Routasydän
Frozen Heart (englanninkielinen nimi)
The Time of the Frozen Heart (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Routasydän
Tuomas Sallisen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa toimintaelokuvassa Routasydän (1993) Euroopan Yhteisöön liittyneeseen Suomeen on tullut itärajan yli suuri joukko pakolaisia. Talouden romahdettua väestöä on ”uudelleenasutettu” Itä- ja Pohjois-Suomeen, jossa toimivat itsenäisen valtion perustamiseen pyrkivät sissijoukot. Joensuun yliopiston opettaja Aaro Holvisalo (Mats Långbacka) joutuu kahden pienen lapsensa, perhetuttava Aunen (Eeva Litmanen) ja pohjoisesta kotoisin olevan Wenesjärven (Raimo Grönberg) kanssa pakomatkalle, kun pelastaa autokyytiinsä sissien takaa-ajaman Inarin (Katja Kiuru).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
1.9. - 26.10.1992 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Tuomas Sallisen tarina on herkullinen, ja mollbergilaisesti sanottuna pelottavan ajankohtainen, suorastaan ylevä ja sanomallinen! Viaton Suomi-neito suurten, ulkoisten muutosten kourissa", Olli Manninen (Iltalehti 5.3.1993) luonnehti alkuasetelmaa ja näki ongelman toteutuksessa: "Harmittavasti vain Routasydän toistaa samat virheet, joihin tällaiset utopiat aina sortuvat. Johdanto on ylevän juhlallinen, mutta todelliseen ytimeen ei uskalleta pureutua." "Routasydän on jäänyt idean asteelle" säesti Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 6.3.1993). "Se voisi toimia nuorisolle tehtynä halpiksena, jos pääosissa törttöilisi pojankloppeja. Eurooppalaiseksi taide-elokuviksi kelpuutetaan usein aivan toimimattomia kokonaisuuksia, mutta silloin täytyy visioiden olla kehittyneempiä. Routasydän yrittää pärjätä suuren yleisön viihteenä, jolloin puutteet paljastuvat armottomasti. Se on rakennettu laahaavasti esitettyjen tapahtumien varaan. Ihmiskuvat ovat kliseisiä ja tunteet latteita. Lisäksi merkillinen partiolaismentaliteetti pyrkii koko ajan pintaan." Harri Moilanen (Kansan Uutiset 12.3.1993) tarkasteli Routasydäntä esikuvien kautta: "Mallia Sallinen on ottanut amerikkalaisen toimintafilmin maneereista ja vastaavista australialaisista alan tuotteista. Tarinan typistyminen jonkinlaiseksi yksilötason tilitykseksi on jotenkin masentavaa." Tommi Aitio (Ruotuväki 5/1993) löysi positiivisia puolia muita enemmän: "Sallisen ohjaustyö on äärimmäisen luistavaa. Hänen kerrontansa on luontevasti eteenpäin soljuvaa eikä Sallinen juutu yksityiskohtiin. Hän tuntuu hallitsevan suvereenisti klassisen amerikkalaiselokuvan tarinankuljetuksen, mitä maustetaan harkituilla shokeeraavilla väkivaltakuvilla. Routasydän liittyykin muutamien yksittäisten kuviensa kautta peckinpahilaisen aggressioiden kuvaamisen perinteeseen, johon on Suomessakin suhtauduttu aina varsin kaksijakoisesti." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Tuomas Sallinen (s. 1958), säveltäjä Aulis Sallisen poika, suoritti sellonsoiton loppututkinnon Sibelius-Akatemiassa ja toimi sellistinä mm. Helsingin ja Kuopion kaupunginorkestereissa, ennen kuin ryhtyi elokuvantekijäksi. Ennen ensimmäistä kokoillan näytelmäelokuvaansa Routasydän Sallinen ohjasi 40-minuuttisen tv-draaman Yön lapsi (1991) ja Sparrausringin puitteissa syntyneen 45 minuutin elokuvan Kuvia kuolemasta (1992), joka on esitetty pelkästään televisiossa. Routasydän valmistui Filminorin tuotantona, Tuomas Sallisen samannimisen, 15 vuoden takaisen runon innoittamana sekä hänen oman käsikirjoituksensa pohjalta. Käsikirjoitusta, jonka määreinä kulkivat sekä "seikkailuelokuva" että "toiminta-jännityselokuva", hiottiin neljässä eri versiossa. "Se on vanha idea", Sallinen kertoi elokuvansa synnystä. "1970-luvulla minulla oli päässäni energiakriisiin