Jääkärin morsian
Jägarens brud (ruotsinkielinen nimi)
Den Röda spionen (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
A Yager's Bride (englanninkielinen nimi)
Die Braut des Jägers (saksankielinen nimi)
Spionen fra Ostfronten (tanskankielinen nimi)
La Fiançée de fantassin (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Jääkärin morsian
Risto Orkon ohjaama sotadraama Jääkärin morsian (1938) on toinen Sam. Sihvon samannimiseen näytelmään perustuvista filmatisoinneista (ensimmäinen 1931). Vuosiin 1916–17 sijoittuvassa versiossa Saksan 27. Kuninkaallinen Jääkäripataljoona on palaamassa rintamalta Libauhun. Jääkärikorpraali Martti Kari (Kullervo Kalske) ihastuu junamatkalla liiviläiseen tanssijattareen Sabinaan (Tuulikki Paananen), johon on iskenyt silmänsä myös paroni Rolf Lichtenstein (Erkki Uotila). Vakoilijoiden juonet ja sota luovat varjoja kauniin tanssijattaren ja komean jääkärin suhteen ylle.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
12 |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Loppuatakkiin osallistujat: Ratsuväkiprikaati ,
Loppuatakkiin osallistujat: RatsuväkiprikaatiHae aiheista
Huoltopataljoonan, Viestipataljoonan ja Kaasusuojelukoulun pojat (avustajat) ,
Huoltopataljoonan, Viestipataljoonan ja Kaasusuojelukoulun pojat (avustajat)Hae aiheista |
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
E. Saikon kuljetusliike (Lappeenranta)
E. Saikon kuljetusliike (Lappeenranta)Hae aiheistaKreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
Kesäkuu - elokuu 1937 (ulkokuvat), joulukuu 1937 - tammikuu 1938 (studio) - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
Sam. Sihvon laulunäytelmän toinen filmatisointi sai arvostelijat puolelleen, joskaan ei aivan varauksettomasti. Useimmat kiinnittivät aluksi huomiota muutoksiin ja painopisteen siirtymiin verrattuna alkuteokseen: "Elokuvakirjoituksen laatijat ovat huomattavasti poikenneet näytelmästä", totesi H. V. (Heikki Välisalmi, Suomen Sosialidemokraatti 27.2.1938). "He ovat korottaneet näytelmän vakoilujutun ensiarvoiseksi ja tahtoenko vai tahtomattaan tehneet Jääkärin morsiamesta jännitysfilmin. Ohjaus on vielä puolestaan korostanut tätä ominaisuutta [- -]. Huumoria elokuvaan on jäänyt vähemmän kuin sitä on näytelmässä, musiikkikaan ei tässä yhteydessä tee samaa vaikutusta kuin näyttämöllä ja isänmaallinen paatos on myös osittain karissut." "Tulkoon heti sanotuksi, että filmi on erityisen hyvää työtä", tunnusti -rk- (Orvo Kärkönen, Aamulehti 28.2.1938), "mutta myös, että se ei elokuvattuna enää elä voittavasti Sam. Sihvon jääkärihengen merkeissä. Siitä on tullut enemmänkin seikkailufilmi tutuimpaan kansainväliseen tapaan, mikä itse asiassa on vahinko, sillä aate tämän monikirjavan kudoksen loimena sittenkin kait on tärkein. Nyt se esiintyy tapausten lomassa vain välähdyksittäin." Myös Uuden Suomen Y. (27.2.1938) toivoi, että "jääkärien isänmaalliselle ajatukselle olisi suotu hieman enemmän tilaa", samalla kun hän kollegansa lailla korosti toteutuksen "hyvin korkeata tasoa": "Jokaisesta yksityiskohdasta näkyy se tavaton huoli ja viimeistely, joka siihen on uhrattu. Ohjaaja, Risto Orko, on tehnyt meidän oloissamme todellisen suurtyön käsitellessään tämän filmin valmistuksessa suurempaa apparaattia kuin varmasti missään aikaisemmassa suomalaisessa elokuvassa. Ympäristöt on valittu suurella huolella. [- -] Orko on