”Että tekee kipeää. Ohjaaja Markku Pölönen on tullut hulluksi”, parahti Soila Ojanen (Satakunnan Kansa 27.2.2009) hämmentyneenä. ”Leffan tekeminen kertakäyttövitsiksi on aika kallista lystiä. Tuotos nykii kuin kengurubensalla tankattuna. Tässä tulee jo vanhallakin Kummelia ikävä. [- -] Kun nenän alta puuttuvat amisviikset sekä autosta wunderbaum ja karvanopat, ei pikataipaleen kuvauksille oikein lämpiä. Tiedä sitten lämpiääkö kukaan. Vitsit ovat vanhoja. Repliikeissä pyörivät baarien moottoriturpien perushöpinät. ’Se on penkki liukas, kun kuskilta on tullut paskat housuun.’ Näin ikkään. [- -] Sponsorien esittely on räävitöntä. Rallikisan screeneille, selostajakoppiin ja auton kylkiin on upotettu elokuvaa avustaneita yrityksiä – muka kuvaan kuuluvina. Ne iskevät kuin nasta katsojan silmään. Eniten pelkoa aiheutti elokuvan logo, jonka grafiikassa seisoo selvästi Ralliraita 1. Vitsinäkin ajatus kakkososasta kävi pumpun päälle.”

”Dra in Pölönens körkort”, vaati otsikossaan Krister Uggeldahl (Hufvudstadsbladet 27.2.2009), joka moitti ansiokkaan ohjaajan uraa epätasaiseksi. ”Markku Pölönen har i en intervju kallat Ralliraita för en ’Spede’-film och det är ingen tokig beskrivning. Folk beter sig som idioter, ser knasiga ut och grimaserar så det står härliga till. Så att säga. Men där en Spede Pasanen (och Ere Kokkonen) inte visste/kunde bättre känns Pölönens vulgärfolkliga charmoffensiv som ett enda stort svek. Det är inte ens roligt, bara billigt, platt och urbota dumt – alldeles som om det rallytokiga finska folket inte skulle stå med rumpan bar även utan dessa komiska överdrifter. Vilket slöseri (med goda råvaror).”

”Sääli, että Pölönen on valinnut tyylilajiksi tyhjäpäisen puskafarssin, joka hyytyy jo lähtöviivalle”, Tuomas Riskala (Iltalehti 27.2.2009) valitteli ralliaiheen tuhlausta. ”Pölösen, Silvennoisen ja Arttu Käyhkön käsikirjoittama rallikomedia on kuin autovarikolle sijoittuvan sketsisarjan jakso, joka on venytetty elokuvaksi aiheen suosioon sokeasti uskoen. Jotkut vitseistä toimivat, mutta valtaosa huumorista on latteaa ja puuduttavan pöljää. Usein vitsien huonoutta vielä peitellään ylimääräisellä rasvakerroksella. Elokuvallinen liimaus loistaa poissaolollaan, mikä korostaa juonen sketsimäistä rakennetta. Pölöselle ominainen hahmogalleria pursuaa ylinäyteltyjä hörhöjä, kuten Peter Franzénin ja Tom Petäjän mekaanikot. Yllättäen Kummeli-mies Silvennoinen tekee yhden elokuvan hillityimmistä ja tasokkaimmista rooleista.”

”Pitäisin vilpittömän oloisesta Ralliraidasta mielelläni enemmänkin ja pahoittelen sitä, että en moiseen pysty”, totesi Marko Ahonen (Savon Sanomat 27.2.2009), jonka mielestä draamallisesti kömpelö elokuva oli hauska vain lievästi ja ajoittain. ”Erityisesti elokuvaa voi suositella Kummeli-huumorin ystäville, sillä Ralliraita näyttää aivan Kummeli-elokuvalta.” Ahonen pohti myös sponsorien roolia. ”Oikeastaan kaupalliset yhteistyökumppanit tekevää tärkeää kulttuurityötä. Mitä he saavat antamansa rahapinon vastineeksi? Nimensä näkyviin alku- ja lopputeksteissä ja johonkin taustalla olevaan kylttiin elokuvan aikana. On vaikea kuvitella, että moisella myydään yhtään ylimääräistä Fennian vakuutusta tai Laakkosen autoa.”

Harri Närhelle (City 5/2009) kyyti kelpasi. ”Huomattavasti yleisöystävällisempi nauratin tämä raipakka ralliraina on kuin hämmentävä Lieksa!. Nyt ollaan kyselemättä viihteen asialla, mikä on helvetin hyvä näinä masentavien lamauutisten päivinä. Johan sota-aikana tajuttiin, että ankarina aikoina yleisö haluaa elokuviltaan pienen hetken unohdusta. Se funktio toteutuu näiden hemmojen touhuja seuratessa, kun kaiken hilpeyden ytimessä on jotain ajattoman suomalaista.”