liittyvä teema, josta aihe alkoi kehittyä ja muuntua siksi, millaisena se nyt Routasydämessä esiintyy." (Turun Sanomat 31.7.1993). Hän oli itse säveltänyt musiikin elokuvaansa Kuvia kuolemasta ja aikoi säveltää musiikin kamariorkesterille myös Routasydämeen, kunnes taloudellisista syistä päätyi käyttämään Robert Schumannin sinfonialevytyksiä. Kuvausvaiheessa miespääosan esittäjä Mats Långbacka koki, että "tässä on oma määrätty tunnelmansa, joka toivon mukaan on löytynyt. Se on odotusta, tyyntä ennen myrskyä, sanomatta jääviä asioita. Dialogi on hyvä, kaikki ainekset ovat olemassa." Naispääosan tulkki Katja Kiuru säesti: "Tästä tulee loistavaa. En ole huomannut, että tällaista olisi ennen tehty. Aluksi tämä tuntui pinnalliselta, mutta kuvatessa on tajunnut miten kaiken arkipäiväisen alla tässä on mielettömästi tavaraa." (Ilta-Sanomat 15.9.1992). Mats Långbacka (s. 1963) oli esittänyt yhtä pääosaa jo elokuvassa Kuvia kuolemasta, mutta Routasydän oli hänen ensimmäinen pääosansa kokoillan elokuvassa. Hän oli esiintynyt sivuosassa Matti Kassilan elokuvassa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988), sittemmin hänet hän nähty kotimaisissa elokuvissa Harjunpää ja kiusantekijät (1993), Lapin kullan kimallus (1999) ja Hylätyt talot, autiot pihat (2000), samalla kun hän on luonut uraa teatterissa ja ruotsalaisissa elokuvissa. Käsikirjoituksen merkintöjen mukaan Routasydämen Inariksi kaavailtiin myös Anna-Leena Härköstä ja Jonna Järnefeltiä, Wenesjärveksi Vesa-Matti Loiria ja Auneksi Elina Saloa. Sirenin roolin ajateltiin Kari Heiskasta ja Lehikoiseksi Ari-Kyösti Seppoa. Routasydämen lopullisesta versiosta leikattiin pois Mats Långbackan ja Katja Kiurun makuuhuonekohtaus. Routasydämen jälkeen Sallinen suunnitteli elokuvaa isänsä oopperasta Kuningas lähtee Ranskaan, joka oli määrä kuvata "aidoilla" tapahtumapaikoilla eri puolilla Eurooppaa, Pamela Mandartin tuottamana, mutta hanke kaatui rahoitukseen. Sen sijaan Sallinen on sittemmin ohjannut sarjanakin nähdyn tv-elokuvan Mikset sä soita? (1994) sekä lyhytelokuvat Kehitys kehittyy - kenen ehdoilla? (1995) ja Mafia ja minä (1997). Ranskalaiselle ARTE -televisiokanavalle hän on tehnyt dokumenttielokuvia. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Sinfonie Nr. 2 C-Dur / Sinfonia nro 2 C-duuri op. 61 III osa Adagio espressivo Säv. Robert Schumann 1) Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 20". 2) Orkesteri (off), neljä kertaa, yht. 6' 00". 2. Otše naš Säv. Arkadi Dubenski, san. Raamatun Uusi Testamentti Bulgarian RTV:n mieskuoro, laulu, joht. Mihal Milkov (off, autokasettisoitin), 0' 45". Levytys: Bulgarian RTV:n mieskuoro, joht. Mihal Milkov; Harmonia Mundi 190105, 1988 (alkuperäisäänitys 1972). 3. Sinfonie Nr. 4 d-Moll / Sinfonia nro 4 d-molli op. 120 III osa Scherzo Säv. Robert Schumann Boston Symphony Orchestra, joht. Erich Leinsdorf (off, lopputekstit), 1' 40". Levytys: Boston Symphony Orchestra, joht. Erich Leinsdorf; RCA Victor VD 60489 (alkuperäisäänitys 1963). - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Eila Werning, Marianne Möller, Alf Hemming, Irmeli Junni, Tarja Kahma, Tiina Luomala, Michael S. McArthur, Jukki Tuura<br />Ehta Oy, Exit Film Ltd., Arctia Hotelli Marski, Asentamo E. Kärnä, Elintarviketukkukaupan Keskus, Espoon Rikospoliisiyhdistys r.y., Fiorella Fashion Oy, Funente Oy, Helsingin Poliisilaitos, Kaartin Pataljoona, Kiinteistöhuolto Vilander, La Bamba, Murol Oy, MTV3/Leena Kaskela, Nupurin Kartano, Panasonic Matkaviestimet, Pikapesula Express, Polarbussi, Polaroid Oy, Pukeva Oy, Satotukku, Sisu Defence, Silmälasikeskus, SKOP/konsernipalvelut, SYP/yhdyskiinteistöt |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|