luonut eräitä todella uskottavia, värikkäitä ja eläviä kohtauksia, joissa ei huomaa teatterin tai kulissien tuntua." Ilta-Sanomien L-s (28.2.1938) koki elokuvan "todella huomattavaksi voitoksi sekä Suomi-Filmille ja erikoisesti ohjaajalle Risto Orkolle että koko kotimaiselle elokuvatuotannolle" ja jatkoi: "Risto Orkon osuus on erikoisesti alleviivattava, sillä Jääkärin morsian on vaatinut sellaista ohjaajavalmeutta, että saamme olla todella ylpeitä, kun siitä kotimaassa niin kunniakkaasti on pystytty selviämään kuin Risto Orko on tehnyt. Hänellä on erikoisen valpas silmä 'pitämään joukkoja elävinä' ja tällä kertaa hän erikoisesti on huolitellut suuret kohtaukset kerrassaan nautittaviksi. Samalla hän on vähäisimmissäkin vivahduksissa keksinyt jotakin kuvaamisen arvoista eikä kuitenkaan ole koskaan eksynyt oleellisimman tähdentämisestä." "On nimittäin heti aluksi varauksitta myönnettävä, että Jääkärin morsian on suomalaisen elokuvatuotannon merkittävimpiä saavutuksia", ylisti J. Sn (John Seppänen, Helsingin Sanomat 28.2.1938). "Eihän meillä esimerkiksi koskaan ole elokuvakameran edessä liikuteltu sellaisia henkilömassoja kuin tässä elokuvassa [- -]. Koskaan ei suomalainen tästä johtuen myöskään ole päässyt osoittamaan sellaista isojen joukkojen hallintakykyä kuin Risto Orko nyt. Harvoin lienee meillä tehty sen parempaa kameratyötäkään kuin mitä Marius Raichi nyt on tehnyt." Kuvaus sai yksimielistä kiitosta: "Tuskinpa on ennen nähty meikäläisessä filmissä niin eloisaa ja mukautuvaa kamerankäsittelyä", katsoi myös Y. "Kauniita näkymiä ja kuvia on ennenkin saatu ihailla, mutta tällä kertaa taitavasti ja vaihtelevasti liikkuva kamera suorastaan elävöittää elokuvan ja sen eri kohtaukset. Kohtauksia ei kuvata samasta kiinteästä pisteestä käsin, vaan kamera todella myötäilee kohtausta ja mukautuu sen kulkuun." "Näyttelijöistä ei kukaan kohoa erikoisen korkealle, mutta kaikki tekevät jokseenkin tasaista työtä", ilmaisi Y. näyttelijäarvioiden yleislinjan. Kullervo Kalskeen lupaava sankarityyppi - "ensikertalaiseksi hyvä" (J.Sn) - pantiin merkille samoin kuin Tuulikki Paanasen temperamentti: "Vi är inte bortskämda med ett så varmblodigt temperament som det Tuulikki Paananen ger prov på som Sabina", kirjoitti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 1.3.1938). "Det strålar om henne av piggt, vänligt lynne, av värme och omedelbarhet. Hon har dansglädje och livslust så det är en fröjd att bevittna." 1980-luvun lopun uusintaensi-illan ja ensimmäisen tv-esityksen yhteydessä kriittiset äänenpainot olivat lisääntyneet, samalla kun puitiin esityskieltoa ja tunnustettiin, että Jääkärin morsian on Risto Orkon "onnistuneimpia ohjauksia" (Sauli Pesonen, Kaleva 13.4.1987) ja "osin edelleen kestävää katsottavaa" (Timo Malmi, Ilta Sanomat 22.9.1989), "huolellisesti tehty elokuva" (Osmo Peltonen, Kansan Uutiset 28.2.1987). "Poliittisen viitekehyksen sijasta huomio kiintyy elokuvan juonelliseen ja kuvalliseen kehittelyyn", koki Peltonen. "Jääkärin morsiamesta jäävät mieleen sen rakkaus- ja jännitysjuoni sekä oloissamme harvinainen kuvallinen kerrontataito. Kyllähän elokuvan pääpaino on alunperinkin ollut niissä eikä missään muualla." "Nostalgian patina verhoaa armeliaasti pehmeyteensä Jääkärin morsiamen isänmaallisen uhon ja taiteellisen jähmeyden", tiivisti Tapani Maskula (Turun Sanomat 5.5.1987) arvionsa. Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 11/1987) myönsi elokuvassa olevan "visuaalista ekspressiivisyyttä", mutta katsoi "nykysilmin" elokuvan "koostuvan kliseisistä henkilökuvista ja alkeellisesta juonesta sekä rotu- ja kansallisuusennakkoluuloista, joita tuona aikana on pidetty isänmaallisuutena". "Miksi suomalainen elokuva sukupolvesta toiseen tyytyy heijastelemaan aikansa keskivertoajattelua?", Jalander päätyi ihmettelemään. "Miksei suomalaisessa elokuvassa ole tapahtunut mitään merkittävää muutosta viidessäkymmenessä vuodessa?" - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Jääkärin morsian (1938) perustui Sam. (Samuli) Sihvon samannimiseen näytelmään, jonka kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa 17.2.1921. Sabinaa esitti Ruth Snellman, Marttia Emil Autere, Sonjaa Tyyne Juntto, Kalpaa Einari Rinne, Mikkoa Hemmo Kallio, Marusjaa Ertta Virtamo, Lichtensteinia Oskari Salo ja Mäkelää Urho Somersalmi. Näytelmästä tuotti lyhytikäiseksi jäänyt Sarastus Oy vuonna 1931 ensimmäisen elokuvasovituksen, joka oli muuten mykkä, mutta sisälsi pari Martin esittämää laulua ja Sabinan tanssiin liittyvää musiikkia. Mukana oli myös talvijaksoja, jotka puolestaan Orkon versiosta puuttuvat kokonaan. Sam. Sihvon Jääkärin morsian on "kolminäytöksinen sotilasnäytelmä Libausta lauluineen ja tansseineen". Ensimmäinen näytös tapahtuu Kahvila Kulta-ankkurissa, toinen Sonjan asunnossa ja kolmas jääkäri-hevosmiesten pihalla. Tapahtuma-aika on vuosi 1917; "l:sen ja 2:sen näytöksen välillä toista kuukautta; 2:sen ja 3:nnen välillä useampia". Orkon elokuvasovitus alkaa vuoden 1916 syksystä, ja tapahtumapaikkoina ovat Libaun lisäksi mm. Tuckumin asema sekä Lichtensteinin kartano Libaun lähistöllä. Mukana on myös näyttävä taistelumontaasi Saksan itärintamalta sekä lopun hurja suomalaisen ratsuväen hyökkäys. Ulkokuvaukset tapahtuivat lähinnä Perkjärvellä, Viipurissa ja sen ympäristössä sekä Lappeenrannassa. Risto Orkolle otettiin 1 000 000 markan vakuutus kuvausten ajaksi. Näytelmän filmausoikeuksista maksettiin 15 000 markkaa ja Jääkärimarssin käyttöoikeudesta Teostolle 22 240 markkaa. Käsikirjoituksessa saksalaisten sotilaiden osuutta vähennettiin, ja kapteeni von Roller vaihdettiin eversti Franckiksi. Loppuosaa muutettiin kuvausvaiheessa: paroni Lichtensteinin maakartanon osuutta tiivistettiin, ja loppuun sijoitetut marssivat jääkärit vaihdettiin ratsuväeksi. Kuvaustekniikassa merkittävää parannusta merkitsivät uusi tsekkiläinen Cinephon-studiokamera sekä ranskalaiset Gruber-merkkiset valonheittimet. Marttina nähtiin ensikertalainen kotkalaislöytö Kullervo Kalske. Tauno Palo, joka oli Marttina mukana vuoden 1931 versiossa - silloin vielä alkuperäisellä nimellään Tauno Brännäs - kiinnitettiin Kalvan osaan vasta sisäkuvausvaiheessa. Kalevi Koukkusen haastattelujen mukaan tehtävään alunperin valittu, ulkokuvauksissa Kalpaa esittänyt Gunnar (Ilmari) Hiilloskorpi (1908-1941) ei yllättäen saanutkaan teatteriltaan lupaa filmaustöiden jatkamiseen studiokuvausvaiheessa. Ritva Aron Sonja Strand on hänen ainoa merkittävä elokuvaroolinsa; tehtävään ajateltiin aluksi Kerstin Nylanderia. Marusjana nähty Tuli Arjo (1908-1950) työskenteli Suomi-Filmissä puvustonhoitajana ja oli oikealta nimeltään Evdokia Nikitin. Ville Salmisella oli elokuvassa kaksoisrooli ja samalla hänen ensimmäinen varsinainen näyttelijätehtävänsä, avustajana