin eikä hän valittuaan tekijät ja annettuaan tukensa enää puuttunut toteutukseen: "Annoin pojille vapaat kädet, vaikka ikää oli vähän ja kokemusta tuskin lainkaan. Minulla on nimittäin näkemystä." (Ilta-Sanomat 13.11.1993). Aleksi Mäkelä, Kalle Chydenius ja Santeri Kinnunen tekivät käsikirjoitusta vuoden ajan kolmen eri version voimalla, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 1993. Spede-Tuotannon rahoituksen ja Suomen elokuvasäätiön tuen lisäksi hieman yli viiden miljoonan markan budjetti katettiin markkinoinnin osalta sponsorisopimuksin. Elokuvaa varten Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann harjoittelivat puolen vuoden ajan kickboxingia, "potkunyrkkeilyä", ja lisäksi Kinnunen kävi croupier-kurssin. Monissa kohtauksissa päähenkilöillä oli samalla henkilökohtaiset stunttinsa. Tästä elokuvasta alkoi monien suomalaisten stunt-miesten kuten Juha Pursiaisen ura, sillä ennen oli käytetty lähinnä virolaisen Aldo Tammsaarin ryhmää. Katariina Kaitueen raskaustilan vuoksi Laura Malmivaara toimi sijaisnäyttelijänä rohkeassa rakastelukohtauksessa, joka kuitenkin leikattiin pois lopullisesta elokuvasta. Roivaksen rooliin harkittiin aluksi Kalevi Kahraa. Elokuvan Kultalintu -kappaleesta tehtiin Reel Art Oy:n tuottama, Aleksi Mäkelän ohjaama ja Kari Sohlbergin kuvaama musiikkivideo. "Elämää jännempi elokuva", "Käännekohta suomalaisen elokuvan historiassa", mainostettiin tuotantoyhtiön esitteessä ennen kuvausten alkua. "Elokuva tehdään katsottavaksi!", jatkoi Spede Pasanen samassa yhteydessä. "Siinä kuuluu olla juoni, toimintaa, jännitystä tai huumoria - mieluummin sitä kaikkea." "Romanovin kivet kirjoitettiin suomalaisten nuorten ja nuorten aikuisten tarpeisiin eli sille yleisölle, joka pitää Suomessa elokuvateatterit hengissä", lisäsi ohjaaja Mäkelä samassa esitteessä. "Sitä voidaan nähdäkseni pitää tilaustyönä täyttämään tyhjiö, jossa on aikaisemmin ollut tarjolla lähinnä amerikkalaisia nuoriso-, toiminta- ja seikkailuelokuvia. Suomessa tilanne on ollut yksipuolinen. Toisaalta pienimuotoiset ja -hintaiset ihmissuhde-elokuvat, joiden katsojamäärät ovat hyvin pieniä. Toisaalta Uuno Turhapuron ja vääpeli Körmyn kaltaiset komediat, joiden katsojakunnan muodostaa suurelta osin lapsiperheet. Kun siinä välissä on nähty muutama historiallinen sotaspektaakkeli vanhemmalle väestölle, niin mielestäni Romanovien kivien kaltainen vauhdikas veijaritarina tulee avaamaan uuden alueen Suomen elokuvan historiassa. Se on elokuvantekijöiden uuden sukupolven lippulaiva." Romanovin kivet sai ensi-iltansa 20 kopion voimalla 19 paikkakunnalla samanaikaisesti. Yleisömenestys ei ollut aivan tekijöiden odotusten mukainen, mutta minimitavoite eli 50 000 katsojaa saavutettiin. Suunniteltu jatko-osa jäi kuitenkin toteutumatta, ja Aleksi Mäkelän ura jatkui syksyllä 1994 valmistuneella elokuvalla Esa ja Vesa - auringonlaskun ratsastajat sekä tv-sarjojen ohjaajana. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Romanovin kivet (alkuteema inst.) Säv. ja sov. Hannu Korkeamäki Hannu Korkeamäki, syntetisaattorit (off, alkutekstit), 1' 40". Levytys: Hannu Korkeamäki; Reel Art Oy ARTCX 21, 1993. 2. The Anchovy Conspiracy Säv., san. ja sov. Mitro - Tomi Ervi Anchovy Combo (off, televisio), 0' 30". Levytys: Anchovy Combo; Reel Art Oy ARTCD 4, 1992. 3. Romanovin kivet (lopputeema inst.) Säv. ja sov. Hannu Korkeamäki Hannu Korkeamäki, syntetisaattorit (off), 3' 00". Levytys: Hannu Korkeamäki; Reel Art Oy ARTCX 21, 1993. 4. Kultalintu Säv. ja sov. Hannu Korkeamäki, san. Arto Tamminen Janne Komi, laulu, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 2' 35". Levytys: Janne Komi; Reel Art Oy ARTCX 21 ja ARTCD 11, 1993. Huomautuksia: Kultalintu on myös taustamusiikin teemana. Petteri Sallinen laulaa laulua Kicsit szomorkas / Ihana aamu (säv. ja san. Gabor Nadas - Ivan Szenes, suom. san. Matti Siitonen), 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
KappAhl, A-Lehdet, City-Sokos, Kenkäkesko, Marlboro Classics, Sisustustalo Zaza, Arctia, Wanha Pietari, Finnair/Jukka Vallinkoski, Auto Jalonen, Volvo Oy, Finlux, Polaroid, Koff, Sumeko Oy/Jussi Tele, Pasi Hagström; Oy Perkko/Liisa Palviainen, Oy Bausch & Lomb Ab/Ray Ban, Nokia Mobile Telephones, Berner/Reebok, Casino Ray, Hotelli Pyhätunturi, Peili Bergholm, Antiikkilinja, Iittala Lasitehdas, Biljardihuolto, Kotkan Portti, Sisustusliike Stanza, Tampereen Jalokivi ja Korupaja, Asoma Oy, Stockmann, Optilook, Luhta Oy, Axel Alftan, Helsingin Ratsutarvike, Huttuhippu, Riitta Vaara, Spektrin Pilotti, SYP-Senaatintori, Fregatti Oy, Rovaniemen lentokenttä, Pelkosenniemen kunta/Olavi Luoma-aho, Pauli Laurila; Pelkosenniemen VPK, Yleisradio/Pyhätunturin linkkiaseman henkilökunta, Kemijoki Oy, Hiram Walker/Sonja Vartia, Timo Nikkanen, Zoe Burtsow, Mainostoimisto I.D.A./Kari Ripatti, Venla Piitulainen; Merenkulkuhallitus, Aimo Haapala, Antti Jaakkola, Jarmo Lepistö, Kari-Jussi Aho, Tarja Knuutinen, Helena Rinne, Hotelli Pyhätunturin henkilökunta, Anssi Nykänen, Harri Rantanen, Janne Murto, Matti Lappalainen, Timo Paasonen, Pasi Ervi, Manne Railo, Kaija Kärkinen, Tomi Ervi, Timo Nousiainen |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|