”Muumi ja vaarallinen juhannus on hieno animaatio, jolla on arvokas syntyhistoria”, totesi Jarno Lindemark (Etelä-Suomen Sanomat 18.4.2008) kiittäen puheäänten lisäämistä alun perin mykkään animaatioon. ”Ratkaisu on lapsiystävällinen. Mykkänä filmin tunnelma olisi ehkä ollut salaperäisempi. Tärkein on silti tallella, Janssonin elämänmyönteisyys ja anarkistinen iloittelu. Ja mainio animointi. Tällaisessa käsityössä on humaani charminsa. Huopa ja kartongit aaltoilevat lämpimästi. Rytmi on piristävän erilainen, huolettomampi kuin nykyanimaatiossa.”

Myös Kaisa Hiltusta (Keskisuomalainen 18.4.2008) viehätti perinteinen, suuritöinen käsityöläisanimaatio. ”Tarina elää aivan toisella tavalla kuin silotellumpi tietokoneanimaatio. Tyylin kömpelyys sopii herttaisen viattomaan muumimaailmaan. Vuosikymmenten takaisia tunnelmia herättävä toteutus tekee aikuisen nostalgiseksi. Itselleni jotkut hahmot toivat elävästi mieleen 1970-luvun animaatiosarjan Heikko Peikko. [- -] Rauhallisine tempoineen ja äänineen puolitoistatuntinen elokuva oli hieman unettava kokemus. Toisaalta on ihanaa, etteivät muumit puhu järkyttävää slangia, eikä ääniraidalla kuulla päivän kuumimpia pophittejä. Elokuvasta henkii viaton menneisyys. Sen leppoisa meininki on mukavaa vaihtelua hengästyttäville Disney- ja Pixar-animaatioille, joissa eletään hektisessä tempossa.”

”Voi kuinka herttaisia ovatkaan huopakankaiset Muumi-hahmot, puhumattakaan värikkääksi maalatusta miljööstä, jossa nämä pehmopeikot seikkailevat”, ilahtui niin ikään Kati Valjus (Kaleva 18.4.2008) ”Elokuvaa katsoessa tulee suorastaan ikävä vanhoja kunnon seka-animaatioita. Vaikea tosin sanoa, onko Muumien juhannusseikkailu nykylapsen silmin katsottuna hidastempoinen ja epäuskottava, kun ei Pikku Myyllä ole edes suuta. Valkokankaalla kun on nykypäivän totuttu näkemään aivan toisentyyppisiä animaatioita. Hieno on tämäkin omassa, harvinaiseksi käyneessä lajissaan.”

”Teos toiminee nostalgiahehkutuksena, mutta se ei oikein aukea nykyaikaisena lastenelokuvana”, arveli sen sijaan Soila Ojanen (Satakunnan Kansa 18.4.2008), jolle Janssonin alkuteoksen henki ei välittynyt ollenkaan ja animaation kömpelyydet pistivät silmään. ”Sekoitus on hämmentävä ja sirpaleinen tarina laahaa. Luvalla sanoen: muumit, pikku-Myy, Mymmelin tytär ja Nuuskamuikkunen näyttävät huopasilmissään välillä aivan mielipuolilta. Liian monta kertaa tunnen häilyväni jossain nurjan huumorin ja nolouden välimaastossa.” Toteava dialogikaan ei pyrkinyt tunnelmanluontiin tai muumimaiseen filosofointiin. ”Aika on jyrännyt huopamuumit – en tiedä miksi tämä entisajan suuritöinen monumentti restauroitiin. Askartelija tai nukkekotiharrastaja voi saada pieniä kiksejä materiaalien melskeestä.”

”Tom Carpelan på Filmkompaniet har verkligen gjort en kulturgärning när han restaurerat denna dockanimation och dessutom dubbat den till finlandssvenska”, tervehti sen sijaan Klas Fransberg (Vasabladet 22.4.2008) elokuvan tulemista - myös toisella kotimaisella kielellä. ”Mumintrollens farliga midsommar är inte bara visuellt vacker och tilldragande, utan den innehåller mycket av den sunda anarkism, som Tove Jansson själv ständigt försökte föra fram i sina berättelser. [- -] Mark Levengoods berättarröst är njutbar, men många gånger funderade jag över om filmen ändå varit bättre utan berättarröst. Det låter ibland lite krystat, då Levengood egentligen berättar samma sak som vi ser i bild. Inte behöver man berätta att vulkanen får ett utbrott när vi ser det i bild. Däremot har manusförfattarna gjort ett fint arbete med dialogen. Den fungerar till hundra procent, vilket är ganska förvånande då den ursprungliga tv-serien helt saknade dialog.”