hän oli ollut mukana jo vuoden 1931 versiossa. Von Lichtensteinin esittäjä Erkki Uotila oli ensikertalainen, myös Tauno Lehtihalmes ja Matti Aro nähtiin ensi kertaa valkokankaalla. Viulunsoittajapoikaa esitti 12-vuotias Heimo Haitto. Elokuvassa näkyvien passien mukaan tanssijatar Sabina Tamm on syntynyt 5.5.1899 ja Rolf von Lichtenstein 13.7.1881. Elokuvan ensi-ilta oli samanaikaisesti kymmenessä kaupungissa, mm. Hämeenlinnassa ja Kotkassa, 27.2.1938, kaksi päivää jääkärien Suomeen paluun 20-vuotismuistopäivän jälkeen. Päivää aikaisemmin järjestettiin Helsingin Kino-Palatsissa kutsuvierasesitys Jääkäriliiton jäsenille. Jääkärin morsiamen yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1938 toiseksi paras, ja Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä se valittiin näytäntökauden 1937-38 parhaaksi kotimaiseksi uutuudeksi. Elokuva myytiin mm. Norjaan, Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Slovakiaan. Tuotantokustannuksiltaan Jääkärin morsian oli Suomi-Filmin siihenastisista elokuvista selvästi kallein. Kustannukset peittyivät kuudessa kuukaudessa. Vuoden 1949 helmikuuhun mennessä Jääkärin morsiamen kokonaistuotot olivat 3 504 848 markkaa. Jatkosodan jälkeen tuottaja lyhensi elokuvaa 18 metrillä (n. 40 sekunnilla), minkä jälkeen sitä saatiin tässä muodossa esittää aina tammikuuhun 1949 saakka, jolloin tarkastajien Ensio Hiitonen, Väinö Meltti ja Urho Kittilä määräyksestä Jääkärin morsian oli "pantava hyllylle toistaiseksi". Aloitteena kieltoon oli opetusministeri Reino Oittisen 20.12.1948 elokuvatarkastamolle lähettämä kirjelmä, jossa hän määräsi Jääkärin morsiamen uusintatarkastukseen ja kehotti tarkastamoa samalla harkitsemaan, "olisiko elokuvan esittäminen ehkäistävä", koska sen "esittäminen mahdollisesti voi vaarantaa Suomen suhteita vieraisiin valtioihin". Jääkärin morsiamen viimeiset esitykset tapahtuivat 4.1.1949 Punkalaitumella, 8.1.1949 Laihialla ja 17.1.1949 Tyrnävällä. Esityskielto oli sen jälkeen voimassa elokuuhun 1986 saakka, poikkeuksina olivat Helsingin Kino-Palatsin jäähyväisnäytäntö 1.4.1965, johon erikoisluvan antoi ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkö Max Jakobsson, ja jääkäriliikeseminaari Seinäjoella 1983 sekä esitykset Ylistaron Matin-Tuvassa 1984. Sam. Sihvon toinen näytelmä Hevoshuijari sovitettiin elokuvaksi vuonna 1943, tuottajana Suomen Filmiteollisuus ja ohjaajana Ossi Elstelä. - Toim Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. "Alkusoitto" Säv. ja sov. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 25". 2. Muistoja Pohjolasta Säv. Sam. Sihvo, sov. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 1' 00". Levytys: Kullervo Hurttia ja "Rion" Tanssiorkesteri, joht. Eugen Malmstén; His Master's Voice A.L. 1404, elokuu 1939. 3. Lauloi mulle äiti armas Säv. ja san. Sam. Sihvo, sov. Pekka Attinen Es. Pertti Hörman, laulu, Heimo Haitto, viulu, ja Einari Kiiveri, harmonikka (playback), 1' 20". 4. Meill' viini, laulu, naiset Säv. ja san. Sam. Sihvo, sov. Pekka Attinen 1) Es. Tauno Palo, hyräily, ja Kauko Kokkonen, vihellys (100 %), 0' 20". 2) Sekakuoro, laulu, ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50". 3) Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 0' 25". 5. Kasakat Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 00". 6. Elon mainingit korkeina käyvät / Jääkärin laulu Säv. Sam. Sihvo, san. Aarne Sihvo, sov. Pekka Attinen Es. Kullervo Kalske, laulu (playback ja off, tunnistamaton laulaja ja Helsingin Teatteriorkesteri), 2' 20". Levytykset: Väinö Sola, pianon säestyksellä; His Master's Voice X-2372, 13. 7. / 14.7. 1926. Kaarle Vento ja Homocord-orkesteri, joht. Martti Similä; Homocord O.4.-23032, 1929. 7. On harhaa vain tää elo ihmisen Säv. ja san. Sam. Sihvo, sov. Pekka Attinen 1) Es. Tauno Palo, puhelaulu (100 %), 0' 05". 2) Es. Kullervo Kalske, laulu (playback ja off, tunnistamaton laulaja), 1' 00". 8. Kuin kelpo "gentlemanni" Säv. ja san. Sam. Sihvo, sov. Pekka Attinen Es. "jääkärit", laulu (playback, mieskuoro, harmonikan säestys), kahteen otteeseen, yht. 0' 50". 9. "Mustalaistanssi" Säv. ja sov. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen otteeseen, yht. 1' 35". 10. Miloi moi golubtšik Säv. ja san. Sam. Sihvo, sov. Pekka Attinen Es. Tuli Arjo, laulu (100 %, sekä Helsingin Teatteriorkesteri, off), 0' 45". 11. Oon vuosia monta jo harhaillut Säv. ja san. Sam. Sihvo, sov. Pekka Attinen Es. Kullervo Kalske ja Tuulikki Paananen, laulu (playback ja off, tunnistamaton laulaja ja laulajatar, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 2' 55". 12. "Meksikolaistanssi" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50". 13. Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi Säv. Christian Friedrich Kress, sov. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50". Levytys: Suomen Valkoisen Kaartin soittokunta, joht. Lauri Näre; His Master's Voice X-6337, elokuu 1939. 14. "Rukous" / Sonjan musiikki / Sabinan musiikki Säv. ja sov. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahdessa osassa yht. 2' 40". 15. Sabinan tanssi Säv. Sam. Sihvo, sov. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 0' 25". 16. "Rakkauven kippeys on ilikee taati - -" Säv. trad., san. käsikirjoituksessa Es. Ossi Elstelä, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 35". 17. "Ratsastus" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 40". 18. Jääkärien marssi / Jääkärimarssi Säv. ja sov. Jean Sibelius Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 2' 00". Levytys: Suomen Valkoisen Kaartin soittokunta, joht. Lauri Näre; His Master's Voice X-6338, elokuu 1939. Huomautuksia: Muistoja Pohjolasta (nro 2) sisältyy "Alkusoittoon" (nro 1). Jääkärimarssi (nro 18) on elokuvan loppumusiikkina. Tuulikki Paananen esittää soolotanssin oman koreografiansa mukaisesti "Mustalaistanssin" (nro 9) ja "Meksikolaistanssin" (nro 12) aikana, Tuli Arjo ja Ossi Elstelä tanssivat sävellyksen Miloi moi golubtšik (nro 10) aikana. Kaksi "sotilaspoikaa" puhaltaa torveen hälytysmerkkiä (playback ja off), yht. 0' 55", ja neljä soittajaa rummuttaa kunnianosoitukset (off ja 100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 35". Kuoro-osuudet (nro 8 ja 4:2) esittää Kalevan Laulajat. Sam. Sihvon näytelmän alkuperäismusiikista on mm. seuraavat levytykset: Homocord-orkesteri, kuoro ja laulusolistit Aapo Similä, Aino Siviä Calonius, Th. Weissman; Homocord O.4-50001, 1929. Ture Ara, Malmi Vilppula ja Kristalli-Konserttiorkesteri, joht. George de Godzinsky; Imperial F.S.-1506, 1942. Vieno Kekkonen (Sabina), Juha Eirto (Martti), Tamara (Marusja), Matti Louhivuori (Kalpa), Auvo Nuotio (Mikko) ja studio-orkesteri, joht. Harry Bergström; Rytmi RLP-8020, 1957. - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |